29.12.2014

Pakkasta ja lastausharjoituksia.



Päätin aloittaa Kekkosen kanssa lastausharjoitukset. Varauduin siihen, että harjoituksissa voi mennä aikaa enemmänkin kuin tunti. Otin asenteen, että tässä ollaan eikä muualle lähdetä ennen kuin kyydissä on käyty. Aluksi Keppana näytti hieman järkyttymisen merkkejä tallinovesta ulos päästyään. Trailerin nähtyään ruunan päässä varmaan pyöri mielikuva jääkaappi-pakastimesta. Annoin ruunan tulla omin ehdoin lähemmäs ja yllätyin kuinka kiinnostuneena ruuna tutki lastaussiltaa.
 
 
Ruunani on suhteellisen perso ruuan perään ja olin varannut mukaani kauraa ja porkkanoita. Sain ruunan melko nopeasti sillalle seisomaan ja tein pari peruutusharjoitusta, koska vaikutti siltä, että ruunaa hiukan pelotti sillalla olo. Jännitys laukesi nopeasti ja otin ruokasankon käteen. Hyvä että edestä kerkesin sivummalle siirtyä, kun ruuna olikin jo sisällä trailerissa rohmuamassa kauroja. Ruuna lompsi traileriin useamman kerran ruuan perässä mutta ilman sapuska lahjontaa ruuna ei eväänsä liikuttanut. Tämä oli kuitenkin hyvä alku, koska kuvittelin, että napotan paikallani vielä seuraavalla viikollakin jumahtaneen sotanorsuni kanssa.
 

Jännitystä maailmaan toi myös se, että olin mietiskellyt miten pienen kerrostalon kokoinen ruunani mahtuu koko traileriin.  Huokaisin helpoituksesta, koska sain todeta, että ruuna mahtuu kyytiin erinomaisesti ! Tämä oli hyvä alku ja täytyy piakkoin jatkaa harjoituksia.

 
Täällä on ollut mitä mielenkiintoisin sää, eilen -25, tänään -20 paikkeilla ja huomenna pitäisi olla vaan -2. (ainakin jos forecaan on uskomista) Päästiin tänään Kekkosen kanssa menemään jo kevyttä hankiurheilua. Raskaaksi hommaa tosin ei voi sanoa, koska lunta täällä ei paljoa ole. Ainakaan vielä. Treenille piti vetää myös raja, koska ruuna alkoi olla jo vähän liiankin innoissaan hommasta. Kävin päivän päätteeksi räpsimässä pari talvista kuvaa tarhailevista hevosista. Varsinkin kaverini hevonen Sulo näytti selkeästi mielipiteensä kuvattavana olemisesta. 

19.12.2014

Onnenpäivä !



Reilu 14h autossa istumista takana ja vihdoinkin kotona. Käväisimme siis pikareissun Rajamäellä.  Aikaisemmassa postauksessa taisin mainitakin, että olen harkinnut pidemmän aikaa oman hevostrailerin ostoa. Olen pitkään mietiskellyt  ja pyöritellyt päässäni trailerin ostoa, liian pitkään. Päätin poistaa mietintämyssyn päästäni, siirtyä tekoihin ja ostaa trailerin.

Alunperin etsin  käytettyä hevostraileria mutta päädyin ostamaan uuden Humbaur singlen. Arvoin pitkään Humbaurin sekä Böckmannin välillä ja ratkaisun teki paino. Oma vetoautoni ei ole mikään 2014 vuoden neliveto-hummeri. Humbaurin omapaino oli vain 580kg ja kantavuuden sai valita itse. Hinnassa ei ollut kamalasti eroa, joten päätin hankkia mieluummin uuden. Eipähän tarvitse olla heti remppaamassa tai korjailemassa.


Oma humbaur single
Tästä innostuneena meinaan aloittaa lastausharjoitukset. Melkein kaikki hevoset, jotka olen omistanut ovat olleet alkuvaiheessa jollain tapaa hankalia lastauksessa. Keinoja on siis takataskussa jos jonkinnäköisiä. Heikki-hevonen oli ainoa, joka meni traileriin aina mukisematta paikassa kuin paikassa.
 
Keppanan kohdalla lastaaminen on ennen kaikkea aikaa vievää puuhaa. Tai noh, aikaisemmin se oli aikaa vievää, tällähetkellä se on -EHKÄ aikaa vievää- koska ikinä ei tiedä nakottaako ruuna kyydissä jo viidessä minuutissa vai viekö lysti viisituntia. Jos käy huono tuuri, alat lastaamaan herraa tietysti kauneusunien aikaan, jolloin ruuna saattaa ottaa jämäkän nelitelin ja alkaa untenmaille kesken lastaamisen.
 
Mantan mietintää vuonna 2007
 Nyt kun pihassani napottaa se kauan odotettu oma kuljetuskalusto niin voin ottaa aikaa ja aloittaa lastausharjoitukset mööpelini kanssa.  Voin esimerkiksi nakata koko trailerin tarhaan ja tunkea kopin etuosan täyteen heinää. Ruuna saa itse pähkäillä sillan kohdalla kummanko jalan juuri sinä päivänä nostaa ensimmäisenä. Hyvä Päivä !

14.12.2014

Tukka nutturalle..



Voihan sykeröt. Letittäminen, olen kyseisessä hommassa aivan älyttömän huono.  Ensinnäkin koko homma kestää ihan hirvittävän pitkään ja en vaan yksinkertaisesti saa siistiä jälkeä. Viimekerralla ratsastajakin katsoi touhua pää kallellaan ja totesi, että mää mäkkeen ja anna minä teen ne letit. Tulos olikin hieman eriluokkaa mitä minun äherrykset.

No mutta, sunnuntaina Kepun piti olla edustavana jo kello 10:00 aamulla. Olin noheva ja laittelin jo lauantai iltana satulan ja suitset valmiiksi. Kukkamultakin pääsi parturiin, koska olen yli-tarkka siitä, että hevoseni on aina siisti.
 

Saatiin lyötyä tiukat aikataulut yhteen ratsastajan kanssa ja läntättiin Kekkonen He C-luokan koulustarttiin. Ruunallahan ei ole vielä huimia kilpasuorituksia tehty ja jostainhan sekin on aloitettava. Monet startit ovat jääneet välistä aikataulujen vuoksi ja nyt onni lykästi treenarin kanssa. 


Sunnuntai aamuna lettien teko oli yhtä helvettiä niin kuin ajattelinkin.  Tein hommaa kirjaimellisesti hampaita kiristellen ja parin kirosanan säestyksellä. Kerkesin väkertää lettejä noin puolet, kun ratsastaja saapui ja otti homman haltuunsa. Taisipa tuo korjailla loppujen lopuksi jokaisen nyttyrän uuteen uskoon. :D Kekkonen starttasi ensimmäisenä, joten verryttelyyn jäi ruhtinaallisesti aikaa mikä on hyvä asia noin ison hevosen kanssa.


Rata oli minusta siisti, tosin ratsastaja ei ollut yhtä tyytyväinen. Ruuna oli vähän untenmailla eli laiskahko, jonka huomasi esimerkiksi siirtymisissä, ne olivat vähän löysiä.  Aamuherätys taisi olla ruunalle hieman liian aikainen. Tuomarilta tuli kuitenkin kiitosta ja prosentteja kertyi 64,44 %, joka riitti ensimmäiseen sijaan. Hyvä Kepu ja Markka ! Tästä on hyvä jatkaa.


Ensiviikolla lähden todennäköisesti reissun päälle ja tuon kotiintuomisina jotain erittäin odotettua.
 
Haloo onko siellä ketään kotonaaa? - Minttu ja Ootus. 

11.12.2014

Osteopaatteja ja massuani kivistää, en syö-oireita.



Luntaa tulvillaan.. tai sitten ei.  Kerkesin jo iloita, että talvi oli saapunut tänne Iisalmen suunnallekin mutta lumet hävisivät samaa tahtia mitä tulivatkin. Viime talvi meni ihan harakoille lumen puutteen takia, koska täällä oli vain jäätä jään perään eikä hankitreenejä voinut kuvitellakaan. Toivottavasti tämä talvi olisi edes hiukan lumisempi mitä edellinen vaikka hieman huonolle alkaa näyttämään. Tämä tuli mieleen siitä, kun Minttu muistikin minua parilla 2011 vuoden "hankitreeni"kuvilla.
 
Kuten edellisessa postauksessa puhuinkin, että Simonen edellinen käynti jäi harmillisesti välistä.  Ollessani tallilla minulle välitettiin ilouutinen, Simone voisi tulla jo ensiviikolla.   Tuumasta toimeen ja ryhmä kokoon.  Sain ryhmän varmistettua ja kerkesin huokaista helpotuksesta, kunnes rakas ruunan rutteloni päätti, ettei päivän menu enää maistu ja massuakin taitaa vähän kivistää. Kukkapurkki kainaloon ja eikun ulos lompsimaan. Taisin tässä vaiheessa kirotakin melkoisesti ruunalle, että nyt et ähkyilemään ala kun  osteopaatti ajankin sain hommattua. Meinasin jo repiä hiuksia päästä  talsiessani herkkis ruunani kanssa kiekkaa jos toisenkin perään. Pitääkö päivän puhelurumba lopettaa eläinlääkärin soittoon. Ruuna vaikutti muuten ihan normaalille, joten päätin nakata ruunan normaalisti tarhaan ja saa nakottaa siellä jos ei kivuliaalta näyttäne eikä muutoin oireile.  Tarhasta pois tullessa olikin jo melkoinen kiire, kiire syömään. Heinä tupot maistuivat sekä pieni mössöannoskin meni kurkusta alas. Kyseisestä massuani kivistää-oireesta selvittiin onneksi säikähdyksellä.

Vihdon ja viimein se päivä koitti. Ruunan rutteloni pääsi Simonen käsittelyyn! Olin odottanut tätä kuin kuuta nousevaa. Ruuna oli edelliseen kertaan verrattuna paljon parempi, pari lukkoa löytyi ja ruuna sai lähetteen hammaslääkäriin. Päivän kruunasi se, että ruuna osasi käyttäytyä ja oli koko toimituksen ajan kuin herranterttu.

23.11.2014

Ostoslistaa sekä valmennuksia


Tavarat ja tavaran paljous. Itselläni Kekkonen on viides oma hevonen ja varusteitakin on kertynyt sen edestä.  Onneksi minulle on käynyt hyvä tuuri ja suurin osa esimerkiksi loimista on istunut hevoselta toiselle, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Siltikin yhteen väliin varastossani majaili noin 40 kappaletta pelkästään loimia ! Olen ottanut itseäni niskasta kiinni, tehnyt suuria inventaarioita ja päässyt melkein kaikesta ylimääräisestä eroon. Minulla on siis tavaraa sen verran, että voisin varustaa pienen tallin hevoset. Ostoslistaa kuitenkin löytyy. Tavaroitahan pitää myös uusia kun vanhat esimerkiksi hajoaa.
 
Ensimmäisenä, suurimpana ja kalliimpana investointina on oma traileri. Omaa kuljetuskalustoa olen haikaillut jo vähintään 3-vuotta. Asia on muhinut pidempään päässä, mutta auton puutteen vuoksi hankinta on jäänyt unelmaksi. Auto ongelma sai lopun heinäkuussa kun vaihdoin autoa. Nyt pihassa seisoo isompi farmari, jossa on myös niinkin tärkeä asia kuin vetokoukku. Koppi vain edelleen puuttuu.. Oma traileri olisi todella tarpeellinen, koska tähänasti olen kuljettanut Kekkosta kuorma-autolla, johon pitää aina hankkia esimerkiksi kuski.

Tämä talous on saanut kärsiä hirvittävän säästölinjan ja olenkin päättänyt toteuttaa unelmani ja hankkia oman trailerin. Haaveissa on 1,5 hevosen traileri jossa korkeutta pitäisi olla ainakin 230cm. Kahden hevosen trailereita on markkinoilla pilvin pimein, mutta tulin johtopäätökseen etten tee sellaisella mitään. Harmikseni näitä 1,5 hevosen trailereita on vähemmän tarjolla ellei budjetti ole rajaton. Listalla etsinnässä joko böckmann, blomert, humbaur, henra tjs.. Jos joltain löytyy kyseenlainen tarpeeton traileri niin ottakoon yhteyttä.

 
Toinen pienempi ja tarpeellinen hankinta on lapasuojus. Kekkosen tämänhetkinen lapasuojus on Weera-hevosen ajoilta. Kyseinen rätti on kestänyt siis 4 hevosen rymyämisen ja riepu alkaa olla niin kulunut ja reikäinen, ettei sitä edes lapasuojukseksi voi enää sanoa. Minulle naureskellaankin kun puen kyseisen rievun aina Kekkosen päälle, vaikkei siitä enää hirvittävää hyötyä ehken olekaan.

 
Kekkonen pääsi sunnuntaina jälleen kouluvalmennuksen makuun oman treenarin kanssa. Ruuna meni paremmin kuin odotettiin ja teki asiat suuremmin mukisematta korvat tötterössä. Useampi kehui ruunan menoa mutta itse treenari ei ollut ihan samaa mieltä. Alla olevassa videossa on tämän päivän valmennusmenoa. Valmennusta seuratessani itselleni iski taas ihan mieletön suomenhevoskuume. Saa nähdä miten putte-kuumeen käy ja mistä sitä itsensä taas löytääkään.

 

19.11.2014

Vieraskäynnillä



Viikonloppu reissaten. Olin odottanut innolla tätä kyseistä pidennettyä viikonloppua. Lauantai hujahti pitkälti pakkaamisen merkeissä ja mietiskellen mitä ottaisi mukaan. Vaikka kyseessä on vain  yhden yön reissu niin siltikin koko elämä sai lähteä mukaan, kaikki tarpeellinen ja ei ehkä niin tarpeellinen. Mistä on kysymys ja minne ollaan menossa?

 
 
Keppana ja Keppanan naapurin emäntä Kikka (..Kvinta II ) pääsivät sunnuntaina siis reissun makuun. Reissun pääasiallisena aiheena oli osteopaatti Simone Kleinin tapaaminen. Olimme käyneet Kepun kanssa Simonen käsittelyssä viimeksi huhtikuussa. Viime kerralla, ensimmäisellä kerralla olin hiukan skeptinen asian suhteen, mutta kun näin omassa ruunassani muutokset liikkeessä vannoin käyttäväni ruunaa joka kerta hänen käsittelyssä, jos vain ajan satun saamaan. Valitettavasti Simonen maanantain käynti peruttiin kaikkien osalta, joten päivä hurahti lähinnä treenaten. Itse pääasian pois jäänti harmitti mutta otettiin reissu matkailun kannalta.  Hevoset saivat samalla hyvää ja tarpeellista kuljetus/lastaustreeniä.


Veimme hevoset siis jo sunnuntaina uuteen talliin. Kukkapurkki oli koko matkan yllättävän rentona, eikä kauhistellut yhtikäs mitään. Käytännössä ruuna oli koko reissun kuin kotonaan.  Keppana pääsi sunnuntaina menemään oman treenarin kanssa isossa hallissa ! Nyt sopi tämäkin ruuna laukkaamaan useammankin askeleen pitkää sivua. Ruuna käyttäytyi kuin vanha tekijä ja meni eteenpäin kirjaimellisesti tukkaputkella. Ruuna sai kevyen liikutuksen parin hypyn kera.


Maanantaina matka jatkui kotia kohti. Kyseisen -en tahdo lähteä mihinkään- tai -en varmana tule lähemmäs- hevospariskunnan lastaaminen on aina tuottanut hiukan harmaita hiuksia itse kullekin. Lähtiessämme kotitallista Kekkonen päätti ensimmäisen kerran jo kotitallin ulko-oven karmin kohdalla, ettei varmana mene askeltakaan lähemmäs ja meinasi asetella pitkiä kinttujaan jo neliteliin. Neliteli vaihteesta saatiin jo hidas ykkönen silmään ja päästiin jo lastaussillan kohdalle suhteellisen rivakasti. Ruunaa jännittää ensimmäiset askeleet sillalle, jonka jälkeen yleensä kävelee mukisematta. Kepussa rasittavinta on se, että ruuna kääntää korvat taakse ja saattaa alkaa vaikka päiväunille kesken lastaamisen eli käytännössä ruunan ruttelo asettautuu neliteliin eikä hievahda vaikka pommi tippuisi päähän.  Mikäs siinä odotellessa vaikka seuraava kuukausi, tein siis ruunan elämän mahdollisimman tylsäksi. Sivuille ei muuta elämää vilkuilla ja suunta on joka aistilla ainoastaan eteenpäin, johan alkoi jalan nostaminen maistua.
 

Pois lähtiessä lastaaminen oli kuin oppikirjasta. (..Kepu nyt järkyttyi autoa jo ensimmäisen kerran ennen kuin koko tallista päästiin pihalle :D ) Kappas kummaa, pari valjakko oli ottanut opikseen ja koko team sotanorsut oli kyydissä 15minuutissa. Lisää harjoittelua kehiin ja kylläpä kannatti käydä reissussa !

28.10.2014

Entäs jos.. ?


 Puhelinmateriaali kunniaan, sisältää siis vain huonolaatuista kuvaa paremman puutteessa. No mutta Kekkonen. Kekkosella oli viikonloppuna kahdenpäivän kouluvalmennusviikonloppu. Sanoinkin alussa valmentajalle, että ruuna on vähän estemoodissa ja ongelmana on pidätteet ja tehtäviin keskittyminen.
 
 
 Ruuna haluaisi mennä kokoajan korvat tötteröllä vermo vauhtia. Mitä kovempaa mennään sen parempi ja auta armias jos päästät ruunan keskiraville. Pidätteet jäävät unholaan ja ruuna painelee koko ratsastuksen loppuun mielissään tukkaputkella keskiaskellajeja. Yritäpä siinä keventää ja keskittyä edes pysymään kyydissä. Ruunalla on siis entäs jos-vaihde.
 
 
 Valmennuksessa tehtävinä oli väistöjä, avoja sekä keskilaukkaa. Tehtävät meinasivat kaataa Kekkosen kupin nurin useamman kerran, koska nyt ei voinutkaan hiittailla ympäriinsä ihastellen itseään peilistä. Ruunan tempauksille ei voinut kuin nauraa, taisi siellä nauraa kuskin lisäksi valmentajakin useamman kerran.
 
 
Laukassa ruuna yleensä innostuu vähän liikaa. Laukan jälkeen ruunasta kuoriutuu  yliaktiivinen malli ja polle yrittää tarjota entäs jos- tyylillä mitä tahansa. Ruuna ei siis malttaisi kävellä metriäkään vaan tarjoaa mitä erikoisempia tehtäviä itse. Entäs jos nostan tästä laukan, entäs jos väistän sivulle, entäs jos nakkaan etujalan fiinisti ulos,  entäs jos heilautan mun etuharjaa, entäs jos käännän mun pään sivulle, entäs jos räpsyttelen mun ripsiä, entäs jos, entäs jos.. joko-joko-joko lista on loputon.
 
 
Ruuna esitti myös pitkästä aikaa en muuten tee- nelitelinsä. Kyseisessä harjoituksessa vaadittiin jalkojen asettelua hitaassa temmossa, joka oli aluksi pitkäjalkaiselle ruunalle hiukan hankalaa ja hermoja raastavaa. Mahtava valmennusviikonloppu siis takana ihanien ihmisten parissa. Valmennus antoi taas paljon uusia ajatuksia jatkolle ja treenaritkin tuli selästä hymyssä suin..


En muute tee..- neliteli

25.10.2014

Mitä on klippaaminen ?

Loimiklippaus
Mitä tarkoittaa klippaaminen ? Klippaaminen tarkoittaa suomennettuna hevosen karvapeitteen pois ajelua. Klippaamisesta ollaan montaa eri mieltä. Osa on klippauksen puolella ja osa vastaan. Tämä julkaisu sisältää omia kokemuksiani, toki jokainen tekee asiat omalla tyylillään.
 
Miksi klipataan ? Klippaaminen helpottaa varsinkin talvisin hikoilevan hevosen kuivatusta. Klipattu hevonen on myös helppo pitää puhtaana ja siistinä. Joissain tapauksissa vanhemmilla hevosilla saattaa olla hankaluuksia tiputtaa talvikarvaa, jolloin klippauksia saattaa nähdä myös kesäisin. Klippauksen miinuspuolena voisi sanoa loimituksen. Klipattu hevonen tarvitsee kunnon loimituksen tallissa sekä tarhailuaikana. Loimitus pitää valita huolella  ja sään mukaisesti, loimia saattaa siis tarvita useita eri vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja pitää siis löytyä esimerkiksi -5 kuin -30 asteen pakkasille. Pihatossa asuvaa hevosta en itse lähtisi klippaamaan heti ensimmäisenä.


Klippausmalleja löytyy paljon, malli kannattaa miettiä tarkkaan hevoskohtaisesti. Jollekin riittää pelkkä etuosan klippaaminen kun toinen valitsee koko klippauksen. Yleisimpiä malleja taitaa olla hunter ja loimiklippaus. Hunter mallissa karvat jätetään ajamatta jaloista, päästä sekä satulankohdalta. Loimi klippauksessa hevoselle jätetään loimen mallisesti karvat kylkiin ja selkään. Itse käytän paljon loimi sekä hunter klippausta.

Heikki hevosen kohdalla aloitin klippauksen aina pikkuhiljaa, koska klippaaminen toi hevoseen myös  lisäenergiaa. Yllä kuva lievästä luotiviiva klippauksesta jonka muutin myöhemmin loimiklippaukseksi.


Klippauskoneita eli karvaleikkureita on laaja valikoima kalliimmista ammattikoneista huokeampiin trimmereihin. Kone kannattaa valita käytön mukaan, haluaako ajella vain pientä osaa satunnaisesti, jolloin käyttöön riittää ehkä pienempi edullisempi vaihtoehto vai haluaako koneen vaativampaan aktiivikäyttöön. Yleisesti isommilla, leveä teräisillä koneilla on helppo ajaa hevosen laajemmat osat esimerkiksi runko. Hankalia kohtia klippaamisessa on usein kainalot, pää sekä jalat, näihin kohtiin soveltuu usein pienempi trimmeri. Iso, leveä teräinen kone saattaa tehdä kainaloissa helposti haavaumia. Klippauskonetta hankkiessa kannattaa miettiä haluaako akulla toimivan vai johdollisen mallin, mihin tarkoitukseen kone tulee sekä koneen käyntiääni. Karvaleikkureiden äänissä on valtavia eroja ja osa hevosista myös saattaa vieroksua ääntä.

Itse käytän klippaamisessa delavalin hcp65 hevosklipperiä sekä moser rex1230 mallin trimmeriä. Delavalin isolla koneella ajan isommat osat ja moseria käytän siistimiseen sekä pään/jalkojen ajeluun.

Delaval Hcp65
 
Onko hevonen ensikertalainen klippaamisessa? Hevonen kannattaa totuttaa rauhassa ja ajan kanssa koneen ääneen, jotkut hevoset sietävät klippaamista hyvin ja osa voi tarvita esimerkiksi huulipuristimen tai eläinlääkärin antamaan rauhoittavaa ! Jokainen hevonen reagoi omalla tavallaan, joten ole varovainen ja pyydä ensimmäiselle kerralle apua. Klippaus ajankohta kannattaa myös miettiä huolella, mitä enemmän talvikarvan kasvatus on kesken sen useammin klippaat.

Omien hevosten kanssa Kekkonen on tähän asti kaikista helpoin klipattava, tämä ruuna ei pahemmin korviaan lotkauta. Muiden hevosten kanssa olen käyttänyt apuna ravihevosten korvatulppia sekä vaimentavaa korvahuppua.
 
Moser rex1230
 
Ennen klippaamisen aloittamista valitse tilava paikka ja varaa aikaa reilusti. Klippaus voi vaatia aikaa enemmän kuin osaa kuvitella. Esimerkiksi itselläni menee Kekkosen pika klippaamiseenkin vähintään pari tuntia. 

Pesukarsina ei ole välttämättä paras vaihtoehto, koska viemäri voi helposti tukkeutua karvoista sekä vesipiste ja sähkö eivät ole hyvä yhdistelmä. Huolehdi, että hevosen karva on kuiva, märkää hevosta ei kannata klipata. Hevonen kannattaa myös harjata huolellisesti ennen karvojen ajamista, leikkausjäljestä tulee paljon siistimpää sekä kaikki ylimääräinen hiekka ja lika kuluttaa koneen teriä. Suunnittele klippausmalli ja rajat ennen aloittamista, se nopeuttaa työtä. Rajojen suunnitteluun voi käyttää apuna esimerkiksi liitua. Ennen aloittamista muista myös öljytä kone ohjekirjan mukaisesti ja pyörittä konetta hetki käynnissä.
 
 


Jos koneesi on johdollinen malli, varo johdon joutumista hevosen jalkoihin. Itse pidän johtoa klippaustilan seinustalle kevyesti kiinnitettynä ja loppua omalla olkapäälläni.

Hevosta klipatessa pidä kone kevyesti ihoa vasten. Itse pyrin tekemään pitkiä, tasaisia "vetoja", koska jälki on usein siistimpää eikä karvaan jää niin paljoa rantuja. Karvat ajellaan aina vastakarvaan ! Harjoitus tekee mestarin..
 
 

13.10.2014

Lapiollinen hiekkaa

 
 
Kuvituskuvissa poseeraa Irlanninsusikoirani- Väinö Elmeri. Kävimme Mintun kanssa loppukesästä yhdessä lenkillä ja Minttu otti samalla kuvia Väinöstä. Kuvat onnistuivat juuri niin kuin pitikin. Kuvat ovat jääneet arkistoon ja ne saivatkin luvan koristaa nyt tätä julkaisua.
 
 
Tästä pääsemmekin lampaisiin.. Ajelin yksi syyspäivä tallille ja huomasin, että parkissa olikin jo melkoinen ruuhka-aika. Naapuri tontin väki oli tullut kyläilemään ja asukit olivat silmin nähden innostuneita huomatessaan minut ja sen jälkeen kädessäni olevan Kekkosen ruokasankon.  Kieltämättä, olo oli kuin pillipiiparilla. Harmi vaan ettei hevoseni ole samaa mieltä. Kepu sai hyvää siedätyshoitoa, koska lampaat napottivat puoli päivää aterioimassa ruunan tarhan edustalla.
 
 
Kepu on saanut tarhaan uuden ystävän, nimittäin turpakopan. Ruunan ruokalistalta löytyi vieras ruokalaji, joka ei todellakaan kuulu tämän ruunan ruokavalioon. Ruunan rutjake päätti alkaa ahmimaan päivälliseksi tarhan pohjamateriaalia ja tonki sieltä suuhunsa mehevästä mutakuopasta mitä irti sai. Onneksi tajusin kyseisen ongelman ajoissa ja sain puututtua peliin. (Varmasti ongelman huomasivat kaikki naapuritkin, tallin pihaan kurvatessani karjuin-mölisin auton   ikkunasta tarhailevalle jätille, että Kekkonen per*ele nyt loppuu se mullan mussutus) Hiekka nimittäin laittaa ruunan vatsan aivan sekaisin, jolloin myös lopettaa syömisen. Tällähetkellä vatsa on jo hiukan parempi psyllium kuurin ansioista. Vitamiini kuuri alkaa myös, koska yleensä hiekan/mullan/saven syöminen kertoo puutostilasta. Ruuna saa nyt tarhailla ystävä kopan kanssa jonkun aikaa.
 
 
Aloitin myös klippauskauden. Klippaamisesta ollaan montaa erimieltä, mutta itse olen melkeinpä aina klipannut hevoseni tavalla tai toisella, mikä tyyli millekin hevoselle on vain sopinut. Tällä kertaa olin liian innokas karvakasani parturoinnissa ja klippasin ponin kirjaimellisesti päästä varpaisiin. (..jaloissa tosin on vielä karvat) Aikaisemmin olen jättänyt pään klippaamatta, mutta tänä vuonna repesin liitoksistani ja klippasin koko ruunan päästä lähtien. Olen hyvin ylpeä Kepusta, ruuna napotti tyytyväisenä koko parturoinnin ajan. Korvien kohdalla oli havaittavissa vain pientä kulmien kurtistusta ja ihmetystä, että liekköhän tuo ihminen nyt täysin järjissään. Tungin ruunan suuhun ruisleivän käntyn niin tuokin pieni ihmetys loppui kuin seinään. Hieno polle!
 
 

19.9.2014

Vekkejä, sukset sekä jätti turparemmi.


Melekosta meeninkiä.. Keppanalla alkaa olla niin pitkät kaviot, että kohta  edetään paremmin hiihtämällä. Harmi vaan ettei ole lunta.  Ruuna oli polkaissut etusen vuohiseen kivannäköisen vekin hiihdellessään eteenpäin. Vekki on niin ärsyttävällä kohdalla, ettei sitä voi pahemmin hoidella saatikka suojata liikkuessakaan. Käytännössä koko kanta on toiselta puolelta aivan auki. Onneksi ruuna ei pahemmin arista tai onnu jalkaa, ainakaan vielä.
 
 
Tästä pääsenkin rasva aiheeseen. Vannon nimittäin delavalin smooth care udder greasen nimeen jokaisessa vekissä/kolhussa. (tutummin meillä tunnetaan tissirasvana) Niin käsittämättömän tahmeaa ja loistavaa tavaraa, että tällä lähtee mystisimmätkin ruvet, kuraruvet, kupat, vekit pois alta aika yksikön. Kyseinen rasva on niin tahmeaa, ettei se päästä kosteutta ja likaa rupiin muhimaan, vaan pitää pintansa ja kosteuttaa sekä suojaa. Kyseinen purkki maksaa noin 10-12 e agrimarketissa. Tämä tököttiä kun pääsin testaamaan niin meillä heitettiin hyvästit helosaneille jne muille hintaville rasvoille. Suosittelen lämpimästi kaikille !
 
Tilasin Kepulle uuden tallinutun, jotta voisin luopua talvella undereista.  Sovittaessani uutta eskadronin 400g paksuista tallinuttua karu totuus iski silmille, eihän se sopinut alkuunkaan koko hevosen päälle. (.. kys. loimi myynnissä myytävänä-osiossa) Eikun loimi myyntiin ja uutta etsimään. Tilasin samaan syssyyn uuden turparemmin kankisuitsiin, sen kummemmin katsomatta otin wide leveyttä olevan mallin. Paketin aukaistuani piti jo miettiä, että hetkinen.. Tilasinko turparemmin sarvikuonolle, kyseinen turpis on nimittäin aivan julmetun leveää mallia. Ihmekkös siinä lukikin wide.

 
 
Tämän julkaisun kuvissa komeilee edellinen ruunani Hoffman. Innoistuin koluamaan vanhoja kansioita ja löysin vinon pinon vanhempia kuvia ja videoita. Ehkä innostun myöhemmin tekemään niistä koosteita menneiltä reissuilta. Videossa on pätkä Kekkosen ja Mariannen humputtelusta koulukisojen humussa.
 

14.9.2014

Delete all- kuvamateriaalia.

 
Olin lauantaina kuvailemassa.. tai siis yrittämässä/harjoittelemassa valokuvaamista kouluratsastuskilpailuissa. Kotitallin pihassa järjestettiin siis aluemestaruudet kouluratsastuksessa.

 
Surkeat kuvat, huono laatu, suttua sutun perään, palaneet kuvat, epämääräiset rajaukset ja mitä vielä. Lauantain aluekoulukilpailujen kuvaaminen ei  onnistunut millään tavalla. Asetuksien hakemista riitti koko päiväksi ja lopputulos koneella katsottuna oli aivan surkea. Suoraan sanottuna delete all-materiaalia.
 
 
Suurinosa kuvista saikin tuntea delete-napin voiman. Sain  kuitenkin kursittua kokoon jonkinlaisen kuva pläjäyksen viikonlopun kilpailuista. Kuten kuvista huomaa, niissä on erittäin kirkas valo sekä suurin osa kuvista on täysin puhki palaneita. Puhkipalaneisiin kuviin en osaa tehdä pintaelvytystä edes kuvankäsittelyllä, ärsyttää. Noh, aina ei voi onnistua! :)
 
 
Kepukin pääsi liikkumaan kilpailujen huiskeessa, vierailevana tähtenä ruunan kyydissä kävi istumassa Henna.

9.9.2014

Kukkahattutäti -kuvasarja

Kuvasarja "Kukkahattutäti" on hyväntuulen parodia, jonka idea lähti itämään kukkahattutäti -vitsistä. Kuvasarja on toteuttu yhteistyössä Minttu Koposen / aaveen.net kanssa.


Kukkahattutädin hevosen karsina on kodikkaasti sisustettu, sillä hevosen mielentasapainoa tasoittaa ikkunoihin asetetut verhot, jotka vaihdetaan joka vuodenajalle sopivaksi. Kukkahattutäti mielellään sisustaisi karsinaa myös matoilla, mutta siihen hän sai tallinpitäjältä kieltävän vastauksen.

Kukkahattutäti ruokkii hevostaan vain laadukkailla rehuilla, joita mitataan teelusikalla. Teelusikallinen kivennäistä, kolme teelusikallista kauraa ja ripaus chiaa. Kukkahattutäti on laskenut tarkkaan hevosensa kulutuksen ja ravinnonsaannin päiväannokset, joita hän laittaa tallinpitäjän orjallisesti noudattamaan. Hyvälaatuinen heinä korvataan eri väkirehuilla.



Kukkahattutäti ei mielellään tarhaa hevostaan. Mutta jos aivan pakko hevonen on ulkoiluttaa, se suojataan
yliloimittamalla - mieluiten kuitenkin kuplamuovilla hevosen ympärille kietoen. Ulkotarha on karsinaa pienempi hiekkapohjainen alue, hevonen on siellä yksin ja vain muutaman tunnin. Raitis ilma voi aiheuttaa myrkytyksen ja ulkona olevat vaaratekijät voivat satuttaa hänen hevostaan kohtalokkaasti.





Kukkahattutäti opiskelee innokkaasti hevoskirjallisuudesta uusia asioita, muttei uskalla toteuttaa yhtä luonnonmukaista lähestymistapaa mitä kirjoissa kehoitetaan. Kukkahattutäti opettaa myös hevosensa lukemaan, ja hevoselle tylsät ja pitkäveteiset kappaleet kukkahattutäti kuiskaa hevosensa korvaan.





Tällä kuvasarjalla ja -tarinalla ei ole tarkoitus loukata ketään. :) 
Yhtään hevosta ei satutettu kuvauksissa, eikä mitään hevosta pelottanut kuvausrekvisiitat. 
Mukavaa syksyä kaikille!