Vieraskäynnillä

Viikonloppu reissaten. Olin odottanut innolla tätä kyseistä pidennettyä viikonloppua. Lauantai hujahti pitkälti pakkaamisen merkeissä ja mietiskellen mitä ottaisi mukaan. Vaikka kyseessä on vain  yhden yön reissu niin siltikin koko elämä sai lähteä mukaan, kaikki tarpeellinen ja ei ehkä niin tarpeellinen. Mistä on kysymys ja minne ollaan menossa?

 

 

Keppana ja Keppanan naapurin emäntä Kikka (..Kvinta II ) pääsivät sunnuntaina siis reissun makuun. Reissun pääasiallisena aiheena oli osteopaatti Simone Kleinin tapaaminen. Olimme käyneet Kepun kanssa Simonen käsittelyssä viimeksi huhtikuussa. Viime kerralla, ensimmäisellä kerralla olin hiukan skeptinen asian suhteen, mutta kun näin omassa ruunassani muutokset liikkeessä vannoin käyttäväni ruunaa joka kerta hänen käsittelyssä, jos vain ajan satun saamaan. Valitettavasti Simonen maanantain käynti peruttiin kaikkien osalta, joten päivä hurahti lähinnä treenaten. Itse pääasian pois jäänti harmitti mutta otettiin reissu matkailun kannalta.  Hevoset saivat samalla hyvää ja tarpeellista kuljetus/lastaustreeniä.

Veimme hevoset siis jo sunnuntaina uuteen talliin. Kukkapurkki oli koko matkan yllättävän rentona, eikä kauhistellut yhtikäs mitään. Käytännössä ruuna oli koko reissun kuin kotonaan.  Keppana pääsi sunnuntaina menemään oman treenarin kanssa isossa hallissa ! Nyt sopi tämäkin ruuna laukkaamaan useammankin askeleen pitkää sivua. Ruuna käyttäytyi kuin vanha tekijä ja meni eteenpäin kirjaimellisesti tukkaputkella. Ruuna sai kevyen liikutuksen parin hypyn kera.

Maanantaina matka jatkui kotia kohti. Kyseisen -en tahdo lähteä mihinkään- tai -en varmana tule lähemmäs- hevospariskunnan lastaaminen on aina tuottanut hiukan harmaita hiuksia itse kullekin. Lähtiessämme kotitallista Kekkonen päätti ensimmäisen kerran jo kotitallin ulko-oven karmin kohdalla, ettei varmana mene askeltakaan lähemmäs ja meinasi asetella pitkiä kinttujaan jo neliteliin. Neliteli vaihteesta saatiin jo hidas ykkönen silmään ja päästiin jo lastaussillan kohdalle suhteellisen rivakasti. Ruunaa jännittää ensimmäiset askeleet sillalle, jonka jälkeen yleensä kävelee mukisematta. Kepussa rasittavinta on se, että ruuna kääntää korvat taakse ja saattaa alkaa vaikka päiväunille kesken lastaamisen eli käytännössä ruunan ruttelo asettautuu neliteliin eikä hievahda vaikka pommi tippuisi päähän.  Mikäs siinä odotellessa vaikka seuraava kuukausi, tein siis ruunan elämän mahdollisimman tylsäksi. Sivuille ei muuta elämää vilkuilla ja suunta on joka aistilla ainoastaan eteenpäin, johan alkoi jalan nostaminen maistua.
 

Pois lähtiessä lastaaminen oli kuin oppikirjasta. (..Kepu nyt järkyttyi autoa jo ensimmäisen kerran ennen kuin koko tallista päästiin pihalle :D ) Kappas kummaa, pari valjakko oli ottanut opikseen ja koko team sotanorsut oli kyydissä 15minuutissa. Lisää harjoittelua kehiin ja kylläpä kannatti käydä reissussa !