Osteopaatteja ja massuani kivistää, en syö-oireita.

Luntaa tulvillaan.. tai sitten ei.  Kerkesin jo iloita, että talvi oli saapunut tänne Iisalmen suunnallekin mutta lumet hävisivät samaa tahtia mitä tulivatkin. Viime talvi meni ihan harakoille lumen puutteen takia, koska täällä oli vain jäätä jään perään eikä hankitreenejä voinut kuvitellakaan. Toivottavasti tämä talvi olisi edes hiukan lumisempi mitä edellinen vaikka hieman huonolle alkaa näyttämään. Tämä tuli mieleen siitä, kun Minttu muistikin minua parilla 2011 vuoden "hankitreeni"kuvilla.

 

Kuten edellisessa postauksessa puhuinkin, että Simonen edellinen käynti jäi harmillisesti välistä.  Ollessani tallilla minulle välitettiin ilouutinen, Simone voisi tulla jo ensiviikolla.   Tuumasta toimeen ja ryhmä kokoon.  Sain ryhmän varmistettua ja kerkesin huokaista helpotuksesta, kunnes rakas ruunan rutteloni päätti, ettei päivän menu enää maistu ja massuakin taitaa vähän kivistää. Kukkapurkki kainaloon ja eikun ulos lompsimaan. Taisin tässä vaiheessa kirotakin melkoisesti ruunalle, että nyt et ähkyilemään ala kun  osteopaatti ajankin sain hommattua. Meinasin jo repiä hiuksia päästä  talsiessani herkkis ruunani kanssa kiekkaa jos toisenkin perään. Pitääkö päivän puhelurumba lopettaa eläinlääkärin soittoon. Ruuna vaikutti muuten ihan normaalille, joten päätin nakata ruunan normaalisti tarhaan ja saa nakottaa siellä jos ei kivuliaalta näyttäne eikä muutoin oireile.  Tarhasta pois tullessa olikin jo melkoinen kiire, kiire syömään. Heinä tupot maistuivat sekä pieni mössöannoskin meni kurkusta alas. Kyseisestä massuani kivistää-oireesta selvittiin onneksi säikähdyksellä.

Vihdon ja viimein se päivä koitti. Ruunan rutteloni pääsi Simonen käsittelyyn! Olin odottanut tätä kuin kuuta nousevaa. Ruuna oli edelliseen kertaan verrattuna paljon parempi, pari lukkoa löytyi ja ruuna sai lähetteen hammaslääkäriin. Päivän kruunasi se, että ruuna osasi käyttäytyä ja oli koko toimituksen ajan kuin herranterttu.