Seuraestekilpailut, Kiuruvesi

Maanantaina päivällä Minttu laitteli viestiä, että lähtisinkö seuraksi kuvaamaan Kiuruvedelle seuraestekilpailuja. Loppupäivän pohdittuani tulin siihen ajatukseen, että mikäs siinä kuvaillessa pitkästä aikaa. Kerkesin käydä kotona latailemassa kameran akut ja Minttu tulikin jo hakemaan.

Ajatushan oli, että olemme hyvissä ajoin paikanpäällä, että keretään tavalliseen tapaan etsiä hyvä kuvauspaikka ja katsoa esteiden paikat. (.. tarvitseeko sitä paikkaa enää etsiä, jostain kumman syystä napotamme Kiuruvedellä aina samassa paikassa ) Kun olimme päässeet paikanpäälle niin ensimmäinen luokka oli jo mennyt. Pikkuvikoja, pieni ajatuskatko kilpailujen alkamisen suhteen.

Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin. Kuvasin nimittäin koko pläjäyksen manuaalilla, joten huonojakin kuvia mukaan mahtui jonkin verran. Viimeistä luokkaa ei kuvattu ollenkaan, koska ilta alkoi jo hämärtyä ja kuvista olisi tullut mustaakin mustempaa. Tämä kuvauskerta olikin historiallinen ja meillä oli autontakapenkillä penkit mukana, kyllä kauan suunnitellut penkit ! Tosin niitähän ei tällä reissulla käytetty. Kuvauksesta jälleen innostuneena ajattelin suunnata seuraavaksi Kuopion suunnalle!

 

Kuvat ovat julkaistu gallerian puolella ! Kuviin pääset tästä..

Keväiset kuvat

Nikon D7000, f/3.2, 1/2000, iso200

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevään ensimmäiset kuvaukset tehty. Otin kameran mukaan tallille ajatuksena ottaa pari kuvaa Kekkosesta. Sopivasti tallin pihaan kaartaessani paikalla oli yksi tallilaisistamme poni ruunansa kanssa. Käytin heti tilannetta hyväkseni ja pyysin voinko ottaa pari rakennekuvaa.  Kyseisellä ponilla onkin mallina seisominen erinomaisesti hallussa ja kuvien ottaminen olikin melkoisen helppoa. Kumpa omanikin olisi noin helppo yksilö kuvata. Rakenne kuvissa mallina ruuna Ranrock Royal Cocktail.



Nikon D7000, f/5.6, 1/1250, iso400

Kahdesta ylimmästä rakennekuvasta näkee erinomaisesti manuaali- ja automaatti valokuvaamisen erot. Ylempi kuva on otettu manuaalilla ja alempi automaatilla. Automaatilla otettu kuva on selkeästi taustaltaan kovempi mitä manuaalilla otettu.

 

Entäs oma tuusannuuskani. Yritin ottaa ruunasta siistejä seisomiskuvia, mutta eihän siitä mitään tullut. Heitin mäkeen koko ajatuksen ja laskin ruunan irti kentälle.

Johan alkoi tapahtua ! Kerrankin oli niin hyvä tuuri, että kamerakin sattui olemaan mukana. Ruuna paineli sen minkä koivistaan pääsi. Taisi nauttia olostaan, kun pääsi laukkailemaan isolle alueelle ilman, että seinä tulee kokoajan vastaan.

 

Mikä on teidän lempparikuva ?

Ostoksia ja osteopaatteja

Osteopaatti. Käytin humma humeloni osteopaatilla. Olin kuullut kavereiltani paljon hyvää Simone Klein osteopaatista. Olin aikaisemmin mietiskellyt, että haluaisin käyttää  myös oman ratsureimani kyseisellä osteopaatilla. Kyselin tutultani milloin Simone on tulossa seuraavan kerran suomeen ja kävi niin hyvä tuuri, että sain ajan omallekin hevoselleni viikon päähän.

 

Humman lastaamiseen ei jäänyt ihan hirvittävästi pelivaraa, mutta ruuna on näköjään sen verran jo matkustanut, että käpsytteli jo puoleen väliin itse. Ei siis tarvinnut koko matkaa nostella hevosta kyytiin jalka kerrallaan. Paikanpäällä Simone katsoi ensin hevosen suoralla käynnissä, ravissa sekä peruutuksen. Ruunan liikkeet katsottiin myös ympyrällä liinassa. Simone kävi läpi koko hevosen päästä varpaisiin ja löysi vasemmalta puolen kaulasta ja lavoilta jumeja. Hän myös kävi läpi jalat, selän sekä katsoi satulat. Olen ollut tähän asti vähän skeptinen näissä asioissa mutta tämän käynnin suhteen ajatus muuttui täysin. Ruuna nimittäin liikkui osteopaatin jälkeen kotona aivan eritavalla !

 

Hommasinpas itselleni uuden kypärän. Itselläni on käytössä ollut Charles Owenin Wellington sekä Gpa speed air. Wellington on hyvä, mutta päässä on 10 minuutin jälkeen melkoinen sauna efekti. Speed air on taas niin kevyt ja "olematon", että kyseisen kypärän jälkeen missä tahansa muussa kypärässä voit saada melkoisen -pääsi on turvattu- tunteen. Hommasinpa, kuitenkin uuden owenin ja päädyin GR8 malliin.
 

Pitihän Kepuakin muistaa. Kepu sai uuden equilinen estehuovan käyttöönsä. Videossa hiukan materiaalia maanantailta.

Sakset vai kampa?

Sakset vai kampa, kas siinäpä mietintää. Siistin sunnuntaina Kekkosen harjaa ja muuta olemusta, joten ajattelin tehdä asiasta postauksen. Olen aina ollut hysteerinen omien hevosteni kohdalla siisteydestä. Yleensä kaikki pitää olla tiptop. Pidän ponien puunaamisesta ja minulla meneekin aikaa ihan hirvittävästi hevosen siistinä pitämiseen saatikka ratsastamaan lähtemiseen, koska kaikki karvat pitää olla suorassa. Tuppaudun herkästi myös siistimään muidenkin hevoset. Itse olen yrittänyt viimeiseen asti nyppiä Kekkosen harjan, koska saksilla saa helposti aivan kammottavaa jälkeä aikaiseksi. Nyppimisessä on myös erilaisia tyylejä, jokainen tekee tavallaan.

 

Lähtökohta

Kekkosen nyppiminen on jo hevosen koon puolesta melko haastavaa. Ensinnäkin, joudun käyttämään penkkiä, jotta yletän nyppimään. Ruuna sietää hommaa yleensä viimeisille metreille, kunnes alkaa pelaamaan laivan upotusta ja jyräämään minua penkiltä alas.
 

 

Nyppimisessä minulla ei ole mitään logiikkaa. Aloitan sieltä sun täältä ja nypin siitä mistä tarvitsee.  Käytän yleensä metallista, kahvallista kampaa, esim tälläistä.  Aluksi siis kampaan harjan sille puolelle minne se parhaiten kääntyy. Seuraavaksi aloitan nyppimisen ja otan harjan latva osasta ohuen tupsun napakasti sormieni väliin.
 

Seuraavaksi kammalla vedetään ylimääräiset jouhet pois ylöspäin tupeeraamalla. Käytännössä ylimääräiset jouhet tupeerataan myttyyn harjan juureen. Vedot toistetaan niin useasti kunnes käteesi jää vain ohut tupsu jouhia.

Käteen jäävä ohut jouhitupsu kiepautetaan kamman ympärille. Itse käännän hieman kamman piikkejä itseeni päin. Vedon on oltava napakka ja nopea, jotta jouhet lähtevät siististi.

Seuraavaksi harja kammataan taas suoraksi, jolloin uusi ylimääräinen nypittävä osa löytyy paremmin. Hommaa jatketaan niin kauan kun harja on halutussa pituudessa. Samasta kohtaa ei kannata nyppiä montaa kertaa, jotta säästytään lovilta. Mitä pienemmissä osissa harja nypitään, sen todennäköisemmin saat myös hyvän tuloksen.

 

Itse en osaa nyppiä järjestelmällisesti, joten tein pikaisen demonstraation, jossa näkee selvästi mitä kohtaa itse lähtisin nyppimään.

 

Lopuksi vielä ennen- ja jälkeen kuva viimeisimmästä asiakkaastani. Tämän tamman kanssa aikaa ei mennyt kuin vajaa kaksikymmentä minuuttia.