Minne on kadonnut maalaisjärki ja tavalliset hevoset ? - mielipidepostaus

Aihealueena on siis ensimmäinen mielipidepostaus, joka varmasti herättää tuntemuksia hyvässä kuin pahassa. Tämä kirjoitus sisältää puhtaasti minun mielipidettäni, jokainen tekee asiat kuitenkin tyylillään. Kysymys kuuluu. Minne ihmisiltä on kadonnut maalaisjärki sekä markkinoiden tavalliset hevoset ? Aihe on ollut kovasti puheenaiheena ystäväni kanssa kun ajankohtaiseksi tuli sopivan hevosen etsiminen.

 

Iso kysymysmerkki kasvoi suuruuttaan kolutessani myytäviä hevosia, joista joka toisen kohdalla luki ei sovellu aloittelijoille, omalla tavallaan hankala, menee paniikkiin, vain osaavalle ratsastajalle, ei sovellu kouluratsuksi, hätäinen luonne jne. Missä on ne tavalliset hevoset, jonka selkään voit laittaa aloittelijan kuin osaavammankin ?!  Hevoset, jotka sietää perusratsastusta ? Onko hevonen hankala vain kyseisen ihmisen kanssa ?
 

 

Nykyään ihmiset jättävät ns. hankalat mutta monipuolisuutta ajavat asiat hevostensa kanssa usein tekemättä.  Asiat saattavat vaatia aikaa ja taitoa, jota ei kirjoista lukemalla opi.  Yleisesti hevosten kanssa tekemistä tai omistajuutta ei kannata opetella kirjoista. Maalaisjärjellä toimintaa- opustakaan harvemmin löytää. Tekemällä oppii. 

Hevonen on omistajan mielestä hankala tai tyypillisesti vastauksena on, ettei sillä voi asiaa x tehdä. Itse toitotan henkeen ja vereen monipuolisuutta ja mottona onkin ollut iät ja ajat -monipuolisuus ja johtajuus ennen kaikkea-. Karkeana esimerkkinä 10-vuotias hevonen, jolla ei voi mennä ilman satulaa koska kyseistä asiaa ei olla ikinä tehty. Totta, uusi asia saattaa vaikuttaa alussa oudolta tai haastavalta tehtävältä, mutta miksi jättää asia siltikin tekemättä tai kokeilematta, jolloin hevoseen saisi jälleen sitä uutta siedätyshoitoa sekä monipuolisuutta. Esimerkki 2: "Ei sitä voi juoksuttaa liinassa, se riehuu aivan liikaa ja katoaa paikalta." Totta, varmasti riehuu ensimmäisellä sekä toisellakin kerralla. Mitä enemmän teet, sen helpommaksi asia yleensä tulee. Maalaisjärki mukaan, tottakai hevonen reagoi asioihin mitä ihmiset eivät niiden kanssa tee.

 

 

Tekeekö ihmiset ongelmat itse, koska päässä soi sama laulu, ei tämän kanssa voi sitä tehdä jolloin asiat jää myös tekemättä? Ajatusmaailma : Jos hevonen tekee asiasta x hankalan (ensimmäisen)kerran, se on todennäköisesti hankala ajatus koko loppuelämän.

 

Itse arvostan hevosessa selväpäisyyttä sekä monipuolisuutta. Itselläni on pyrkimys, ettei asioista kannata tehdä ongelmaa. Pyrin opettamaan hevosen sietämään periaatteessa -mitä kummallisempia asioita sen parempi-. Voin esimerkiksi ottaa hevosen tarhasta ja hypätä kyytiin ilman satulaa, voin jättää hevosen pesukarsinaan ja todeta odota siinä jos käyn hakemassa vaikkapa hanskat tai käydä hakemassa sen hevosen kanssa autosta ne hanskat. Voin myös kiivetä hevoseni selkään penkin päältä, aidalta tai voin käyttää vaikka rämiseviä tikapuita apuna jos tarve sitä vaatii. Tuloksena haen helppoa, simppeliä hevosta, jonka kanssa voit tehdä asioita sen kummemmin stressaamatta ja tekemättä asioista ongelmia. Oli kyseessä 3-vuotias nuorukainen tai se 10-vuotias kilpahevonen.

 

 

Olen suosinut monipuolisuutta hevosteni kohdalla myös ratsastajissa. Yksikään hevoseni ei ole pelkästään minun ratsastuksen alla. Esimerkiksi Kekkosen kohdalla kyytiin tulee välillä osaavampaa kuin osaamattomampaa juuri siksi, että hevonen oppii erilaisiin apuihin, jolloin hevoselle ei tule myöskään kriisiä siitä minkä tyyppinen ratsastaja selkään on laitettu. Tunnustaa, että nykypäivänä liian moni hevonen liikkuu vain omistajansa alla, jolloin ratsastajan vaihtuessa esimerkiksi kokemattomampaan tuloksena voi olla juuri se ei haettu kriisi. Toki tiedostettavaa on se, että hevosia on monenlaisia ja jokaisen selkään ei yksinkertaisesti voi ihan ketä vaan laittaa eikä myöskään sitä kaikkea toitotettavaa monipuolisuutta tehdä. Kilpaestehevosesta ei vikellyshevosta yhdessä yössä todennäköisesti saa. Simppelisti ajatuksena on se, että mitä enemmän asioita teet, sen helpompia ne ovat yleensä jatkossa.
 

 

Ei kai se opi, jos ei kokeile, tee ja harjoittele. Ongelmia olisi huomattavasti vähemmän jos ihmiset tekisivät asioita yksinkertaisesti maalaisjärjen kautta. Onko tässä syy miksi yleiset, fiksut perushevoset ovat kannon alla?

Onko maalaisjärjenkäyttö nykypäivänä vaarallista vai katoava luonnonvara?

Mobilaattia ja valmennuksia

Voihan mobilat. Jokunen viikko takaperin meillä oli mobilat ahkerassa käytössä.  Ratsastelin normaaliin tapaan ruunaa ja ihmettelin kun hevonen muuttuu ratsastaessa nihkeämmäksi ja nihkeämmäksi. Ensimmäisenä päivänä ajattelin jos Kekkilän kukkamullalla oli vaan huono päivä. Toisena päivänä meno huononi sen verran, että jossakin pitää olla vikaa. Aikani tunnusteltuani totesin ruunan kaulan olevan täydessä juntturassa ylälinjan osalta. 

Aikani asiaa pähkäiltyäni löysin syyllisen slowfeeding-heinäverkosta, jota käytin osittain heinien kanssa. Slowfeeding verkko on pieni silmäinen heinäverkko, jossa hevonen joutuu enemmän tekemään töitä heinän saamiseksi jolloin myös ruokailuaika pidentyy. Huomasin, että Kekkosen kohdalla ruoan saaminen tapahtuu "sarja nyhtämisellä". Kappas kummaa, ei ihme, että hevonen ei halua kantaa itse itseään.

 

Hevonen kevyemmälle liikunnalle ja itse suuntasin apteekkiin mobilatin ostoon. Onneksi pari päivää mobilatilla läträtessäni jumi alkoi hävitä ja hevonenkin alkoi olla jo normaalin oloinen myös ratsastaessa, jolloin hevosta pystyi jo vähän vetristämään ratsastaen. Jumista onneksi päästiin melko helpolla keinolla. Ideana slowfeeding verkko on toki ihan hyvä ja toimiva idea mutta näköjään omaa myös huonoja puolia, kuten yleisesti monikin asia.

Tänä viikonloppuna meillä oli tallilla Paken kouluvalmennus ja ratsastajan kanssa natsasi myös aikataulut yhteen valmennuksen osalta. Ei odotettu ratsastajan kanssa mitään hirvittäviä suorituksia kevyemmän jakson takia. Ruuna kuitenkin yllätti ja liiteli suurimman osan valmennusta todella hyvällä moodilla.

Valmennuksen loppupuolella väistötehtävissä ruunalla meinasi mennä kuppi nurin. Taisi se kerran kokeilla käyttää en halua tehdä väistöjä, tahdon talliin- korttiaan ja tyypillisesti pysähtyi tallin oven edessä. Kaikki väistötehtävät ovat pitkäjalkaiselle ruunan rupsakkeelle haastavia, koska hevonen joutuu pakostikin miettimään minne ja millä tyylillä pitkät koipensa asettelee. Ensimmäiset tehtävät ovat yleensä hieman huvittavaa katsottavaa, koska hevonen kokeilee nakata kinttujaan entäs jos..- tyylillä vähän joka suuntaan. Valmennus sujui kuitenkin suhteellisen hyvin ja ratsastajakin oli tyytyväinen hevoseen.
 

Talvipäivän kuvauksia

 

Vihdoin ja viimein kuvauskausi 2015 on virallisesti korkattu. Olen odottanut innolla talvisia aurinkoisia päiviä. Perjantaina sää oli mitä mahtavin auringon osalta, pienenä miinuksen oli armoton tuuli. Ei mikään pikku puhuri, hyvä ettei tukka lähtenyt päästä ulkona talsiessani. Kuvia piti saada, tavalla tai toisella ja sain idean päästää Kekkosen irti kentälle.

 

Ahersin ruunan rupsukkani kentälle, talsin itse spottipaikalle ja eikun -smak smak pouni. Kekkonen ei ollut -mahtavia talvikuvia-ideasta niin innoissaan mitä minä. Ruuna kehtasi nostaa jalkojaan kentän lyhyen sivun verran, jonka jälkeen ruuna parkkeerasi itsensä korvat luimussa kentän kulmaan. Neliteli esiin, persus kohti kameraa, täällä on kylmä, tästä en liiku, haluan talliin. Jep, jep tässäkö oli mahtavat talvikuvat. Silmät kiinni ja korvat takana nököttävä ruuna, joka ilmaisee selkeästi mielipiteensä ja suorastaan anoo päästä talliin. Kekkosen osalta kuvaukset jäivät siis suhteellisen onnettomaksi.

Kvinta III - Kikka

Onneksi ystävät pelastivat tilanteen. (Kuuntelivat varmaan mun marmatusta aikansa.) Sain innostettua kaverit laskemaan omat pollensa myös kentälle. Ensimmäisenä vuorossa oli Kvinta III eli Kikka, eli Kekkosen naapurin emäntä. Kikkaa on aina ollut mukava kuvata. Tamma on väritykseltään vaalea, jolloin kuvatkin yleensä onnistuu hyvin ! Kyseinen tamma on myös maailman helpoin saada liikkeelle, toisinkuin seinänaapurinsa.

Viimeisenä kentälle pääsi toisen kaverini 4-vuotias tamma Marmeid eli Martta. Martta on taas väritykseltään todella tumma, joka hankaloittaa varsinkin talvikuvien ottoa. Yleensä tumma hevonen vaalealla taustalla katoaa hamaan tulevaisuuteen ja kuvassa näkyy vain musta möykky ilman mitään väriskalaa. Kamerasta pikaiseen katsottuna Martan kuvat näyttivät juuri sille mustalle möykylle valkeuden keskellä, joten yritin ottaa kuvia mahdollisimman erilaisilla asetuksilla. Näissä tilanteissa pitää toivoa parasta, koska todellisen lopputuloksen näkee vasta kotikoneella.

Marmeid - Martta

 

Kotona kuvia selatessani hämmästyin suuresti. Tumman hevosen kuvat (Marmeid) onnistuivat paremmin kuin muut. Kuvista huomaa, että taukoa on ollut.  Rajaukset, tarkennukset, asetukset ja ylipäätään kaikki menivät suurimmaksi osaksi pieleen. Harjoituksen puutetta.

Jostain syystä jokainen hevonen halusi jollain tapaa leikkiä Veikka Gustafssonia. Muut tyytyivät naapurien katseluun mutta Martta yritti jopa toteuttaa ideaa valitettavasti siinä onnistumatta. Loput kuvat tulee ak.galleria.fi sivustolle ensiviikolla.