13.6.2017

Anna mun kaikki kestää..

 
 
Kesä tuli vihdoin ja hevoset ovat olleet jo reilun viikon laitumella melkeinpä yötä päivää. Laitumelle lasku oli överi asiallinen eikä siitä saanut katsojat nauttia. Sylvistä kuoriutuu aina kesäisin oikea mehtäläinen. Oli keli mikä hyvänsä niin ulos on päästävä ja ihme kyllä, siellä myös viihdytään erinomaisesti.  Sisälle laahustetaan ja ulos juostaan. Ainut miinus hommassa on se, että kesäisin tamma laahustaa myös treeneihin ja treeneistä pois juostaan täysiä kohti kotia. Sylvi on itseasiassa aina viihtynyt ulkona, oli -20 astetta pakkasta tai kylmä puhuri niin se ei tätä tammaa ole haitannut ikinä. Itseasiassa liian pitkään sisällä oleminen saa hevosen herneet pyörimään. Nykyisessä tallissa on mielestäni aika ihanne tarhausajat (keskimääräisesti talviaikaan 8-16 ja muutoin niin pitkään mitä valoa ja hyvää keliä riittää) ja ruokintakin tapahtuu heinällä neljä kertaa päivässä.

Mutta.. Tänä vuonna, kevät ja alkukesä on vaatinut minulta huumoria enemmän kuin koskaan. Olen varmaan puhunut aikaisemminkin siitä, että hevoseni on herkkä prinsessa. Tänä vuonna Sylvin pitääkö olla huolissaan-kausi oli suorastaan elokuvasta. Hermot meinasi mennä moneen kertaan ja Mariannekin nauroi katketakseen kun kerroin aina päivän uutiset.
 
Kruunu menee vinoon ja maailma kaatuu hyvinkin nopeasti ja silloin jos koskaan tarvitaan lehmän hermoja. Hommahan alkoi siitä kun hammasspesialisti tuli koti-käynnille tallillemme. Vihjasin jo hyvissä ajoin ennakkoon, että kyseessä on tapaus nimeltään hiljaa hyvä tulee. Menin hevosen karsinaan ottamaan tammaa kiinni, jotta voin siirtää sen pesukarsinaan. Eläinlääkäri lompsi perässä karsinaan ja halusi kuunnella sydänäänet. Siitähän hevonen riemastui, koska karsinaan lompsii muina miehinä täysin vieras ihminen. Näytti siltä, että hevonen koitti singota katosta läpi. Tässä vaiheessa eläinlääkärikin totesi, että ai näin herkkä. Kyllä, just niin.
 
 
 Toinen ydinkatastrofi vaatikin jo useamman porkkanapussin ja jäätäviä hermoja. Prinsessa  ruttu sai sähköisen loimen tuloksena kunnon napsahtavan sähköiskun kaulaan käsistäni. Eikä siinä vielä kaikki, sama tarina toistui kolmena peräkkäisenä päivänä. Minun ei tarvinnut kuin mennä karsinaan niin hevonen oli takaseinällä silmät suurena. Aivan varma murhayritys. Kastelin siis viikon ajan päivittäin käteni ja pidin hevoselle karsinassa luentoa. Nämä ovat suojat, tämä on sininen harja, tämä satula on ollut jo kaksi vuotta, takkini on tänään vihreä, nämä ovat ohjat ja ne tulevat kaulalle ja porkkanoitahan kului.. Anna mun kaikki kestää.
 
 
Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä. Prinsessa Sylvin jalassa oli klinikkareissun tuloksena sievää pinkkiä liimapinteliä. Niin helppoa mutta niin vaarallista, aivan varma murhayritys. Se ääni, juuri se ääni mikä lähtee kun laitat tai poistat liimapinteliä asiasta x. Sen kummemmin ajattelematta aloin ottamaan käärettä pois. (..niin kuin normaalisti hevosen jalasta pinteliä pois otetaan). Ensimmäisen vedon aikana tamma nosti päätään, mikä se oli ? Jatkoin työnsarkaani ja rupattelin niitä näitä, kunnes ääni jatkuu. Mikä se oli ?!? Ja sitten mennään, niin siis hevonen menee ja pinkki pintelihän seuraa perässä. Seison keskellä karsinaa ja katson kun tamma hiippailee kuin tulisilla hiilillä ympyrää pitkin mökkiään. Tässä vaiheessa kaverinikin kysyi, että mitä ihmettä me tehdään. No otetaan pinteliä, mitäs muutakaan. Oletteko ikinä nähneet, että hevosen jalasta otetaan pinteliä ja samalla huudatetaan täysillä madonnaa ? Minäpä olen. Raksi listaan, totuta liimapintelin ääneen.
 
 
Viimeisimpänä pitääkö olla huolissaan-Sylvi pääsi vauhtiin, koska hankin rouvalle uuden kesäleningin. Kyseessä oli horsewaren valkoinen kesätakki, jossa on vihreät kantit. Väri oli varmaan väärä, koska hevonen hivutti itsensä seinälle rätin nähdessään. Hyh mikä se on, mikä se on ja et varmana tuo sitä tänne! Tämäkin varma murhayritys vaati pari rundia mökissä koska se ruma värihän oli ja pysyi. Arvatkaa miltä näytti hevonen joka kuikuilee hölmönä kylkiään, jalkojaan ja arvioi väri kavalkadin vaarallisuutta. Teki mieli huutaa, että se on dorka loimi ! Pitääkö olla huolissaan ? Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä pitää. Varmuuden vuoksi.

9.6.2017

Mitä meille kuuluu ?


Oliko tässä huhtikuu jo ?
 
Mitä meille kuuluu? Kiirettä. Projektien ja töiden parissa kuluu enemmän aikaa mitä kotona, harkitsin jo patjan sijoittamista autoon. Ratsastaja jäi myös äitiyslomalle ja hätä meinasi tulla puseroon hevosen kannalta. Jos hevosen on hankkinut, sitä pitää käydä hoitamassa, liikuttamassa edes katsomassa vähintään se viisi kertaa viikossa. En siedä ajatusmaailmaa, jossa omistaja ilmaantuu tallille kerran viikossa jos silloinkaan. Sylvin kohdalla varamiespalvelun etsiminen kuulosti korviini samalle kuin etsisit neulaa heinäladosta. Varamiespalvelun pitäisi pystyä tarvittaessa myös liikuttamaan hevonen itsenäisesti.
 
Hyvä etten itkenyt onnesta kun luottohoitaja Sina tuli juttuun meidän kummallisen tamman kanssa. Olen huoletta voinut jättää hevosen hänen hoiviinsa kun itse en ole paikkakunnalla.  Mikä onkaan parempaa kuin ihminen, kenen hoiviin voi hevosen huoletta jättää ilman, että itse olet paikalla. Ja varsinkin löytää ihminen joka jaksaa ymmärtää tuon hevosen toilailuja eikä säikähdä ihan pienistä.

Hackamoren testailua, koska omistaja unohti hoitaa rouvan hampaat.
Huhti-toukokuussa kesä teki tuloaan hitaammin kuin koskaan ja päivittäin sai arvuutella mitä hevosen kanssa pystyy tekemään. 

Sylvin kanssa ollaan humputeltu. Kilpailut ja valmennukset ovat jääneet hetkellisesti telakalle Mariannen ollessa lomalla. Hevosen turha liikaherkkyys alkaa ratsastaen kadota. Tammalla oli tapana esimerkiksi pukittaa jos tilanne ei miellyttänyt tai jalustin sattui kolahtamaan.  Tällähetkellä ollaan siinä tilanteessa, että hevosen selkään voi kuvitella laittavansa muitakin ihmisiä ilman, että hevonen vie täysiä ympäri kenttää tai saa muuten paskahalvauksen vieraasta ihmisestä. Itse olen innostunut maastoilemaan, aluksi mentiin tutun ja turvallisen kaverin kanssa ja nyt ollaan menty jo ihan yksinkin. Arvatkaa hurrasinko kun löysin itseni edelleen satulasta.

Loppukevennykseksi hieman maastoilua äänitehosteilla.
 

28.5.2017

Toukokuu, toimintaa täynnä.

Kuopio 2-tason estekilpailut
En muista milloin olisin valokuvannut näin aktiivisesti kuukauden ajan. Toukokuu oli kirjaimellisesti toimintaa täynnä. Sylvin ratsastaja on varikolla perheenlisäyksen vuoksi, joten oma tamma on saanut napottaa suurimmaksi osaksi kotona. Olen panostanut kuvaamiseen enemmän kuukaudessa kuin viime vuonna yhteensä.
 
Kuopio 1-tason koulukilpailut
Toukokuun valokuvaukset alkoivat Kuopion sorsasalossa järjestettävillä 1- ja 2 tason estekilpailuilla. Sää oli mainio mutta omia feng shui asetuksia ei löytynyt. Etsintä jatkui vielä 1-tason koulukinkereissä, joissa kävin pikaiseen aamulla. Kuopion stakes raveissa suljin lauloi ja ajattelin jo siirtyväni valokuvaamaan ainoastaan raveja koska kuvat onnistuivat mielestäni hyvin.
 
Viimeisimpänä olin Kiuruvedellä kuvaamassa estekarkeloita. Lauantai meni vielä jokseenkin hyvin mutta selkä alkoi reistaamaan siihen malliin, että jouduin luovuttamaan 110-ratojen jälkeen. Sunnuntaina kävin paikanpäällä sen aikaa mitä selkä ja sää antoi periksi. Jouduin jälleen toteamaan, että en saa asetuksia mieleiseksi pilvisessä säässä, olen edelleen auringon kannalla. Kuvista näkee selkeästi asetusten vaihdokset, kuvien lämpötilat heittelee kylmästä lämpimään. Mielen laittoi iloiseksi kuvakyselyt, joita tuli jo paikan päällä useammalta taholta.
 
Kuopio stakes
En selaile hevostalli.nettiä sen enempää mitä kuvista ilmoittamiseen saa aikaa kulumaan. Kaverini linkkasi juttuja, joissa puitiin hevosvalokuvaajia niin hyvässä kuin pahassakin. En yleensä ota näihin sen kummemmin kantaa. Joku oli ihmetellyt miksi huonoja kuvia julkaistaan. En osaa sanoa mikä on juuri se huono valokuva, koska jokaisella kuvaajalla on eri tyylejä ja kauneus on yleensä katsojan silmissä. Toisen mielestä hyvä kuva voi olla täysin sieltä ja syvältä.
 
Kiuruvesi 3-taso estekilpailut
Omat valokuvani käyvät läpi aika radikaalin toimenpinteen, jonka tuloksena alkuperäisestä viidestäsadasta valokuvasta saattaa olla jäljellä enää sata kappaletta julkaisuun.  Itselläni on ollut 'hups' galleria/sattuu ja tapahtuu- osio auki vuodesta 2007. Hups-osiossa on juurikin näitä lajin tilannekuvia. Ratsastus on  lajina täynnä tilanteita, tilanteita sattuu aikaa ja paikkaa katsomatta. Ratsastus ei ole ainut osa-alue missä sattuu ja tapahtuu. En koe laittavani kuvia esille ratsukon epäonnistumisen lyttäämisen takia vaan tilanteen. Muistan taannoin kun yhtä tilannekuvaa on käytetty kenttäkisoissa todisteena ylittikö ratsukko esteen oikealta puolelta vai ei.
 
Itselläni on ajatusmaailma se että, tottahan kuvan  poistan jos esimerkiksi ratsastajan tai omistajan mielestä kuva on huono ja sitä ei haluta esille.  Minulle saa ja ennen kaikkea pitää ilmoittaa jos  ratsukosta x ei saa ottaa kuvia tai niitä ei haluta.  Olen valokuvannut Itä-suomen alueella kohta kymmenenvuotta ja sinä aikana ei ole tullut yhtään ainutta viestiä, jossa pyydettäisiin poistamaan kuva x, ei edes hups-galleriasta.  Hups-galleria, jatkoon vai ei jatkoon? Lopuksi kevennyksenä poiminta hups-galleriasta vuodelta 2011.
 

1.5.2017

Hyvää vappua !

Prinsessa Sylville ei kruunu kelvannut.
 
Hyvää vappua ! Ajateltiin tallikaverin kanssa ottaa vappukuvat hevosista. Sää oli huono, joten ulkokuvat eivät tulleet kyseeseen. Päätin kokeilla pitkästä aikaa studiokuvia. Ensimmäisenä vappukoristelun sai Kvinta, joka tyytyi kohtaloonsa ja sieti hienosti vappukoristeiden tuoman hämmennyksen.
 

 
Kuvat otettiin tallin isossa heinäladossa. Pilvinen sää hankaloitti valon käyttöä ja en osannut odottaa kuvilta mitään erikoisempaa. Edellisen kerran otin vastaavanlaisia kuvia vuonna 2012.
 

Sylvin koristelu. Totesin hyvin äkkiä, että antaapa olla, päästään kaikki helpommalla. En jaksanut lähteä juurta jaksaen kertomaan tammalle mistä serpentiini on tehty tai miksi letityskuminauha pitää kiristyessään kummallista ääntä. Serpentiini meni vielä tallissa, mutta oman elämänsä prinsessa sai kriisin aikaiseksi etuharjan letityskuminauhasta. Se ääni, kun kiristät nauhaa. Hevoseni on turhan herkkä draama kuningatar.

 
Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin! Itseäni miellytti enemmän mustavalkoiset versiot. Kuvat toimii mielestäni paremmin mustavalkoisena, koska niihin saa selkeää syvyyttä. Olisi tehnyt mieli laittaa mustavalkoiset kuvat vielä tummemmaksi, mutta maltoin mieleni. Värillinen vai mustavalkoinen ? Kumpi on teidän suosikki ?

29.4.2017

Lounasravit Kuopio, check.



Olen monesti aloittanut tekstin kirjoittamisen mutta en ole saanut kirjoitettua kahta lausetta enempää. Koin varmaan jonkinlaisen herätyksen, koska huomasin näprääväni blogin some ikoneita kuosiinsa ja väkersin onnettomilla muokkaus taidoillani uutta banneria.
 
Ak gallerian tämän vuoden kansio ammotti tyhjyyttään. Etsiessäni lähialueen valokuvattavia tapahtumia, eteen tuli suurimmaksi osaksi hallikilpailuja, kappas kummaa näin talviaikana.  Tutkiessani kalentereita netin syövereistä olin suorastaan varteenotettava Sherlock Holmes, vain hattu ja suurennuslasi puuttui. Kuopion lounasraveihin yritin lähteä yhteensä kolme kertaa aikaisemmin, mutta aina jokin minua ja kameraani vahvempi puuttui peliin. Milloin auto sanoi sopimustaan irti tai taivaalta satoi rakeita.


Eilen, perjantaina kuun ja tähtien asento oli kuin olikin oikea. Kävin aamulla tallilla hoitamassa Sylvin huonolle tolalle jääneen hammashuollon. Omistajahan oli niin huoleton ja unohti, että edellisestä kerrasta on jo vuosi kulunut. Paska oli kirjaimellisesti jo housussa. Pöllyytin hiuksista turpeet ja suunnistin kamera ladattuna, turkishaalari mukaan otettuna ja pipo tiukasti silmille vedettynä kohti Sorsasalon ravirataa.

Aaae että, olipa mukava olla pitkästä aikaa valokuvaamassa. Sää oli hyvä ja kuvatkin onnistuivat vaikka taukoa on ollut. Kävin samalla reissulla pikavisiitin matkuksessa, jonka jälkeen suunnistin takaisin kohti Iisalmea. Kotona kuvat pääsivät heti koneelle ja sain ne julkaisuun heti. Kuviin pääset tästä.

22.9.2016

Hiljaisuus päättyköön..


Heinäkuu meni blogi hiljaisuudessa ja omien kiireiden lomassa. Kuukauden alkupäässä kävin valokuvaamassa Kuopiossa 3-tason estekilpailuja, jotka kuvattiin hyvin epävakaisessa säässä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Summarum heinäkuussa käytettiin hevosia uimassa, estevalmennuksissa, hoidettiin haavoja ja yksi etappikin saatiin täytettyä.  

 
 
Heinäkuun loppupuolella hoideltiin jälleen haavoja, tällä kertaa etujalassa olevaa märkivää reikää. Jalka oli pahimmilleen kolminkertainen reiän kohdalta. Hevonen ei kuitenkaan ontunut, joten tavallista treeniä pidettiin yllä sen takia, että moska tulisi reiästä ulos. Paskaa täynnä olevaa taskua ja sitä mukaa dreeniä en nimittäin jalkaan halunnut. Reikää pidettiin auki mahdollisimman pitkään, jotta kaikki mätä pääsisi helposti pois. Oriprim, betadine, vetramil ja delaval combolla tästäkin päästiin. Kaksi kertaa päivässä oriprimiä ja useita kertoja päivässä kylmäystä ja puhdistusta. Tällä meiningillä mentiin kaksi viikkoa.

Jo aika siisti..
Matamin kinttu saatiin kuosiin ja seuraavaksi päästiin käyttämään kanget päähän-kortti. Otin kuolainvalikoiman mukaan ja sovitin Keppanan perintösuitset Matamin päähän. Suitset istuivat hyvin jos turparemmin leveyttä ei lasketa. Kuolaimistakin löytyi oiva valinta ensimmäisiksi kankikuolaimiksi. Sylvi ei virkannut kangista mitään, joten päätettiin testailla yhdistelmää seuraavana päivänä. Tehtiin lyhyt tutustumis mutustelu ja testailtiin siihen asti, että hevonen hyväksyi jonkinlaisen kevyen tuntuman.


Rullaatirullaa
Ylämäki ja ohjastuntuma löytynyt
Sylvin laidunmaha alkoi kadota hyvää tahtia, eikä hevonen näyttänyt enää niin järkyttävälle tankkerille mitä heinäkuussa. Seuraava murheenkryyni teki myös tuloaan. Aloin ihmetellä kun hevonen alkoi liikkua jännittyneesti eikä työntänyt takaa ollenkaan tavalliseen tapaansa. Hevonen oli jännittynyt eikä halunnut kantaa itseään Marianne varmisti asian samat piirteet ja tarkemmassa tarkastelussa löysimmekin hevosesta kipupisteitä takaosasta. Muistin Sylvin riehuneen tarhassa laidunloman loputtua ja epäilen vahvasti, että hevonen oli samassa rytäkässä liukastunut tai kaatunut. Kipupisteiden paikat  takaosassa viittasivat myös liukastumiseen. Takaosan jumit kipeytti myös etuosan, lavat olivat kuin betonia. Linimenttejä, hierojia, hevosen ehdoilla liikkumista, satuloiden tarkastelua. Hieroja löysi samoja kipupisteitä mitä olimme löytäneet.
 
 
Jumeista päästiin ja kisaviikonloppu lähestyi. Päätettiin kuitenkin jättää esteet välistä ja vietiin estehevonen ensimmäistä kertaa kouluaitojen sisälle. Radat oli pitkän radan ohjelmia joten ajateltiin startata luokan ulkopuolella helppo c, tutustumisluokan kouluohjelma, jossa oli kuitenkin kaikki keskiaskellajit. Verryttelyssä hevonen oli rento ja hyvä. Sylvi ja Markka starttasi ensimmäisenä, jolloin aikaa jäi tutustua aitojen sisäpuolelle. Aidoista hevonen ei välittänyt mitään, mutta kummastusta aiheutti pienillä aidoilla aidattu hiekkalaatikko, jossa olisi pitänyt piipertää.

Hevonen kävi mitäs nyt, miksi näin, entäs sitten-kierroksilla. Keskilaukassa tuli ahaa, mä niin tiedän tän, yksi-kaksi-koli, vaihto-elämys ja tamma linkosi puhtaan vaihdon. Olisi tehnyt mieli käydä antamassa sokeri kesken radan ja ratsastajakin meinasi taputtaa kaulalle. Pysähdystä ja peruutusta ollaan harjoiteltu kotona, ilmeisesti liikaa. Sekin tuli kuin apteekin hyllyltä 'tän mä osaan, nyt kävellään taaksepäin', peruutus esitettiin bravuurina pysähdyksen sijaan. Lievää monimuotoisuutta oli ympyröissä ja numero kirjo oli laaja mutta mitä sitten? Polle pysy ruodussa eikä tullut aidoista yli ! Aivan mahtava eka rata, hyvä me !
 
yksi-kaksi-koli-vaihto
 

 
 

22.8.2016

Ravi- ja ratsuvaruste Aisakello

 
 
Tarkkasilmäiset ovat voineet havaita blogiin sekä facebookiin ilmestyneet Ravi- ja ratsuvaruste Aisakellon mainokset. Ravi- ja ratsuvaruste Aisakello on tuore hevostarvikeliike, joka sijaitsee Iisalmen ydinkeskustassa.
 
Iisalmeen avautunut uusi hevostarvike helpottaa hevosihmisten asiointia, koska lähin hevostarvike sijaitsi aikaisemmin Kuopiossa. Valikoimassa on varusteita ja hoitotuotteita ratsastajille, ratsuille kuin ravihevosillekin.  Tuotemerkkejä on laajavalikoima, Lamicell, Eskadron, Wahlsten, Hv Polo, Horse comfort,  Freejump, Kingsland sekä monia muita hevospiireille tuttuja tuotemerkkejä. Tuotteita saa myös helposti tilattua liikkeeseen, joten kannattaa reippaasti kysyä Sannalta jos jotain tiettyä etsii.

 
Hoitotuotteita löytyy iso valikoima
 
Liikkeestä löytyi myös minulle uusia merkkejä esimerkiksi Switch pro ja Kentucky tuotteet. Hetken tutkiskeltuani huomasin, että Kentuckyltä löytyy valikoimista maailmanlaajuisesti arvostettuja suojia. Suojat on anatomisesti muotoillut ja suojista löytyy myös vaihtoehto herkimmille hevosille. Suojan pinta tuntui käteen myös hyvin laadukkaalta. 

Aisakellon valikoimasta Sylville löytyi uudet horse comfortin lampaankarvabootsit. Meiltä löytyy jo entuudestaan vanhat käytössä kulahtaneet horse comfortin bootsit, jotka ovat kestäneet pitkään. Pidän bootsien materiaaleista, lampaankarvapehmuste on tuuhea ja kestävä. Suojat ovat kestäneet myös runsasta konepesua ilman, että tarvitsee pelätä karvojen tippumista koneen uumeniin

 
 
 
Valikoimasta löytyi myös uusi sadeloimi. Rain busterin fleecevuorellinen fullneck sadeloimi josta en negatiivistä palautetta löydä. Hinta laatusuhde on loistava ! Istuvuus on hyvä sekä loimi on pitänyt pintansa kelissä kuin kelissä. Loimi ei ole päästänyt esimerkiksi vettä läpi pahimmassakaan rankkasateessa. Loimi onkin yksi parhaimmista ulkoloimista mitä meillä on ollut koskaan käytössä. Pidän myös loimen helpoista kiinnityksistä. Edessä on pikalukot ja tarrat, loimessa on joustavat jalkaremmit ja kaulakappaleessa on helppo tarrakiinnitys. Erityisesti loimissa arvostan sitä, että loimi on helposti puettavissa.
 
 

Kannattaa seurata Aisakellon facebook sivuja, sieltä löydät tietoa uusista tuotteista ja tulevista tarjouksista. Viime lauantaina pääsin kuolaamaan freejumpin uutuuksia, jotka myöskin löydät Aisakellon monipuolisesti valikoimasta.

Ravi- ja ratsuvaruste Aisakellolle on avattu uunituoreet nettisivut.

Ravi- ja ratsuvaruste Aisakelloon löydät osoitteesta Louhenkatu 7, 74140 Iisalmi.
Aukioloajat ti-pe 10:00 - 17:00, la 10:00 - 14:00
 
Tervetuloa !
 

30.6.2016

Vetelehtivä kenttähevosen alku..


Huh hellettä. Sylvi on kirjaimellisesti metsittynyt sekä lihavoitunut tuonne peltoon. Pelkän hevosen hakuun sai varata kolmekymmentä minuuttia. Hiki virtaa, hillitysti paarmoja, jättikokoinen laidun ja hevonen, joka ei tahdo poistua kavereiden keskuudesta. Sylvihän jumittaa, kertakaikkisesti jumittaa, suorastaan Kekkosen neliteli.  Olen varmaan ollut hieno näky naapureille kirotessani keskellä peltoa jumittavan hevosen kanssa. Kerran tultiin peruuttamalla, kun eteenpäin meno ei maistunut. Toisella kerralla otin kiristysvälineen eli raipan mukaan ja laitumella alettiin töihin jos jalka ei edelleenkään kohti porttia vienyt. 


Johan alkoi suksi luistamaan ja neliteli innostus alkoi sukkelasti hiipua. Seuraavana keinona se yritti olla noheva ja slaidata nopeammin kuin james bond palavasta rakennuksesta takaisin laitumelle kun porttia koitin kiinni laittaa.  Ei onnistu, portti menee kiinni ja tamma jää valitettavasti edelleenkin laitumen ulkopuolelle jos käsky käy. Viimeisenä muttei vähäisimpänä. Prinsessa varmaan luuli, että kun kadottaa kaikki riimunsa ja aurinkohattunsa niin eihän onnettomalla ihmisellä ole mitään mihin narun laittaa kiinni. Tiistaina tultiin kaulanaru- systeemillä talliin. Ei käy aika tylsäksi tämän rouvan kanssa.
 

Keskiviikkona piti pakata ja suunnata karavaani kohti kenttätreenejä. Hevosta katseltuani taisin sanoa Mariannelle, että miten tuo jaksaa esteitä edes hypätä tuon hyllyvän heinämahan kanssa. Hyvä ruoka, parempi mieli vai miten se oli? Aamu alkoi kaupassa käynnillä, koska päivästä tuli pitkä. Tein hevoselle pikaparturoinnin koska ei olla liikuttu kotitallin kenttää pidemmällä  ja ulkonäkö oli samaa luokkaa.

 
 
Päästiin perille hyvissä ajoin. Laitoin Sylvin valmiiksi ja porukka alkoi vetäytyä kohti kenttää. Treeni meni yllättävän hyvin siihen nähden, ettei olla käyty maastoestetreenissä vähään aikaan.  Humma porskutti mainiosti ja ratsastajakin hymyili. Ainoa mikä teetti isompaa päänvaivaa oli hauta, joka oli Sylvin mielestä jotain kamalaa. Käytettiin lopulta konkari ponin vetovoimaa hyödyksi. Possujunassa mentiin. Sylvikin uskaltautui lopulta menemään, koska menihän edellä oleva ponikin. Poni tosin meni sievästi ja ammattimaisesti toisin kuin perässä tanner tömisten tuleva matami. Matamihan pelasi varmanpäälle ja veti haudalla älyttömät ripaskat, joka jalka yhtä aikaa ilmaan ja tietysti mahdollisimman nopeasti. Muidenkin esteiden kohdalla oli havaittavissa pientä liioittelun makua.




Kentän hautakammosta päästiin ja nurmella olevista haudoista ei jaksettu enää välittää. Oikeastaan muut esteet ylitettiin Sylvimäiseen tyyliin slaakeja saamatta paitsi se kentällä oleva hauta. Ylös hypyt onnistuivat myös ongelmitta ja vesieste oli selkeästi tamman bravuuri. Harmittavasti ei saatu hokkeja tähän treeniin, joka hidasti nurmella menoa mutta onneksi suurin osa esteistä oli hiekkakentällä.

Olen päivittänyt itseni nykyaikaan ja blogi löytyy myös snapchatistä nimimerkillä anskyk.
 

23.6.2016

Satula pohdintaa..

 
Satulahelvetti on minulle tuttu sana ja ajattelin kirjoittaa asiasta mielipiteen tynkää. Katson hevoseni satulat läpi kuukausittain. Raa'an ja hitaasti rakennettavan hevosen huonot puolet näkyy yleensä satula rumbassa. Mielestäni aktiivisessa käytössä olevan ratsuhevosen tärkein ja useasti myös kallein varuste on satula. Sylvin tilanteessa jouduimme alkutaipaleella käymään viikoittain läpi satulahelvettiä. Hevonen muuttui hyvää tahtia ja mitään mittatilaussatulaa ei tässä kohtaa kannattanut alkaa hankkimaan. Onneksi yhteisvarastossamme sisälsi kuusi erilaista satulaa, jotka pelasti tilannetta. Sylvin selkä on hyvä esimerkki lihasköyhän hevosen kasvattamisesta lihaksikkaaksi oikean treenaamisen sekä tasapainoisen ruokinnan tuloksena.

Hevoset kasvaa, laihtuu, lihoo, muokkautuu, lihaksia tulee ja menee. Satulan on valitettavasti kasvettava mukana. Olen sitä mieltä, että ilman sopivaa satulaa, esimerkiksi selkään ei todennäköisesti synny tarvittavia lihaksia tasaisesti oikeille paikoilleen ja hevonen ei välttämättä liiku oikein. Voi olla ettei lihaksia kasva ollenkaan.
 

Sopimaton satula voi aiheuttaa kipupisteitä periaatteessa missä vain.
 
Useimmiten ihmiset kuvittelevat pääsevänsä halvalla ja yhden satulan hankinnalla koko loppuelämän. Sopivaksi sovitettu satula voi muuttua yhtä nopeasti epäsopivaksi. Useasti epäsopivia satuloita käytetään  myös liian pitkään. Hevonen ei osaa kertoa sanoin satulan epäsopivuudesta, vastuu on ihmisen. Epäsopivan satulan huomaaminen käytöksestä ja esimerkiksi ratsastettavuudesta vaatii harjaantunutta silmää sekä hevostuntemusta. Hevonen ei kerro sanoin, ai kun puristaa. Toiset hevoset näyttävät huonon satulan ongelmat helposti, toiset vasta sitten kun puolet jaloista on jo haudassa.
 
Selkä jumissa, jännitystä, pukittelua, liikkumattomuutta, toispuoleisuutta, lihasvaurioita,  tulehduksia, kärttyisyyttä, paukamia, ontumia,  suorituksen heikkenemistä, suo on loputon ja huonolla tuurilla myös lopullinen. Huono satula voi pilata hevosen lopullisesti. Huonolla, täysin epäsopivalla satulalla lihaksensa tiputtanutta hevosta ei helpolla tai nopeasti korjata.  Kärjistettynä, tuloksena on yleensä pidempiä hoitojaksoja, jotka poistaa hevosen käytöstä. Useimmiten hoitojaksot ovat pitkiä ja todennäköisesti vievät enemmän aikaa ja rahaa.  Usein syytä esimerkiksi hevosen huonosti liikkumiselle tai ongelma käyttäytymiselle etsitään aivan muualta kuin ratsastajan perseen alla olevasta satulasta.
 

Satulan sopivuutta voi nykypäivänä parantaa tavalla jos toisellakin, mutta korjauksetkin  vaativat tuntemusta jotta ne tehdään oikein. Mielestäni se on myös toisaalta oikotietä onneen..
 
Satuloita pitää myös aika-ajoin huoltaa, satulan huoltaminen lisää käyttöikää. Toppaukset eivät ole ikuisia, itse pyrin tarkistamaan toppaukset kahden vuoden välein. Runko ei myöskään ole välttämättä ikuinen ja rikkinäisellä rungolla ei tulisi ratsastaa metriäkään. Itse luotan oman hevoseni kohdalla omaan näkemykseeni ja kokemukseeni siitä miten ja millä tavalla hevonen liikkuu satulan kanssa.
 
 
Mielestäni tavoitteellisessa ja aktiivisessa käytössä olevan hevosen tärkein elementti on sopiva satula. Jos maratoonarin juoksukengät ovat kaksi kokoa liian pienet, kenkä hankaa tai puristaa, epäilen ettei uutta ennätystä saavuteta.
 
Olen kuullut myös trendistä ostaa ratsastajalle sopiva satula, hevosesta viis. Merkki on merkki, kyllä se hevoselle sopii koska sopiihan se Raisa-ratsastajallekin. Ei sitä tarvitse hevoselle sovittaa.  Yksi ja sama satula, kallis laatumerkki sopii selkään kuin selkään. Sillä mennään, oli alla gp-kouluhevonen tai naapurin Villen ravisuokki. Onko istuvuus tärkeämpää  hevoselle, satulan kantajalle vai mukavuuden haluiselle ratsastajalle?  Mielestäni hevosen terve ja toimiva selkä on tärkeämpi elementti. Näin mainitakseni epäilen, että monella menee tässä vaiheessa herneet nokkaan ja rahat kankkulan kaivoon.