Vekkejä, sukset sekä jätti turparemmi.

Melekosta meeninkiä.. Keppanalla alkaa olla niin pitkät kaviot, että kohta  edetään paremmin hiihtämällä. Harmi vaan ettei ole lunta.  Ruuna oli polkaissut etusen vuohiseen kivannäköisen vekin hiihdellessään eteenpäin. Vekki on niin ärsyttävällä kohdalla, ettei sitä voi pahemmin hoidella saatikka suojata liikkuessakaan. Käytännössä koko kanta on toiselta puolelta aivan auki. Onneksi ruuna ei pahemmin arista tai onnu jalkaa, ainakaan vielä.

 

 

Tästä pääsenkin rasva aiheeseen. Vannon nimittäin delavalin smooth care udder greasen nimeen jokaisessa vekissä/kolhussa. (tutummin meillä tunnetaan tissirasvana) Niin käsittämättömän tahmeaa ja loistavaa tavaraa, että tällä lähtee mystisimmätkin ruvet, kuraruvet, kupat, vekit pois alta aika yksikön. Kyseinen rasva on niin tahmeaa, ettei se päästä kosteutta ja likaa rupiin muhimaan, vaan pitää pintansa ja kosteuttaa sekä suojaa. Kyseinen purkki maksaa noin 10-12 e agrimarketissa. Tämä tököttiä kun pääsin testaamaan niin meillä heitettiin hyvästit helosaneille jne muille hintaville rasvoille. Suosittelen lämpimästi kaikille !

 

Tilasin Kepulle uuden tallinutun, jotta voisin luopua talvella undereista.  Sovittaessani uutta eskadronin 400g paksuista tallinuttua karu totuus iski silmille, eihän se sopinut alkuunkaan koko hevosen päälle. (.. kys. loimi myynnissä myytävänä-osiossa) Eikun loimi myyntiin ja uutta etsimään. Tilasin samaan syssyyn uuden turparemmin kankisuitsiin, sen kummemmin katsomatta otin wide leveyttä olevan mallin. Paketin aukaistuani piti jo miettiä, että hetkinen.. Tilasinko turparemmin sarvikuonolle, kyseinen turpis on nimittäin aivan julmetun leveää mallia. Ihmekkös siinä lukikin wide.

 

 

Tämän julkaisun kuvissa komeilee edellinen ruunani Hoffman. Innoistuin koluamaan vanhoja kansioita ja löysin vinon pinon vanhempia kuvia ja videoita. Ehkä innostun myöhemmin tekemään niistä koosteita menneiltä reissuilta. Videossa on pätkä Kekkosen ja Mariannen humputtelusta koulukisojen humussa.

 

Delete all- kuvamateriaalia.

 

Olin lauantaina kuvailemassa.. tai siis yrittämässä/harjoittelemassa valokuvaamista kouluratsastuskilpailuissa. Kotitallin pihassa järjestettiin siis aluemestaruudet kouluratsastuksessa.

 

Surkeat kuvat, huono laatu, suttua sutun perään, palaneet kuvat, epämääräiset rajaukset ja mitä vielä. Lauantain aluekoulukilpailujen kuvaaminen ei  onnistunut millään tavalla. Asetuksien hakemista riitti koko päiväksi ja lopputulos koneella katsottuna oli aivan surkea. Suoraan sanottuna delete all-materiaalia.

 

 

Suurinosa kuvista saikin tuntea delete-napin voiman. Sain  kuitenkin kursittua kokoon jonkinlaisen kuva pläjäyksen viikonlopun kilpailuista. Kuten kuvista huomaa, niissä on erittäin kirkas valo sekä suurin osa kuvista on täysin puhki palaneita. Puhkipalaneisiin kuviin en osaa tehdä pintaelvytystä edes kuvankäsittelyllä, ärsyttää. Noh, aina ei voi onnistua! :)

 

 

Kepukin pääsi liikkumaan kilpailujen huiskeessa, vierailevana tähtenä ruunan kyydissä kävi istumassa Henna.

Kukkahattutäti -kuvasarja

Kuvasarja "Kukkahattutäti" on hyväntuulen parodia, jonka idea lähti itämään kukkahattutäti -vitsistä. Kuvasarja on toteuttu yhteistyössä Minttu Koposen / aaveen.net kanssa.

Kukkahattutädin hevosen karsina on kodikkaasti sisustettu, sillä hevosen mielentasapainoa tasoittaa ikkunoihin asetetut verhot, jotka vaihdetaan joka vuodenajalle sopivaksi. Kukkahattutäti mielellään sisustaisi karsinaa myös matoilla, mutta siihen hän sai tallinpitäjältä kieltävän vastauksen.

Kukkahattutäti ruokkii hevostaan vain laadukkailla rehuilla, joita mitataan teelusikalla. Teelusikallinen kivennäistä, kolme teelusikallista kauraa ja ripaus chiaa. Kukkahattutäti on laskenut tarkkaan hevosensa kulutuksen ja ravinnonsaannin päiväannokset, joita hän laittaa tallinpitäjän orjallisesti noudattamaan. Hyvälaatuinen heinä korvataan eri väkirehuilla.

Kukkahattutäti ei mielellään tarhaa hevostaan. Mutta jos aivan pakko hevonen on ulkoiluttaa, se suojataan

yliloimittamalla - mieluiten kuitenkin kuplamuovilla hevosen ympärille kietoen. Ulkotarha on karsinaa pienempi hiekkapohjainen alue, hevonen on siellä yksin ja vain muutaman tunnin. Raitis ilma voi aiheuttaa myrkytyksen ja ulkona olevat vaaratekijät voivat satuttaa hänen hevostaan kohtalokkaasti.

Kukkahattutäti opiskelee innokkaasti hevoskirjallisuudesta uusia asioita, muttei uskalla toteuttaa yhtä luonnonmukaista lähestymistapaa mitä kirjoissa kehoitetaan. Kukkahattutäti opettaa myös hevosensa lukemaan, ja hevoselle tylsät ja pitkäveteiset kappaleet kukkahattutäti kuiskaa hevosensa korvaan.

Tällä kuvasarjalla ja -tarinalla ei ole tarkoitus loukata ketään. :) 

Yhtään hevosta ei satutettu kuvauksissa, eikä mitään hevosta pelottanut kuvausrekvisiitat. 

Mukavaa syksyä kaikille!

 Ansku Kauppinen / ak.galleria.fi  & Minttu Koponen / aaveen.net

Treeniä treeniä

Gallerian puolelle on lisätty uusia kuvia. Kävin nimittäin kuvailemassa Peltolan maatilalla olevia hevosia. Kyseessä oli oikein mukava kuvausreissu, talli on nimittäin uusi aktiivitalli hienoine tiloineen. Tallilla oli myös quarter-hevosia muiden hevosten lisäksi, joita harvemmin kameran eteen saa. Kuvista tuli mielestäni oikein onnistuneita otoksia. Takana oleva peltomaisema oli super hyvä tausta sekä valo oli kohdallaan. Tässä julkaisussa kuvia Peltolan reissusta.

 

 

Viikot ovat hurahtaneen Kekkosta treenaillessa lähinnä koulupuolelle. Tavoitteena on ilmoittaa ruuna lokakuussa oleviin omiin seurakarkeloihin. Sileällä meno luonnistuu melko hyvin mutta välillä ruuna saa jonkun riivaus kohtauksen ja sitten mennäänkin tukka putkella eikä jarruja välttämättä löydy.

 

Näin vannoutuneena wannabe-kouluratsastajana en ole hypännyt Kekkosella kertaakaan. Kyllä, en ole ylittänyt jätti-ruunalla maapuomia isompaa estettä, ikinä. En ole ikinä innostunut esteistä sen kummemmin muutenkaan. Heikki hevosen kanssa tuli tosin pieni estekipinä, koska kyseisellä hevosella esteiden harjoitteleminen oli helpointa hommaa mitä maailmasta löytyy. Ei tarvinnut kuin ajella eteenpäin ja polle sen kuin puski menemään.

 

 

Noh, pari päivää sitten ruuna oli niin villillä tuulella, että ajattelin vaihtaa vaihdetta. Kokosin itseni ja sanoinkin kaverilleni kentänlaidalla, että nyt hypätään ja piste. Mini 50cm ristikko ja jäätävä jännitys. Yllätyin positiivisesti, koska en maistanut kentän hiekkaa kertaakaan ja ruuna olikin melko simppeli. (.. juu ne 50cm ristikot riittää mulle) Olen niin ylpeä itsestäni ja saavutuksestani. Hyvä päivä !