Muuttoa pukkaa

Muuttoa pukkaa. Kuukausi sitten perjantaina, päivä toi tullessaan suurempaakin suuremman muuttorumban, koska heppaset Sylvi ja Minni muuttivat majapaikkaa. Päädyttiin siirtämään hevoset lähemmäksi ihan ajan säästösyistä. (Nythän Sylvi majaillut siis 25kilometrin päässä.) Olen itse viihtynyt paikassa hyvin. Isoja, tilavia tiloja ja loistavaa hoitoa jään kyllä kaipaamaan, maneesista puhumattakaan ! Nyt muutetaan joksikin aikaa ihan perinteisesti 'sään armoille' eli suomennettuna ulkokenttäkauteen. Toivon todella, että talvesta tulisi luminen ja muutenkin ongelmaton talvi.
 

 

Perjantai aamu alkoi trailerin haulla. Ennen perjantai aamua kyyläsin forecaa silmät suurina, koska tie ei ole mitä parhain, en omista nelivetoa ja säätilaksi luvattiin vuoroin vettä, räntää ja lunta. Huonon sään sattuessa, kysymys kuului, miten pääsen edes tallille.

Oli puhetta, että pakkaan kaikki tavarat valmiiksi iltapäivään ja lähdetään viemään prinsessa Syltty tavara karavaanin kanssa kohti uutta kotia. Olin tehnyt onneksi aikaisemmin jo pieniä valmisteluita ja vienyt kaiken turhan kotiin varastoon. Sain pakattua omat kamppeeni suhteellisen rivakkaan tahtiin. Kiitän suuresti sitä tyyppiä kuka ikinä keksikään  varustekaapit ! Markan tavaroissa vierähtikin ihan jokunen tovi. Pussukkaa pussukan perään.

Pollet saatiin muutettua ja Sylvikin kotiutui uuteen paikkaan yllättävän helposti ! Olisin kuvitellut, että tallin päädyssä asustavat lampaat aiheuttavat päänvaivaa mutta heppa ei ääniä kummastelua kummemmin kriisiä aiheuttanut. Talli onkin tuttu aikaisemmista kuvauspaikoistamme, tunnistatko ?

 

Esteitä ja ensi klippauksia..

Viime aikoina ei ole ollut mitään erikoista, josta olisin saanut inspiraatiota raapustella. Päivät ovat siis kuluneet tasaista tahtia. Viikko takaperin meillä oli jälleen Anna Hassön estevalmennus, jossa ratsastaja meni Sylvillä yhtenä päivänä. Hevonen suoriutui tehtävistä hyvin vaikka osa tehtävistä oli haastavia Sylville. Tamma ei jaksanut oikein keskittyä ja esimerkiksi laukassa oli löytynyt vaan yksi vaihde. Gopro videota kummempaa videomateriaalia valmennuksesta ei ole.

 

 

Kurakelien myötä hevosen takajalkaan ilmestyi impparia muistuttava 'pökkelö'turvotus.  Minimaalisia yksittäisiä rupia kummempaa ei jalasta löytynyt joten katsastin hevosen liikkeessä. Tamma ei ontunut tai arkonut kinttuaan mistään kohtaa, turvotuskin pehmeni ja suli jonkun verran liikkeessä. Sanoinkin kaverilleni, että eikun normaalisti ajua (liikettä) niin kauan kun hevonen ei onnu ja turvotus ei ainakaan lisäänny. Tällähetkellä turvotus on laskenut ja muutenkaan uusia ongelmia ei ole tullut, toivottavasti ei toki tulekaan.

 

Syltterö kasvatti sen verran nopeaan tahtiin mammuttikarvaa, että menetin hermoni hevosen jynssäämiseen. Totesinkin Mariannelle, että nyt klipataan se, tavalla tai toisella. Olin pari kertaa aikaisemmin käyttänyt klippereitä päällä ja antanut hevoselle samalla porkkanoita. Päädyttiin että kokeillaan klippaamista hevosen ollessa irti omassa karsinassa. Sylviähän ei ole ikinä klipattu aikaisemmin ja olisin voinut lyödä vetoa, että katossa on hevosen mentävä reikä ja olen itse littana kuin pannukakku. (..mitä hevosen luonteeseen on tutustunut) Läntättiin nokan eteen pino heinää ja laitoin koneen käyntiin samalla antaen porkkanoita herkkuina. Taisin vielä sanoa Markalle, ettei tästä tule mitään mutta syveen tai saveen. Pidin konetta käynnissä hetken ja aloin klippaamaan normaaliin tapaan sen kummemmin ihmettelemättä. Hevonen meni ensiksi karsinan nurkkaan epäluuloisena mutta kappas, tunti myöhemmin mulla oli karsinassa klipattu hevonen. Hieno Syltterö !

Neljä kuukautta muutoksia

Kesäkuu

Sylvin saapumisesta on suunnilleen kuusi kuukautta. Hevonen on muuttunut sinä aikana valtavasti suuntaan jos toiseen, toki tekeminen ei hevillä lopu. Pikainen neljän kuukauden katsaus kertoo hevosen muutoksista puoleen ja toiseen.

 

Kesäkuu

Katsahdus kesäkuun 2015 alkuun. Hevonen oli tullessaan kuiva, lihasköyhä ja laiha ruipelo. Aloitimme liikutuksen varovasti, koska hevosen peruskunto oli nolla luokassa. Lyhyitä treenejä, jotka sisälsivät perus juttuja sekä monipuolista käsittelyä myös maastakäsin. Kesäkuu meni lähinnä varovaisena lihotus sekä kunnonkohotus kuukautena.

 

Kesäkuun rullauksia

Hevonen pääsi myös laitumelle, jonne Sylvi sai mukavan tamma lauman seurakseen. Hevosen liiallinen kuivuus hävisi aika nopeasti laitumelle pääsyn vuoksi. Ratsastaessa hevonen juoksi alta, tuntumasta ei ollut puhettakaan, pidätteet eivät menneet läpi vaan tuloksena oli melkoinen rullaaminen sekä päänviskely jota on kitketty pikkuhiljaa pois. Epäilin jo, että hevosella on varmaan ylimääräinen kaulanikama, koska tamma sai rullattua nuppinsa mitä kummallisimpiin asentoihin.

 

Heinäkuu

Heinäkuu

Heinäkuussa treeni jatkui samoilla linjoilla eli monipuolisesti tehden vähän sitä sun tätä. Suomennettuna, perusratsastusta, vapaapäiviä, esteitä, puomeja, irtojuoksutusta, juoksutusta liinassa, ohjasajoa, maastoilua, maastoesteitä jne. Hevonen oli saanut selkeästi voimaa ja jaksoi jo kantaa itseään lyhyitä pätkiä. Eritavalla liikkuminen vaati veronsa ja Sylvi saattoi väsähtää jo viidentoista minuutin jälkeen. Ravi alkoi sujua jo tahdissa. Laukka oli raakaa ja näytti, ettei hevonen tiedä minne jalkansa laittaa.

 

Elokuu

Elokuu

Elokuussa laukka naksahti paikalleen kuin salaman iskusta sekä tamma alkoi vilautella myös pidempi jaksoista ryhtiä ravissa. Elokuun etappi oli ensimmäinen lyhyt ja kevyt koulutreeni sekä harjoitusestekilpailut jotka kummatkin sujuivat paremmin mitä odotettiin.

 

syyskuu

syyskuu

syyskuu

syyskuu

Syyskuussa Sylvi alkoi kantaa jo laukassakin vaikka tekemistä edelleen riittää. Hevosessa alkaa olla jo voimaa sekä massaa mistä lihaksia kehittää. Syyskuun treeneissä on menty jo hevosen "mukavuus alueen ulkopuolelle" eli pyydetty tehtäviä selkeästi tarkemmin. Ravi pysyy tahdissa tempoja muuttaen sekä laukastakin alkaa löytyä jo pientä säätövaraa ilman että hevonen tiputtaa raville. Rullaaminen on myös jäänyt aikalailla unholaan. Tästä on hyvä jatkaa ja suurin kiitos projektin alulle laitosta kuuluu ratsastajalle, Mariannelle.

Lopuksi vielä rakennekuvat, jotka on otettu touko- sekä heinäkuussa. Näissä ero on ehkä selkein.


30.05.2015 Sylvin saapuminen

10.07.2015 heinäkuu.

 

Heta ja Halla

Sain viimeviikolla valokuvauskutsun jossa mallina toimivat kaksi reipasta bordercollieta, Heta ja Halla. Koiria on tullut kuvattua selkeästi vähemmän  ja odotinkin innolla kuvauspäivää.

 

Sovittiin, että otetaan kuvia syksyisellä pellolla. Ensitöikseni huomasin heti, että koirien kuvaaminen on täysin erilaista mitä esimerkiksi hevosten. Varsinkin juoksukuvissa sai olla kieli keskellä suuta, että pysyin koirien liikkeessä mukana. Koirien liikarata on täydessä vauhdissa todella nopea, jolloin täydellisen juoksuasennon ikuistaminen oli haastavaa. Hevosten liikarata on kuitenkin yleisesti ottaen isoa ja selkeää.

 

 

Mallit olivat todella kärsivällisiä ja jaksoivat hienosti napottaa paikoillaan tarvitun ajan. Kuvat onnistuivat hyvin ! Tästä innostuneena meinasinkin alkaa harjoittelemaan koirien valokuvaamista enemmän koska harjoitus tekee mestarin. Loput kuvat löydät täältä.
 

Super valmennusviikonloppu !

Viikonloppuna oli jännitystä ilmassa, minulla sekä ratsastajallakin.  Olimme ilmoittaneet Mariannen ja Sylvin viikonloppuna olevaan Anna Hassön estevalmennukseen. Marianne oli käynyt Hassön valmennuksissa aikaisemminkin mutta minulle sekä hevoselle asia oli uusi. Kyseltiin aikaisemmin vähän hissun kissun voisiko Sylvi mennä kyseisessä viikonlopun treenissä ja idea sai positiivista kannustusta.
Harvinaista kyllä, kuvia valmennuksesta ei ole. Päätin pitää Gopro:lle testiajon ja asensin action kameran ratsastajan kypärään joten materiaalit on tälläkertaa videomuodossa. (sortsi pikaisista musavalinnoista)

Rakennekuvien ottoa kesäkuussa. Marianne-Sylvi

Tuttuun tapaan puunasin perjantaina varusteet siistiksi ja latasin gopron. Lauantaina meidän ryhmä oli vasta illalla noin klo.19 aikoihin. Menin tallille jo vaille viisi, jotta kerkeäisin vilkuilla muitakin ryhmiä ennen Markan ja Sylvin vuoroa.

Lauantain valmennuksessa Sylvi suoriutui tehtävistä suhteellisen hyvin. Puomi- sekä  linjatehtävät tosin tuottivat päänvaivaa hevosen ison laukan takia. Laukka on Sylvillä sen verran isoa ja holtitonta ettei sitä voi pahemmin säädellä, vielä. Tammahan ei mahtunut väleihin, koska vauhti korvaa laadun. Pikkuhiljaa hyvä tulee !



Sunnuntaina valmennus alkoi aamulla jo kymmenen aikaan ja sovittiin Mariannen kanssa treffit tallille yhdeksäksi, jotta kerettäisiin rupatella ja laittaa hevonen rauhassa. Luulimme, että hevonen olisi selkeästi väsyneempi lauantain jäljiltä mutta toisin kävi. Hevonen kävi jo alkuverryttelyssä hyvällä tavalla kierroksilla ja energiaa riitti. Sunnuntaina kiinnitettiin huomiota lähinnä lähestymisiin, jotta hevonen jaksaisi odottaa ja kuuntelisi pidätettä. Tämän takia osa lähestymisistä tehtiinkin ravissa.

Sylvi sai positiivistä palautetta niin valmentajalta kuin monelta muultakin taholta. Ratsastajalle, hevoselle sekä minullekin katsomossa jäi hyvät fiilikset. Työtä toki riittää hamaan tulevaisuuteen mutta pikkuhiljaa hyvä tulee, kiireellä saa aikaan yleensä huonoa jälkeä sekä enemmän takapakkeja. Valmennuksesta jäi erittäin positiivinen kuva ja mielelläni tuuppaan ratsukon uudemmankin kerran mukaan näihin kekkereihin. Aivan mahtavata ! Videoissa on lyhyet koosteet lauantailta sekä sunnuntailta.
 

Ak.galleria facebookissa.

Ak.galleria löytyy nyt myös facebookista. Facebookista löydät uusimmat kuvapäivitykset ! Sivuille pääset tästä.

Gopro Hero3 sekä uusi satula.

Viikko sitten lauantaina töistä kotiin tullessani minua odotti mysteerinen paketti jossa päällä luki Anskun ylläri. Paketti oli mitä hienommin paketoitu ja ajattelin ensin että mitä ihmettä taas. Paketin sisältä löytyi pitkään haaveilemani Gopro action kamera ! Hihkuin innosta koska olen haaveillut kyseistä kameraa jo pidemmän aikaa.

Tästä eteenpäin videoita on varmaankin siis saatavilla hieman eri näkökulmista mitä aikaisemmin. Tein eilen kameralle pikatestaamisen samalla kun liikutin Sylvin.  Hieman juoksusta, ohjasajoa sekä lopuksi Sylvi pääsi viipottamaan vielä yksinään.

Viisi satulaa eikä yksikään estesatula ole priima, sopivinkin satula alkoi näyttää siltä, että hevonen kasvaa pikkuhiljaa ulos.  Jostain syystä hankin aina hevosia, joilla on ihan hirvittävä selkä ja aina taistelen samojen satula ongelmien kanssa. Sylvillä on pitkä, korkea ja kapea säkä sekä hirvittävät lapakuopat. Hankalan koko hommasta tekee myös se, että hevonen on hirveän ylälinjainen yksilö. Varsinkin estesatulan löytäminen on haastavaa. Koulusatuloita selkään löytyy helpommin.

Hyvä sopiva satula on kaiken a ja o. Pienessä mielessä toivoin syvästi, että satula olisi musta, koska kaikki muut varusteeni on mustia. Lähtökohtaisesti lähdetään siitä, että satula on kuitenkin hevoselle sopiva. Täysin epäsopivalla satulalla saattaa saada aikaan melkoisesti ongelmia, jotka eivät välttämättä ole niin helppoja hoitaa. Katsonkin satuloiden sopivuuden läpi aika-ajoin. Satula ongelmat alkoivat olla sen verran suuria, että kutsuin tuttavan hätiin satula-autonsa kanssa. Haussa oli tähänhetkeen sopiva estesatula. Olin aikaisemmin jo keskustellut asiasta Lissun kanssa ja hänellä oli hyvä ajatus mikä satula voisi sopia hevoselleni. Lissu kantoikin ensimmäisenä autosta kyseisen satulan, joka istuikin hyvin ! Kokeilimme paria muutakin mutta ne eivät olleet niin sopivia, että niitä olisi kannattanut ratsastaen lähteä kokeilemaan. Autosta löytyi Sylville sopiva Ordon kenttäsatula,(!!) jonka runkoa voi myös tulevaisuudessa muokata. Naureskelinkin Mariannelle, että taitaa olla Sylvin laji valittu. Toivottavasti tällä satulalla mennään enemmän kuin kolme kuukautta.
 

Valmennusta sekä lastauksia x 100

Perjantai kului jälleen pakkaamisen merkeissä. Viikonloppu toi tullessaan valmennusviikonlopun tutulla kotitallilla. Oltiin ilmottauduttu lauantain sekä sunnuntain kouluvalmennukseen.

 

Valmennus alkoi lauantaina iltapäivällä viideltä. Mentiin tallille hyvissä ajoin, että kerettiin hakea tamma tarhasta ja pakkailla tavarat autoon. Poni laitettiin kuljetuskuntoon ja matka voi alkaa vai voiko ? Kaikki meni hyvin, kunnes tuli hevosen vuoro mennä traileriin. Tavarat olivat vielä iisejä lastattavia. Arvon rinsessa käpsytteli muina miehinä kohti traileria, kunnes kuuli toverin älä jätä- huudon tallista. Matkaa sillalle oli noin 5-8metriä ja kuvioihin tuli tuttu ja turvallinen.. Siis mitä ?! Sanoma ei voinut olla selvempi kun katsoin hevosta joka tönöttää etujalat levälleen, takakenossa,  nokka nyrpällään, silmät ummessa sillan läheisyydessä. "En halua, ei tänään"  oli muuttunut  selkeästi pahamaineiseksi Kekkos-neliteliksi ! Rinsessan nekku oli niin rutussa ettei edes porkkana kelvannut.
 

 

Annettiin rinsessan tylsistyä paikalleen vähän kelloa sivusilmällä katsellen. Suostuttelun, odotuksen ja yhden ihmisen hysteerisen naurun saatteleman liukastumien jälkeen tamma päätti ettei tässä varmaan muutakaan voi ja lompsi kyytiin. Kerettiin paikanpäälle just eikä melkein.Tiukasta aikataulusta huolimatta kerettiin laitella Sylvi aika rauhassa valmiiksi. Koulusatula on vielä hankinnan alla, joten satulana sai toimia  vielä tällehetkelle sopiva estepenkki. Lauantain valmennus meni aikalailla penkin alle. Vaikka olin katsomon puolella näin selkeästi ettei treeni ollut hevosen parhaimmasta päästä. Sanoinkin Mariannelle, että tulipas outo fiilis ja ratsastajakin oli täysin samaa mieltä. Sylvi väsähti, eikä tehtävät mennyt putkeen, oikeastaan jokin -mutta- jäi kolkuttelemaan mieltä. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

 

Sylvi sai taas tutustua traileriin. Hevonen sai yöpyä naapuritallissa, koska valmennus oli sunnuntaina jo aamu yhdentoista aikaan. Pois lastaaminen oli sitä mitä ajateltiin. " Ei mua huvita " - tyylilleen sopivasti tamma laittoi jälleen nelitelin pystyyn. Sanoinkin tutulleni joka oli jelppimässä, että en  vielä tunne hevosta niin hyvin että tietäisin missä sen raja menee. Hevosesta tosin huomasi ettei sitä ainakaan pelota, muina miehinä katselee ympärilleen välittämättä trailerista pätkääkään. Sisälle mennessään alkaa mutustamaan heinää ja napottaa kuin tikku paskassa vaikka pommi tippuisi päähän.

Edestakaisin sestoaminen oli tosin Sylville mitä parhainta harjoitusta vieraista paikoista, lastaamisesta jne. Hevonen käyttäytyikin erinomaisesti, ellei operaatio lastaamista oteta huomioon. Sunnuntai aamun lastaaminen meni samalla kaavalla mutta homma oli jo  selkeästi nopeampaa. Hyvä Syltty! Sunnuntain treeniin lähdettiin vähän enpäs tiedä- ajatuksin eikä odotuksia ollut juuri mitään. Tamma tosin yllätti ja pääsin sanomaan valmennuksen lopussa ratsastajalle, että nyt toimi ! Hevonen meni ihan erifiiliksellä. Tehtävinä oli esimerkiksi ravi-laukka siirtymiset, jossa hevonen toimi kuin kello. Väistöt tosin eivät ole vahvimmasta päästä jolloin myös prinsessa olemus tuli pintaan ja mono lenti.

Pois lähtiessä lastaaminenkin oli jo edistynyt sen verran, että tamma ei enää stopannut kymmenenmetriä ennen vaan käveli suoraan sillalle. Sillalla odotutti ehkä minuutin ja käveli kyytiin. Hevonen varmaan huokaisi helpotuksesta päästessään tuttujen kavereiden kanssa tarhaan ja juoksee varmaan seuraavalla kerralla karkuun nähdessään nahkapäitset ja valkoisen narun. :D Lopuksi lyhyt videokooste.

Esteitä ja ohjasajoa

Viimeviikoilla on treenattu vähän jokaista lajia puoleen sekä toiseen perus sileän ja vapaapäivien lisäksi. Itselläni on aina ollut ajatuksena se, että pyritään tekemään  asioita mahdollisimman monipuolisesti. Mitä enemmän sen parempi, helpottaa myös jatkoa. Julkaisu sisältää kuvia estetreeneistä sekä peltolaukoista.

 

Ensiksi alkuviikosta pidettiin estetreenit, jotka menivät yllättävän hyvin. Tamma alkaa pikkuhiljaa löytää jalkojaan ja jaksaa odottaa ilman, että ryysii täydellä voimalla kohti estettä. Harjoitusta toki tarvitaan reippaasti. Tavoitteena estepuolella on startata lokakuussa jälleen seurakisoissa.



 

 

Torstaina ilma oli mitä mahtavin ja kuulin jonkun sanovan, että pellolla saisi ratsastaa. Kamera oli sattumoisin mukana ja tästä innostuneena hätyyttelin Mariannea, että nyt unohdetaan tylsät sileän treenit ja mennään sinne pellolle. Edellisellä kerralla en päässyt mukaan joten halusin heti käyttää tilaisuuden hyväksi ja saada peltokuvia. Onneksi treenari on ollut hyvin myötämielinen näihin minun kuvausideoihin.

 

 

Vaihtelu virkistää. Myös juoksutuksessa pyrin käyttämään erilaisia tapoja. Päätin kokeilla hieman sekavin ajatuksin mitä Sylvi sanoo kahdella ohjalla juoksutuksesta sekä ohjasajosta. Hevosen reaktiot on vielä sinäänsä hämärän peitossa. Karkeasti ilmaistuna, koko tapahtuma on ok tai täysi katastrofi, enemmän odotettiin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Sanoinkin Mariannelle, että nyt me mennään, jos kuulet hallinpuolelta älytöntä jytinää niin tiedät varmasti mikä reaktio on ollut. :D

 

 

Jep, hevonen toimi kuin unelma niin kahden ohjan juoksutuksessa sekä ohjasajossa. Ohjasajoa tein sivusta, takaa, läheltä, kaukaa, edes liikkeessä suuntaa vaihtamalla hevonen ei reagoinut hämmennystä kummemmin. Hevonen toimi niin loistavasti, että lopuksi se sai revitellä maneesissa omatoimisesti yksinään. Tästä villiintyneenä, hankin seuraavana päivänä paremmat ohjasajoohjat !

6 x pääkuvat

Kasandra "Sylvi"

Torstaina kävin ottamassa tallin hevosista pääkuvia, joista ajattelin tehdä pienen kollaasin. Pääkuvien ottaminen vaatii malttia ja hermoja esittäjältä sekä kuvaajalta mitä yleisestikin hevosten kuvaaminen. Hevoselle ei voi antaa poseeraus ohjeita mutta kaikkeen voi vaikuttaa pienillä teoilla. Hyvän kuvan saaminen voi olla sekunnista kiinni. Se pieni hetki, kun hevonen on korvat eteenpäin, ryhdikkäänä paikallaan tietyssä asennossa. Yksi onnistunut kuva on parempi kuin sata huonoa. Olen usein ollut tilanteessa, jossa kuvia on kortilla kaksisataakappaletta, onnistuneita otoksia on kaksi eli kannattaa varata myös aikaa.

Sylvin oikeanpuolimmainen kuva on lähellä omaa ihanne pääkuvaa. Hevosen päämerkki näkyy kokonaan, etuharja on sivulla, korvat ovat edessä, hevonen ja varusteet on siistit (kyllä, nämäkin vaikuttaa kuvaan),  katse on tarkkaavainen sekä tausta on täydellinen. Tämän kuvan saamiseen meni  minuutti, koska Sylvi on luonnon lahjakkuus poseerauksessa. Tamma jää helposti töröttämään paikallaan ja pällistelemään maailman menoa. Helppo asiakas ! Miinukset kuvassa? Hevosen päämerkki on lievästi palanut puhki, jolloin merkin luonnollinen väritys katoaa tasaväriseksi hohtavaksi valkoiseksi.

Kampucio

Ensimmäisenä kiinnitän huomiota taustaan. Kampucion kuvissa takana paistaa punainen mökki mutta en katsonut mökkiä kovin häiritseväksi kuvan taka-alalla, mökki tuo kuvaan itseasiassa kesäisen tunnelman. Pääkuvat pyrin ottamaan kyykistyneenä, koska hevoseen saa tällöin kokoa.  (Esimerkiksi shetlanninponin mittasuhteet vääristyvät seisoaltaan kuvattuna pahemman kerran ja poni näyttää yleensä vielä pienemmältä mitä onkaan ) Kaksi samaa kuvaa vai onko ? Kuvat näyttävät pikavilkaisulta samalta mutta lähemmällä tarkastelulla pään asennossa näkyy pieni muutos. Kuvan ottamishetkellä siirryin pari senttiä sivulle, jolloin pään profiilia sai kuvaan enemmän. (vas. kuva)

Grilis

Lähtökohtaisesti tärkein ajatus kuvissa on hevosen ilme ja olemus. Pirteä, ryhdikäs ja korvat hörössä oleva hevonen on eloisamman näköinen kuin korvat niskassa ja pää maassa oleva kärttyinen yksilö joka näyttää siltä että se olisi kyllästynyt elämäänsä. Hevosen saaminen poseerauskuntoon ja pysymään paikallaan on  haastavin osuus jossa pitää yleensä luovia. Esimerkiksi Grilis kuvissa kaverini lähti pinkomaan hyppien hiekkatietä. Grilis kuvasarjassa on kolme erityyppistä pääkuvaa, joista ihanteellisin olisi mielestäni vasemmanpuolimmainen. Vasemmassa kuvassa värimaailma heittää puhkipalaneen puolelle, joten käyttökuvaksi valittiin oikeanpuolimmainen sivuprofiili. Keskimmäisessä kuvassa hevosen pää ja kaula on eriparia, pää on "irti" kaulasta sekä kaula näyttää massiiviselle. Taustasta muokkaisin takana kellottavan auton pois.

Paikkaa vaihtamalla saa ihmeitä aikaan. Vasemmanpuoleisessa kuvassa ratsastaja  häiritsee kuvaa sekä hevosen kaulassa näkyy massiivinen varjo. Oikeanpuoleisessa kuvassa varjo on selvästi pienempi, hevoseen tuli elävyyttä sekä värimaailma on selkeämpi. Nämäkin kuvat on otettu kyykkyasennosta.

Tässä kuvassa esille valittiin vasemmanpuoleinen kuva. Mielestäni kuva on hyvin lähellä ihanteellista perus pääkuvaa. Miinuksena kuvasta voisi sanoa ohjien kiertäminen sekä takana oleva katulamppu. Suitsien repsottavat nahkapätkät siirrän yleensä poispäin kuvasta. Hevosen värit ovat ehjät ja todelliset eikä hevosessa näy suurempia varjo kohtia. Asento on myös ihanteellinen, pyrin ikuistamaan hevosen päämerkit kuviin. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa päämerkit katoavat. Kuvan hevosella on lievästi kyhmyinen pää, vasemmalla olevassa kuvassa kyhmyä ei huomaa.

 

Brasileiro

Valkoisen ja mustan hevosen kuvaaminen esimerkiksi lumi tai metsämaisemassa on haasteellisinta hommaa värien kannalta. Musta hevonen katoaa mustaksi möykyksi metsätaustaan ja valkoinen hevonen palaa lumimaisemassa puhki. Kimoja kuvatessa pyrin aina hakemaan taustalle jotain kevyttä. Brasileiron kuvissa taustalla on koivu. Koivu pelasti tilanteen ja hevosen värit tulivat kuvaan todellisina. Näistä kuvista parempi vaihtoehto on mielestäni oikeanpuolimmainen kuva, jossa näkyy hevosen päästä sivuprofiili. Nämäkin kuvat on otettu kyykystä, jolloin taustaa sai kuvaan enemmän. Vasemmanpuolimmainen kuva toimisi mielestäni paremmin esimerkiksi ilman riimua  tarhakuvana.

  

Mikä kuvista on teidän lemppari ?

Ensimmäinen valmennus

 Perjantaina pakattiin tavarat sekä hevonen kyytiin ja ajeltiin takaisin kotitallin huudeille.  Tavoitteena oli että Marianne pääsisi lauantaina menemään tutun kouluvalmentajan treenissä ensikertaa Sylvi- hopusella. Vein hevosen jo perjantaina paikanpäälle, koska ajatuksena oli samalla tutustuttaa hevosta vieraisiin paikkoihin sekä käyttää tilannetta hyväksi vieraan kentän kannalta.

 

Hevonen toimi uudessa paikassa melko moitteettomasti jos karsinassa pyörimistä ei oteta lukuun. Ratsastaminenkin meni perjantaina mainiosti ja hevonen näytti kuin olisi kotonaan. Mentiin valmennukseen vähän -katsotaan mitä tulee- meiningillä, koska yleisesti ottaen hevosen kuntokaan ei ole mikään paras mahdollinen. Ajatuksena oli, että jos 15minuuttia riittää niin se on ok.

 

Hevonen porskutti koko valmennuksen muiden joukossa mukisematta eikä näyttänyt tekevän edes tiukkaa. Näytin kentän laidalta Mariannelle pelkkää peukkua. Tehtävät oli mukavan simppeleitä Sylville ja valmentajakin antoi positiivistä palautetta.  Raviväistöt teki Sylville harmaita hiuksia, koska tämäkään hevonen ei tajua minne jalat pitäisi asettaa. Sainkin "noottia" siitä, ettei hevonen näytä suomenhevoselta vaan Kekkonen kakkoselta. 
 

 

Hevonen on myös kiireinen ja haluaisi juosta alta pois kuin pikajuna pohjoiseen. Tamma alkaa jo pikkuhiljaa kantaa itseään, eikä roiku pää  ryntäissä tyhjänä. Pidätteitä hevonen alkaa myös sietää, eikä ainainen reaktio ole nupin rullaaminen. Epäilinkin huumorilla että hevosella on varmaan joku ylimääräinen kaulanikama, koska tamma saa rullattua päänsä niin kummalliselle mutturalle ettei tosikaan.  Valmennuksesta sai irti erinomaisia vinkkejä ja odotetaan innolla seuraavaa valmennusta. Kotona hyödynnettiin valmennuksen oppeja ja hevonenkin kulki ihan eri moodilla kiirehtimättä !

Talvitakkeja ja kiillotusaineita.

Ostosvimma iski ja pitihän Sylvillekin ostaa jotain ihka omaa ja uutta. Valitettavasti syksy ja talvi tekee jollain tapaa tuloaan ja päätin varustautua jo hyvissä ajoin. Tilasin siis Sylville hööksiltä 500g paksuisen talliloimen talvipakkasille. Välimuoto loimia minulta löytyikin jo pilvin pimein, toinen seikka onkin se, että ovatko Kepun aikaisemmat loimet puolijoukkue telttoja Sylvin päällä. Olen pitkään himoinnut kevyitä karvasuojia ja nyt nekin siirtyivät ostoskoriin huomaamatta. Ainut miinushan näissä kivannäköisissä suojissa on se, että niitä saa olla jynssäämässä puhtaaksi sen minkä kerkeää. Showshinen suurkuluttajana uusi purkki tuli myös ostosten mukana.  Hankinta listassa on vielä ainakin kylmäyssuojat, olin ensin ajatellut  vedellä aktivoitavien hankkimista mutta uuden tallin myötä kuvioon tuli pakastin. Suojien valinta taitanee päätyä pakastettavaan malliin.

 

Satulan hankinta tulee myös pikkuhiljaa ajankohtaiseksi. Hevonen on saanut massaa valtavasti tulonsa jälkeen. Hevonen muuttuu niin kauheaa vauhtia, että satula tilanteen saa tarkastaa viikon välein. Koulusatula menee ainakin uuteen uskoon ellei runkoa voi muokata, kyseinen satula on jäänyt aivan liian kapeaksi tammalle.  Tilanne on sinäänsä  vielä hyvä, koska meiltä löytyy Mariannen kanssa tallilta yhteensä viisi satulaa joita voidaan kokeilla ja vaihtaa sitä mukaa mitä tarve vaatii. Tulevaisuudessa satulan hankkiminen tulee olemaan Sylvin kohdalla todennäköisesti yhtä tuskaa.

 

Uutta ulkonäköä sai myös traileri ! Olen pitkään mietiskellyt trailerin teippausta ja nyt idea sai tuulta allensa. Trailerin kylkeen sekä etuosaan tuli ak gallerian logo.  Olen erittäin ylpeä saavutuksestani, koska sain tarrat itse paikoilleen ilman revenneitä kulmia tai irtonaisia hevosenpäitä ! Miltä näyttää ?