Perjantai kului jälleen pakkaamisen merkeissä. Viikonloppu toi tullessaan valmennusviikonlopun tutulla kotitallilla. Oltiin ilmottauduttu lauantain sekä sunnuntain kouluvalmennukseen.
Valmennus alkoi lauantaina iltapäivällä viideltä. Mentiin tallille hyvissä ajoin, että kerettiin hakea tamma tarhasta ja pakkailla tavarat autoon. Poni laitettiin kuljetuskuntoon ja matka voi alkaa vai voiko ? Kaikki meni hyvin, kunnes tuli hevosen vuoro mennä traileriin. Tavarat olivat vielä iisejä lastattavia. Arvon rinsessa käpsytteli muina miehinä kohti traileria, kunnes kuuli toverin älä jätä- huudon tallista. Matkaa sillalle oli noin 5-8metriä ja kuvioihin tuli tuttu ja turvallinen.. Siis mitä ?! Sanoma ei voinut olla selvempi kun katsoin hevosta joka tönöttää etujalat levälleen, takakenossa, nokka nyrpällään, silmät ummessa sillan läheisyydessä. "En halua, ei tänään" oli muuttunut selkeästi pahamaineiseksi Kekkos-neliteliksi ! Rinsessan nekku oli niin rutussa ettei edes porkkana kelvannut.
Annettiin rinsessan tylsistyä paikalleen vähän kelloa sivusilmällä katsellen. Suostuttelun, odotuksen ja yhden ihmisen hysteerisen naurun saatteleman liukastumien jälkeen tamma päätti ettei tässä varmaan muutakaan voi ja lompsi kyytiin. Kerettiin paikanpäälle just eikä melkein.Tiukasta aikataulusta huolimatta kerettiin laitella Sylvi aika rauhassa valmiiksi. Koulusatula on vielä hankinnan alla, joten satulana sai toimia vielä tällehetkelle sopiva estepenkki. Lauantain valmennus meni aikalailla penkin alle. Vaikka olin katsomon puolella näin selkeästi ettei treeni ollut hevosen parhaimmasta päästä. Sanoinkin Mariannelle, että tulipas outo fiilis ja ratsastajakin oli täysin samaa mieltä. Sylvi väsähti, eikä tehtävät mennyt putkeen, oikeastaan jokin -mutta- jäi kolkuttelemaan mieltä. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.
Sylvi sai taas tutustua traileriin. Hevonen sai yöpyä naapuritallissa, koska valmennus oli sunnuntaina jo aamu yhdentoista aikaan. Pois lastaaminen oli sitä mitä ajateltiin. " Ei mua huvita " - tyylilleen sopivasti tamma laittoi jälleen nelitelin pystyyn. Sanoinkin tutulleni joka oli jelppimässä, että en vielä tunne hevosta niin hyvin että tietäisin missä sen raja menee. Hevosesta tosin huomasi ettei sitä ainakaan pelota, muina miehinä katselee ympärilleen välittämättä trailerista pätkääkään. Sisälle mennessään alkaa mutustamaan heinää ja napottaa kuin tikku paskassa vaikka pommi tippuisi päähän.
Edestakaisin sestoaminen oli tosin Sylville mitä parhainta harjoitusta vieraista paikoista, lastaamisesta jne. Hevonen käyttäytyikin erinomaisesti, ellei operaatio lastaamista oteta huomioon. Sunnuntai aamun lastaaminen meni samalla kaavalla mutta homma oli jo selkeästi nopeampaa. Hyvä Syltty! Sunnuntain treeniin lähdettiin vähän enpäs tiedä- ajatuksin eikä odotuksia ollut juuri mitään. Tamma tosin yllätti ja pääsin sanomaan valmennuksen lopussa ratsastajalle, että nyt toimi ! Hevonen meni ihan erifiiliksellä. Tehtävinä oli esimerkiksi ravi-laukka siirtymiset, jossa hevonen toimi kuin kello. Väistöt tosin eivät ole vahvimmasta päästä jolloin myös prinsessa olemus tuli pintaan ja mono lenti.
Pois lähtiessä lastaaminenkin oli jo edistynyt sen verran, että tamma ei enää stopannut kymmenenmetriä ennen vaan käveli suoraan sillalle. Sillalla odotutti ehkä minuutin ja käveli kyytiin. Hevonen varmaan huokaisi helpotuksesta päästessään tuttujen kavereiden kanssa tarhaan ja juoksee varmaan seuraavalla kerralla karkuun nähdessään nahkapäitset ja valkoisen narun. :D Lopuksi lyhyt videokooste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti