Perjantaina pakattiin tavarat sekä hevonen kyytiin ja ajeltiin takaisin kotitallin huudeille. Tavoitteena oli että Marianne pääsisi lauantaina menemään tutun kouluvalmentajan treenissä ensikertaa Sylvi- hopusella. Vein hevosen jo perjantaina paikanpäälle, koska ajatuksena oli samalla tutustuttaa hevosta vieraisiin paikkoihin sekä käyttää tilannetta hyväksi vieraan kentän kannalta.
Hevonen toimi uudessa paikassa melko moitteettomasti jos karsinassa pyörimistä ei oteta lukuun. Ratsastaminenkin meni perjantaina mainiosti ja hevonen näytti kuin olisi kotonaan. Mentiin valmennukseen vähän -katsotaan mitä tulee- meiningillä, koska yleisesti ottaen hevosen kuntokaan ei ole mikään paras mahdollinen. Ajatuksena oli, että jos 15minuuttia riittää niin se on ok.
Hevonen porskutti koko valmennuksen muiden joukossa mukisematta eikä näyttänyt tekevän edes tiukkaa. Näytin kentän laidalta Mariannelle pelkkää peukkua. Tehtävät oli mukavan simppeleitä Sylville ja valmentajakin antoi positiivistä palautetta. Raviväistöt teki Sylville harmaita hiuksia, koska tämäkään hevonen ei tajua minne jalat pitäisi asettaa. Sainkin "noottia" siitä, ettei hevonen näytä suomenhevoselta vaan Kekkonen kakkoselta.
Hevonen on myös kiireinen ja haluaisi juosta alta pois kuin pikajuna pohjoiseen. Tamma alkaa jo pikkuhiljaa kantaa itseään, eikä roiku pää ryntäissä tyhjänä. Pidätteitä hevonen alkaa myös sietää, eikä ainainen reaktio ole nupin rullaaminen. Epäilinkin huumorilla että hevosella on varmaan joku ylimääräinen kaulanikama, koska tamma saa rullattua päänsä niin kummalliselle mutturalle ettei tosikaan. Valmennuksesta sai irti erinomaisia vinkkejä ja odotetaan innolla seuraavaa valmennusta. Kotona hyödynnettiin valmennuksen oppeja ja hevonenkin kulki ihan eri moodilla kiirehtimättä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti