Hiljaisuus päättyköön..

Heinäkuu meni blogi hiljaisuudessa ja omien kiireiden lomassa. Kuukauden alkupäässä kävin valokuvaamassa Kuopiossa 3-tason estekilpailuja, jotka kuvattiin hyvin epävakaisessa säässä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Summarum heinäkuussa käytettiin hevosia uimassa, estevalmennuksissa, hoidettiin haavoja ja yksi etappikin saatiin täytettyä.  

 

 

Heinäkuun loppupuolella hoideltiin jälleen haavoja, tällä kertaa etujalassa olevaa märkivää reikää. Jalka oli pahimmilleen kolminkertainen reiän kohdalta. Hevonen ei kuitenkaan ontunut, joten tavallista treeniä pidettiin yllä sen takia, että moska tulisi reiästä ulos. Paskaa täynnä olevaa taskua ja sitä mukaa dreeniä en nimittäin jalkaan halunnut. Reikää pidettiin auki mahdollisimman pitkään, jotta kaikki mätä pääsisi helposti pois. Oriprim, betadine, vetramil ja delaval combolla tästäkin päästiin. Kaksi kertaa päivässä oriprimiä ja useita kertoja päivässä kylmäystä ja puhdistusta. Tällä meiningillä mentiin kaksi viikkoa.

Jo aika siisti..

Matamin kinttu saatiin kuosiin ja seuraavaksi päästiin käyttämään kanget päähän-kortti. Otin kuolainvalikoiman mukaan ja sovitin Keppanan perintösuitset Matamin päähän. Suitset istuivat hyvin jos turparemmin leveyttä ei lasketa. Kuolaimistakin löytyi oiva valinta ensimmäisiksi kankikuolaimiksi. Sylvi ei virkannut kangista mitään, joten päätettiin testailla yhdistelmää seuraavana päivänä. Tehtiin lyhyt tutustumis mutustelu ja testailtiin siihen asti, että hevonen hyväksyi jonkinlaisen kevyen tuntuman.



Rullaatirullaa

Ylämäki ja ohjastuntuma löytynyt

Sylvin laidunmaha alkoi kadota hyvää tahtia, eikä hevonen näyttänyt enää niin järkyttävälle tankkerille mitä heinäkuussa. Seuraava murheenkryyni teki myös tuloaan. Aloin ihmetellä kun hevonen alkoi liikkua jännittyneesti eikä työntänyt takaa ollenkaan tavalliseen tapaansa. Hevonen oli jännittynyt eikä halunnut kantaa itseään Marianne varmisti asian samat piirteet ja tarkemmassa tarkastelussa löysimmekin hevosesta kipupisteitä takaosasta. Muistin Sylvin riehuneen tarhassa laidunloman loputtua ja epäilen vahvasti, että hevonen oli samassa rytäkässä liukastunut tai kaatunut. Kipupisteiden paikat  takaosassa viittasivat myös liukastumiseen. Takaosan jumit kipeytti myös etuosan, lavat olivat kuin betonia. Linimenttejä, hierojia, hevosen ehdoilla liikkumista, satuloiden tarkastelua. Hieroja löysi samoja kipupisteitä mitä olimme löytäneet.
 

 

Jumeista päästiin ja kisaviikonloppu lähestyi. Päätettiin kuitenkin jättää esteet välistä ja vietiin estehevonen ensimmäistä kertaa kouluaitojen sisälle. Radat oli pitkän radan ohjelmia joten ajateltiin startata luokan ulkopuolella helppo c, tutustumisluokan kouluohjelma, jossa oli kuitenkin kaikki keskiaskellajit. Verryttelyssä hevonen oli rento ja hyvä. Sylvi ja Markka starttasi ensimmäisenä, jolloin aikaa jäi tutustua aitojen sisäpuolelle. Aidoista hevonen ei välittänyt mitään, mutta kummastusta aiheutti pienillä aidoilla aidattu hiekkalaatikko, jossa olisi pitänyt piipertää.

Hevonen kävi mitäs nyt, miksi näin, entäs sitten-kierroksilla. Keskilaukassa tuli ahaa, mä niin tiedän tän, yksi-kaksi-koli, vaihto-elämys ja tamma linkosi puhtaan vaihdon. Olisi tehnyt mieli käydä antamassa sokeri kesken radan ja ratsastajakin meinasi taputtaa kaulalle. Pysähdystä ja peruutusta ollaan harjoiteltu kotona, ilmeisesti liikaa. Sekin tuli kuin apteekin hyllyltä 'tän mä osaan, nyt kävellään taaksepäin', peruutus esitettiin bravuurina pysähdyksen sijaan. Lievää monimuotoisuutta oli ympyröissä ja numero kirjo oli laaja mutta mitä sitten? Polle pysy ruodussa eikä tullut aidoista yli ! Aivan mahtava eka rata, hyvä me !

 

yksi-kaksi-koli-vaihto

 



 

 

Ravi- ja ratsuvaruste Aisakello

 

 

Tarkkasilmäiset ovat voineet havaita blogiin sekä facebookiin ilmestyneet Ravi- ja ratsuvaruste Aisakellon mainokset. Ravi- ja ratsuvaruste Aisakello on tuore hevostarvikeliike, joka sijaitsee Iisalmen ydinkeskustassa.

 

Iisalmeen avautunut uusi hevostarvike helpottaa hevosihmisten asiointia, koska lähin hevostarvike sijaitsi aikaisemmin Kuopiossa. Valikoimassa on varusteita ja hoitotuotteita ratsastajille, ratsuille kuin ravihevosillekin.  Tuotemerkkejä on laajavalikoima, Lamicell, Eskadron, Wahlsten, Hv Polo, Horse comfort,  Freejump, Kingsland sekä monia muita hevospiireille tuttuja tuotemerkkejä. Tuotteita saa myös helposti tilattua liikkeeseen, joten kannattaa reippaasti kysyä Sannalta jos jotain tiettyä etsii.

 

Hoitotuotteita löytyy iso valikoima

 

Liikkeestä löytyi myös minulle uusia merkkejä esimerkiksi Switch pro ja Kentucky tuotteet. Hetken tutkiskeltuani huomasin, että Kentuckyltä löytyy valikoimista maailmanlaajuisesti arvostettuja suojia. Suojat on anatomisesti muotoillut ja suojista löytyy myös vaihtoehto herkimmille hevosille. Suojan pinta tuntui käteen myös hyvin laadukkaalta. 

Aisakellon valikoimasta Sylville löytyi uudet horse comfortin lampaankarvabootsit. Meiltä löytyy jo entuudestaan vanhat käytössä kulahtaneet horse comfortin bootsit, jotka ovat kestäneet pitkään. Pidän bootsien materiaaleista, lampaankarvapehmuste on tuuhea ja kestävä. Suojat ovat kestäneet myös runsasta konepesua ilman, että tarvitsee pelätä karvojen tippumista koneen uumeniin

 

 

 

Valikoimasta löytyi myös uusi sadeloimi. Rain busterin fleecevuorellinen fullneck sadeloimi josta en negatiivistä palautetta löydä. Hinta laatusuhde on loistava ! Istuvuus on hyvä sekä loimi on pitänyt pintansa kelissä kuin kelissä. Loimi ei ole päästänyt esimerkiksi vettä läpi pahimmassakaan rankkasateessa. Loimi onkin yksi parhaimmista ulkoloimista mitä meillä on ollut koskaan käytössä. Pidän myös loimen helpoista kiinnityksistä. Edessä on pikalukot ja tarrat, loimessa on joustavat jalkaremmit ja kaulakappaleessa on helppo tarrakiinnitys. Erityisesti loimissa arvostan sitä, että loimi on helposti puettavissa.
 

 

Kannattaa seurata Aisakellon facebook sivuja, sieltä löydät tietoa uusista tuotteista ja tulevista tarjouksista. Viime lauantaina pääsin kuolaamaan freejumpin uutuuksia, jotka myöskin löydät Aisakellon monipuolisesti valikoimasta.


Ravi- ja ratsuvaruste Aisakellolle on avattu uunituoreet nettisivut.

Ravi- ja ratsuvaruste Aisakellon nettisivut..

Aisakellon löydät myös Facebookista..

Ravi- ja ratsuvaruste Aisakelloon löydät osoitteesta Louhenkatu 7, 74140 Iisalmi.

Aukioloajat ti-pe 10:00 - 17:00, la 10:00 - 14:00

 

Tervetuloa !
 

Vetelehtivä kenttähevosen alku..

Huh hellettä. Sylvi on kirjaimellisesti metsittynyt sekä lihavoitunut tuonne peltoon. Pelkän hevosen hakuun sai varata kolmekymmentä minuuttia. Hiki virtaa, hillitysti paarmoja, jättikokoinen laidun ja hevonen, joka ei tahdo poistua kavereiden keskuudesta. Sylvihän jumittaa, kertakaikkisesti jumittaa, suorastaan Kekkosen neliteli.  Olen varmaan ollut hieno näky naapureille kirotessani keskellä peltoa jumittavan hevosen kanssa. Kerran tultiin peruuttamalla, kun eteenpäin meno ei maistunut. Toisella kerralla otin kiristysvälineen eli raipan mukaan ja laitumella alettiin töihin jos jalka ei edelleenkään kohti porttia vienyt. 

Johan alkoi suksi luistamaan ja neliteli innostus alkoi sukkelasti hiipua. Seuraavana keinona se yritti olla noheva ja slaidata nopeammin kuin james bond palavasta rakennuksesta takaisin laitumelle kun porttia koitin kiinni laittaa.  Ei onnistu, portti menee kiinni ja tamma jää valitettavasti edelleenkin laitumen ulkopuolelle jos käsky käy. Viimeisenä muttei vähäisimpänä. Prinsessa varmaan luuli, että kun kadottaa kaikki riimunsa ja aurinkohattunsa niin eihän onnettomalla ihmisellä ole mitään mihin narun laittaa kiinni. Tiistaina tultiin kaulanaru- systeemillä talliin. Ei käy aika tylsäksi tämän rouvan kanssa.
 

Keskiviikkona piti pakata ja suunnata karavaani kohti kenttätreenejä. Hevosta katseltuani taisin sanoa Mariannelle, että miten tuo jaksaa esteitä edes hypätä tuon hyllyvän heinämahan kanssa. Hyvä ruoka, parempi mieli vai miten se oli? Aamu alkoi kaupassa käynnillä, koska päivästä tuli pitkä. Tein hevoselle pikaparturoinnin koska ei olla liikuttu kotitallin kenttää pidemmällä  ja ulkonäkö oli samaa luokkaa.

 

 

Päästiin perille hyvissä ajoin. Laitoin Sylvin valmiiksi ja porukka alkoi vetäytyä kohti kenttää. Treeni meni yllättävän hyvin siihen nähden, ettei olla käyty maastoestetreenissä vähään aikaan.  Humma porskutti mainiosti ja ratsastajakin hymyili. Ainoa mikä teetti isompaa päänvaivaa oli hauta, joka oli Sylvin mielestä jotain kamalaa. Käytettiin lopulta konkari ponin vetovoimaa hyödyksi. Possujunassa mentiin. Sylvikin uskaltautui lopulta menemään, koska menihän edellä oleva ponikin. Poni tosin meni sievästi ja ammattimaisesti toisin kuin perässä tanner tömisten tuleva matami. Matamihan pelasi varmanpäälle ja veti haudalla älyttömät ripaskat, joka jalka yhtä aikaa ilmaan ja tietysti mahdollisimman nopeasti. Muidenkin esteiden kohdalla oli havaittavissa pientä liioittelun makua.

Kentän hautakammosta päästiin ja nurmella olevista haudoista ei jaksettu enää välittää. Oikeastaan muut esteet ylitettiin Sylvimäiseen tyyliin slaakeja saamatta paitsi se kentällä oleva hauta. Ylös hypyt onnistuivat myös ongelmitta ja vesieste oli selkeästi tamman bravuuri. Harmittavasti ei saatu hokkeja tähän treeniin, joka hidasti nurmella menoa mutta onneksi suurin osa esteistä oli hiekkakentällä.

Olen päivittänyt itseni nykyaikaan ja blogi löytyy myös snapchatistä nimimerkillä anskyk.

 

Satula pohdintaa..

 

Satulahelvetti on minulle tuttu sana ja ajattelin kirjoittaa asiasta mielipiteen tynkää. Katson hevoseni satulat läpi kuukausittain. Raa'an ja hitaasti rakennettavan hevosen huonot puolet näkyy yleensä satula rumbassa. Mielestäni aktiivisessa käytössä olevan ratsuhevosen tärkein ja useasti myös kallein varuste on satula. Sylvin tilanteessa jouduimme alkutaipaleella käymään viikoittain läpi satulahelvettiä. Hevonen muuttui hyvää tahtia ja mitään mittatilaussatulaa ei tässä kohtaa kannattanut alkaa hankkimaan. Onneksi yhteisvarastossamme sisälsi kuusi erilaista satulaa, jotka pelasti tilannetta. Sylvin selkä on hyvä esimerkki lihasköyhän hevosen kasvattamisesta lihaksikkaaksi oikean treenaamisen sekä tasapainoisen ruokinnan tuloksena.

Hevoset kasvaa, laihtuu, lihoo, muokkautuu, lihaksia tulee ja menee. Satulan on valitettavasti kasvettava mukana. Olen sitä mieltä, että ilman sopivaa satulaa, esimerkiksi selkään ei todennäköisesti synny tarvittavia lihaksia tasaisesti oikeille paikoilleen ja hevonen ei välttämättä liiku oikein. Voi olla ettei lihaksia kasva ollenkaan.

 

Sopimaton satula voi aiheuttaa kipupisteitä periaatteessa missä vain.

 

Useimmiten ihmiset kuvittelevat pääsevänsä halvalla ja yhden satulan hankinnalla koko loppuelämän. Sopivaksi sovitettu satula voi muuttua yhtä nopeasti epäsopivaksi. Useasti epäsopivia satuloita käytetään  myös liian pitkään. Hevonen ei osaa kertoa sanoin satulan epäsopivuudesta, vastuu on ihmisen. Epäsopivan satulan huomaaminen käytöksestä ja esimerkiksi ratsastettavuudesta vaatii harjaantunutta silmää sekä hevostuntemusta. Hevonen ei kerro sanoin, ai kun puristaa. Toiset hevoset näyttävät huonon satulan ongelmat helposti, toiset vasta sitten kun puolet jaloista on jo haudassa.

 

Selkä jumissa, jännitystä, pukittelua, liikkumattomuutta, toispuoleisuutta, lihasvaurioita,  tulehduksia, kärttyisyyttä, paukamia, ontumia,  suorituksen heikkenemistä, suo on loputon ja huonolla tuurilla myös lopullinen. Huono satula voi pilata hevosen lopullisesti. Huonolla, täysin epäsopivalla satulalla lihaksensa tiputtanutta hevosta ei helpolla tai nopeasti korjata.  Kärjistettynä, tuloksena on yleensä pidempiä hoitojaksoja, jotka poistaa hevosen käytöstä. Useimmiten hoitojaksot ovat pitkiä ja todennäköisesti vievät enemmän aikaa ja rahaa.  Usein syytä esimerkiksi hevosen huonosti liikkumiselle tai ongelma käyttäytymiselle etsitään aivan muualta kuin ratsastajan perseen alla olevasta satulasta.

 

Satulan sopivuutta voi nykypäivänä parantaa tavalla jos toisellakin, mutta korjauksetkin  vaativat tuntemusta jotta ne tehdään oikein. Mielestäni se on myös toisaalta oikotietä onneen..
 

Satuloita pitää myös aika-ajoin huoltaa, satulan huoltaminen lisää käyttöikää. Toppaukset eivät ole ikuisia, itse pyrin tarkistamaan toppaukset kahden vuoden välein. Runko ei myöskään ole välttämättä ikuinen ja rikkinäisellä rungolla ei tulisi ratsastaa metriäkään. Itse luotan oman hevoseni kohdalla omaan näkemykseeni ja kokemukseeni siitä miten ja millä tavalla hevonen liikkuu satulan kanssa.

 

 

Mielestäni tavoitteellisessa ja aktiivisessa käytössä olevan hevosen tärkein elementti on sopiva satula. Jos maratoonarin juoksukengät ovat kaksi kokoa liian pienet, kenkä hankaa tai puristaa, epäilen ettei uutta ennätystä saavuteta.

 

Olen kuullut myös trendistä ostaa ratsastajalle sopiva satula, hevosesta viis. Merkki on merkki, kyllä se hevoselle sopii koska sopiihan se Raisa-ratsastajallekin. Ei sitä tarvitse hevoselle sovittaa.  Yksi ja sama satula, kallis laatumerkki sopii selkään kuin selkään. Sillä mennään, oli alla gp-kouluhevonen tai naapurin Villen ravisuokki. Onko istuvuus tärkeämpää  hevoselle, satulan kantajalle vai mukavuuden haluiselle ratsastajalle?  Mielestäni hevosen terve ja toimiva selkä on tärkeämpi elementti. Näin mainitakseni epäilen, että monella menee tässä vaiheessa herneet nokkaan ja rahat kankkulan kaivoon.

Mahtavia maisemia ja haavojen hoitoa.

 

Laidunkausi alkoi kirjaimellisesti rytinällä. Syltty on paisunut kuin pullataikina nautiskellessaan laitumella olosta ihanan hevostoverinsa kanssa. Kaino vieno prinsessan nautiskelu tyssäsi lyhyeen  kun laumaan tuli yllätysvieras. Kaverini toi oman tammansa laidunlomalle ja rouvasväki laitettiin samaan tarhaan. Syltyn pinkki kruunu sirpaloitui tyystin uudesta osapuolesta hänen valtakunnassaan. Kruunu vaihtui pirunsarviin ja tulta syökseviin sieraimiin. Rinsessa pinkistä kuoriutui kauhujen kuningatar, joka ei voinut sietää ajatusta uudesta kaverista. Onneksi laitumet on jättikokoisia, koska meno oli kuin pahimmassa ylä-asteen teinidraamassa. Vanha toveri otettiin kainaloon, team rinsessat juoksi toiselle puolen laidunta ja jättivät uuden toverin portille ihmettelemään. Me ei oteta sua mukaan- meiningillä mentiin korvat luimussa useampi päivä. Tammojen elämä alkoi kuitenkin tasoittumaan ja ei se uusi kaveri nyt niin paha ollutkaan. Sopu sijaa antaa !

 

Laumaan tuli myös lomaansa viettämään vanhempi herrasmies ruuna. Ensimmäiseksi ajattelin, että mitähän tästäkin seuraa. Mitä vielä.. Kauhujen kuningattarella silmät säkenöi pinkkejä sydämiä nähdessään ruunan ensikertaa. Ruuna otetiin vastaan suorastaan avosylin !

 

Meillä on tallilla aivan käsittämättömän hienot maisemat. Kuvat puhuu puolestaan. Olen parina päivänä istunut pellolla ottamassa kuvia kavereista. Ensin uhrinani oli Minttu ja Ootus ja seuraavaksi nakitin myös Lindan ja Kikan pellolle reippailemaan. Tasaista, hyvä pohjaista peltoa derbykentän verran, taustalla järvi ja nurmi täynnä kukkia. Valokuvaajan unelma maisemat !

 

 

 

Juuri kun ajateltiin, että nyt alkaa kunnon treeni ettei hevonen pääse paisumaan aivan maksimaalisiin mittoihin. Sylvi oli ilmeisesti jäänyt kahden hevosen väliin ja saanut samalla osansa. Hevosen takareidestä löytyi mojova kavionjälki sekä toisen jalan sisäpuolelta syvempi vekki. Aikani tuumailtua soitin eläinlääkärille, joka tulikin katsomaan hevosta. Vekit tiesi oriprim kuuria, betadineä, vetramiliä ja useita kertoja putsaamista päivässä. Hevonen ei onneksi pahemmin ontunut. Kevyttä liikettä pidetään  yllä jotta kaikki lika pääsisi virtaamaan haavoista pois. Haavat ovat myös hankalassa paikassa, niitä ei voi suojata millään tavalla, eikä oikeastaan kannatakaan.  Tänään turvotus oli laskeutunut ja levinnyt.  Ulkoreisi oli valehtelematta kaksinkertainen mutta haava selkeästi siistimpi. Sisäpuolen haava oli siisti ja turvotusta oli vähemmän. Jospa se siitä, jospa se siitä..

 

Kilpailun voittaja..

Arvaa Sylvin paino-kilpailuun tuli hyvä määrä osallistujia. Oikea vastaus oli 585kg. 

 

Kilpailun voittajaksi selviytyi nimimerkki Hemuli.

Onnea voittajalle, sinulle on lähtenyt sähköpostia.

Rinsessan pelottelua..

Esteitä, valmentautumista, laiduntamista, maastoilua, ollaan eletty rennosti hevosen elämää.  Videoilla on vähän koostetta lähiviikkojen tapahtumista. Treenissä ollaan keskitytty kummallisiin asioihin eli suomennettuna ollaan urakalla peloteltu prinsessa hevosta tavalla ja toisella.

Iso laukkaisen hevosen hallitseminen laukkapuomeilla saattaa olla haastavaa. Sylvin kohdalla tämä on pitänyt paikkaansa paremmin kuin hyvin. Samoin hysteerisen hevosen opettaminen ei niin hysteeriseksi on ollut suhteellisen pitkä taival. Tällähetkellä harjoittelu kuvioissa on mukana erikoisesteet, puomit ja kentän laidalla olevat muuttuvat asiat. Sylvi on kauhistellut kentänlaidoilla olevia värikkäitä mainoksia ja keskittyminen katoaa yleensä hamaan tulevaisuuteen.  Olemme pitäneet harjoittelua yllä mitä yksinkertaisimmalla tavalla.
Kentälle mentäessä otetaan aina mukaan jotain erikoista. Hyötykäyttöön on siis päässyt loimet, viltit, kaverin loimet, kanisterit, takit, törpöt, sangot jne. Melkeinpä koko tallin irtaimisto. Ollaan siis levitelty esimerkiksi loimia pitkin kentänaitoja. Ensimmäisillä kerroilla Sylvi vetäisi roikkuvista loimista herneen nenäänsä ja slaidissa mentiin koko pitkä sivu. Päivä päivältä hevonen on reagoinut asioihin iisimmin.

 

Sylvin hillitöntä laukkaa pystyy jo säätelemään ja puomejakin voi pistää peräkkäin useamman kappaleen. Tehtiin jokunen viikko takaperin puomi-puomi-pysty-puomi-puomi sarjaa. Alussa hevoselle meinasi tulla hätä. Tamma tajusi hyvin nopeasti, ettei esteelle kannata rykäistä talla pohjassa koska puomeja tulee esteen jälkeenkin. Vauhdilla puomit tulevat yleensä suuhun.

 

Puomit ovat alkaneet sujua ja hevonen suoriutuu innari väleistä jo suhteellisen ongelmitta. Työstettiin puomeja kevyesti pari päivää putkeen ja lähdettiin sitten käymään estetreenissä valmentajan luona. Paikka oli Sylville uusi ja sanoinkin Markalle, että onko se kipeä vai mikä sillä on kun hevonen oli uudessa paikassa herranterttuna. Valmennus meni putkeen !

Tehtävinä oli juurikin innarit ja lopuksi otettiin pysty-okseri sarjaa. Okseri oli varmaan lähemmäs 110-115cm kokoluokkaa ja senkin hevonen suoritti ongelmitta. Itseasiassa hevonen ei edes ponnistanut ja huuhaili esteen ylitse samoin kuin 50cm ristikon. En siis usko, että esteen korkeus tulee olemaan tälle hevoselle ongelma kun nappulat saa kohdalleen.
 

 

Hevoset pääsivät myös laitumelle. Voi sitä onnen määrää ! Tallilla missä majailemme on loistavat puitteet. Sylvi tovereineen saavat olla laitumella yötä päivää ja hevonen onkin sopeutunut laidun elämään mainiosti. Pahimmalle hyttyskaudelle ostin mastan hyönteisloimen. Ai että mä rakastan kesää.. 

Ak.gallerian kilpailu

 Prinsessa Sylville kävi lääkärin puheilla nolosti ja joutui kertomaan tarkan tämänhetkisen painonsa.

Laitetaan lukijoille pienimuotoinen kilpailu pystyyn. Kilpailun nimi on -Arvaa Sylvin paino. Osallistuaksesi kilpailuun riittää kun olet blogin rekisteröitynyt lukija ja heität arvauksesi ilmoille. Arvauksissa mennään 5kg tarkkuudella.

Ilmoita julkaisun kommenttikenttään arvauksesi, rekisteröity nimimerkkisi sekä toimiva sähköpostiosoitteesi niin olet arvonnassa mukana.  Palkinto arvotaan oikein vastanneiden kesken.  Ellei oikeita vastauksia löydy niin palkinto arvotaan kaikkien osallistujien kesken.
 

Arvonta suoritetaan maanantaina 6.6 klo 20:00. Voittaja julkaistaan blogissa ja häneen otetaan yhteyttä sähköpostitse.

Kilpailussa mukana myös Ravi- ja ratsutarvike Aisakello. 

Arvonnan palkinnon löydät alempaa.
(setti : riimu full, sukat koko m, satulasaippua,tervalaastari) 

Onnea arvontaan !
 

Myönnetään, tarkkoja ollaan !

Tarkka, liian tarkka, tarkka, liian tarkka.. Kyllä, myönnetään! Tarkkoja ollaan, välillä jopa liian tarkkoja. Joskus tuntuu, että joitain asioita voisin jättää huomioimatta. Olisi helpompaa olla sokeampi hevosen käyttäytymiselle jos ei tietäisi mistään mitään. Toki, monia asioita voi myös ennaltaehkäistä tarttumalla ongelmiin ajoissa. Sappeni saa välillä kiehumaan ihmiset, jotka valittavat asioista tai ongelmista eivätkä tee mitään helpottaakseen asiaa. Asiaa, johon selkeällä maalaisjärjellä ajateltuna saattaisi todennäköisesti saada myös ratkaisun.
 

No mutta, heppa herkkis. Sylvistä huomaa heti, jos karvakaan on ristissä niskahihnan alla tai suoja on millinkään vinossa. Sylvi alkoi reagoimaan satuloidessa luimimalla ja näykkimällä. Myös ratsastettavuuteen tuli lievää outoutta. Hevonen halusi venytellä kaulaansa, kulkea nenä maassa sekä rentous alkoi kadota. Luimiminen, näykkiminen sekä rentouden puuttuminen viittasi selkeästi satula ongelmaan. Onhan tamma levinnyt rungoltaan melkoisesti verrattuna siihen mitä tamma tullessaan oli. Kävimme maailman tsiljoonat vaihtoehdot läpi, muummoassa hiekkaa vatsassa, selkä jumissa, satula epäilyn lisäksi. Sovitin satulan ja kapeahan se oli. Laitettiin seuraavana päivänä prestige selkään, hevonen kulki rennosti ja ongelmat hävisi. Kilautin tuttavalleni ja vein satulan pikaisesti levitykseen.

Voi ei, voi ei, voi ei, kukaan ei varmaan huomaa jos hiippailen tästä ohitse !

Lumet katosivat ja hevonen oli saanut päähänsä vetää tarhan pohjasta kaiken minkä irti sai. Hälytyskellot alkoivat soimaan ja omaan päähäni iski kauhuskenaario vatsaongelmista. Apua, uusiutuuko yhden aikaisemman hevoseni ongelmat. Soitin heti Mariannelle, joka tyynnytteli järkyttynyttä osapuoliskoa ja huomautti, että aikaisemmalla hevosellani oli taustalla sairaus. Totta ! Marssin kuin sotilas ostamaan putiikin tyhjäksi vitamiineista ja kivennäisaineista. Rinsessa nyrpisteli nokkaansa etovan hajuiselle sörsselille mutta paremman puutteessa tyytyi kohtaloonsa ja söi sapuskansa. Sörsselini oli sen verran tehokasta myrkkyä, että tallityöntekijä kertoikin nopsaan, että turha mutustaminen oli loppunut kokonaan. Yksi etappi saavutettu !

Voihan vesikuppi ! Sylvi ei syystä tai toisesta tykkää juoda tallilla olevista automaatti vesikupeista. Tallityöntekijä oli kantanut vettä tarhaan selkä vääränä. Vesiä tarhaan viedessä portilla odotti iloisesti tervehtivä hevonen, joka ryysti saavin kerralla tyhjäksi -saisinkos lisää ?  Alamaiset kantoivat hänelle isoon saaviin vettä. Ilmeisesti isosta saavista nenä ei mene ruttuun sekä vesi ei roisku huulille. Kerran olin pesemässä karsinassa olevaa juomakuppia, painoin automaatti nappia, jolloin rouva tuli iloisena juomaan kupistaan. Minä, alamainen, painoin rouvalle kupin nappia ja hevonen joi. Missä meni vikaan.. Marssin jälleen sangon ostoon ja länttäsin hevoselle lisäveden. Aamu ryystäminen saavutti loppunsa.

Lyhyesti virsi kaunis vai miten se oli. Kynttilänä kakun päällä, kuvioihin tuli yskä. Yskä, josta vedin herneen nenääni alta aika yksikön ja seuraavaksi olinkin jo varaamassa klinikka-aikaa. Sylvi on siis yskähdellyt satunnaisesti ja saanut yskän puuskia. Yskänpuuskahdukset tulivat ainoastaan tallissa ollessaan ja en keksinyt muuta syytä kuin kuivike. Voiko hevonen vetää heiniä syödessään kuiviketta naamariinsa ? Meillä tallissa on aivan loistava ilmastointi, hevoset ovat kokopäivän pihalla, heinä on super hyvää. En usko, että kyseessä olisi puhkurin tapaista yskää, koska luulisi hevosen yskivän tällöin liikkuessa ja tarhassakin.

Klinikka-aikaa varatessani näin jo sieluni silmin meidät änkäämässä prinsessa ruttua ahtaaseen pakkopilttuuseen. Kuinkahan ison tuhon ja laskun rouva nirppanokka saisi aikaan. Manasinkin kaverille, että toivottavasti tamman herkkään nekkuun ei tarvitse koskea, koska siihen loppuu tältä kesältä kärvähtäneen nenän rasvailut. Klinikkakäynti meni yllättävän rennosti ja helposti. Tarkistutin Sylvin hampaat sekä samaan pakettiin otettiin hengitystietähystys. Yleisesti mitään hirvittävän erikoista ei vielä löytynyt mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa eli odotellaan vielä jännityksellä koepalan tulokset.

 

Tehotreeniä..

Sylvi ja Markka on ollut oikeassa teho-treenissä  esteiden suhteen. Ollaan ahkerasti käyty visiiteillä  ympäri Pohjois-Savoa. Hevoselta puuttuu rutiinia, jota ei saa kuin kiertämällä uusia paikkoja.

 

Maaliskuun lopussa käytiin tutun estevalmentajan treenissä lähitallilla, jossa hevonen sai tuntumaa kauhistunutta ilmettä aiheuttaneisiin aaltolankkuihin. (Alimmainen video, pahoittelut jo heti alkuun videoiden laadusta) Hevonen oli olemukseltaan jostain syystä hieman vaisu. Tehtävät hevonen teki hyvin ja valmennus oli kuitenkin onnistunut. Linja tuotti harmaita hiuksia, koska ensimmäisessä osassa oli aaltolankku ja toisessa vihreä, iso portti.  Korkeudet oli kuitenkin sitä luokkaa, että kyseisistä esteistä päästiin yli vaikka käynnissä ja näin myös tehtiin. Tämän hevosen kanssa ei kannata jäädä hifistelemään vaan yli mennään tavalla tai toisella, mieluiten yhdellä kerralla.  Ratsastaja oli hyvin kartalla ja parin alku kieltojen jälkeen homma toimi ja aaltolankku-kammosta päästiin.

 

 

Viimeviikonloppuna pakkasin hevosen ja tavarat autoon ja kuskasin karavaanin Purolaan. Pidettiin lauantaina estetreenit ja sunnuntaina hevonen starttasi seurakilpailujen ulkopuolella ensimmäinen 80cm esteradan. Lauantain treeneissä Sylvi oli aivan käsittämättömän hyvä! Hevonen oli skarppina ja innoissaan päästessään isoille areenoille. Laukkaa löytyi ja laukat vaihtui kevyesti sarjassa. Estehevosen ruuti tuli esille mutta se pysyi siedettävällä tasolla. Melkein jokaisella esteellä oli jotain erikoista mukana, värikästä lankkua, porttia, vesimattoa eli juuri sitä mitä tämän hevosen kanssa tarvitaan. Korkeudet pidettiin maltillisena, koska tarvitaan edelleenkin malttia ja voimaa jota voi hakea pienemmilläkin esteillä. 

Tämän tamman kohdalla korkeuksissa ei kiirettä pidetä, esimerkiksi lähestymisiä on paljon helpompi harjoitella matalammilla korkeuksilla. Sylvihän haluaisi hypätä kaiken kovaa ja korkealta jos valtaa antaisi eli harjoittelu aloitettiin vuosi sitten nollasta. Hevonen hyppäsi esteet mukisematta, ainoa pieni päänvaiva löytyi okseri-pysty sarjalta. Hevonen otti isoa loikkaa a osalle, jolloin b osa tulikin nopeasti syliin. Sunnuntain rata meni hyvin. Puomeja tuli mutta ratsukko pääsi radan loppuun sujuvasti. Rata oli oikein mallikas ensimmäiseksi 80cm radaksi ja edellispäivän sarjastakin hevonen oli oppinut jotain, tamma puksutti sarjan maltillisesti kuin oppikirjasta. Hurraa.

 

 

Ajateltiin jättää hevonen pienelle lomalle, joka sisältää korkeintaan rentoa maastossa humputtelua. Esteet ja kentällä meneminen saa jäädä hetkeksi mietintämyssyyn. Ollaan  sitä mieltä, että kevyemmät viikot ja jopa pidemmät viikon-kahden mittaiset lomajaksot eivät tee huonoa. Meillä hevosesta näkee heti jos asioita on tehty samalla kaavalla tai vierailtu kentällä monta päivää peräjälkeen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että verenmaku suussa ei kannata edetä, useasti tuloksena on vaan takapakkia.

Kuvauskauden startit !

 

 

Jipii, kuvauskausi korkattu rytinällä! Kirjoittelin aikaisemmin, että tavoitteena oli käydä valokuvaamassa ainakin yksissä raveissa. Viikko sitten lauantaina ilma vaikutti aurinkoiselle ja päätin suunnata autoni keulan kohti Kuopion sorsasaloa. Sorsasalossa oli toto76 ja savo-ajot. Paikalle saapuessamme huomattiin hyvin nopeasti, että väkeä riitti.

 

Täytyy myöntää, että ravihevosten kuvaaminen kilpailutilanteessa on täysin erilaista verrattuna  ratsukuvien kuvaamiseen. Kamerakäteni oli selkeästi ruosteessa. Oli haastavaa saada asetuksia kohdalleen ja loppupeleissä turvauduin osaksi automaattiinkin. Ohi pyyhältävien hevosten tallentaminen kameraan niin, että jalka-asennot on hyvät oli suhteellisen haastavaa. Esittelyistä sai ihan  hyviä kuvia, mutta itse kilpatilanteesta ei.

 

 

Säätöjä tuli kokeiltua enemmän kuin ikinä ja en saanut selkoa mikä asetus toimii. Syveen tai saveen - tuloksen näkee kotona. Kotona kuvia selaillessani huomasin, että julkaisukelpoista materiaalia olikin yllättävän paljon. Tästä innostuneena löysin itseni selailemasta ravimaailman tapahtumakalenteria. Kuvat löydät tästä..