Huh hellettä. Sylvi on kirjaimellisesti metsittynyt sekä lihavoitunut tuonne peltoon. Pelkän hevosen hakuun sai varata kolmekymmentä minuuttia. Hiki virtaa, hillitysti paarmoja, jättikokoinen laidun ja hevonen, joka ei tahdo poistua kavereiden keskuudesta. Sylvihän jumittaa, kertakaikkisesti jumittaa, suorastaan Kekkosen neliteli. Olen varmaan ollut hieno näky naapureille kirotessani keskellä peltoa jumittavan hevosen kanssa. Kerran tultiin peruuttamalla, kun eteenpäin meno ei maistunut. Toisella kerralla otin kiristysvälineen eli raipan mukaan ja laitumella alettiin töihin jos jalka ei edelleenkään kohti porttia vienyt.
Johan alkoi suksi luistamaan ja neliteli innostus alkoi sukkelasti hiipua. Seuraavana keinona se yritti olla noheva ja slaidata nopeammin kuin james bond palavasta rakennuksesta takaisin laitumelle kun porttia koitin kiinni laittaa. Ei onnistu, portti menee kiinni ja tamma jää valitettavasti edelleenkin laitumen ulkopuolelle jos käsky käy. Viimeisenä muttei vähäisimpänä. Prinsessa varmaan luuli, että kun kadottaa kaikki riimunsa ja aurinkohattunsa niin eihän onnettomalla ihmisellä ole mitään mihin narun laittaa kiinni. Tiistaina tultiin kaulanaru- systeemillä talliin. Ei käy aika tylsäksi tämän rouvan kanssa.
Keskiviikkona piti pakata ja suunnata karavaani kohti kenttätreenejä. Hevosta katseltuani taisin sanoa Mariannelle, että miten tuo jaksaa esteitä edes hypätä tuon hyllyvän heinämahan kanssa. Hyvä ruoka, parempi mieli vai miten se oli? Aamu alkoi kaupassa käynnillä, koska päivästä tuli pitkä. Tein hevoselle pikaparturoinnin koska ei olla liikuttu kotitallin kenttää pidemmällä ja ulkonäkö oli samaa luokkaa.
Päästiin perille hyvissä ajoin. Laitoin Sylvin valmiiksi ja porukka alkoi vetäytyä kohti kenttää. Treeni meni yllättävän hyvin siihen nähden, ettei olla käyty maastoestetreenissä vähään aikaan. Humma porskutti mainiosti ja ratsastajakin hymyili. Ainoa mikä teetti isompaa päänvaivaa oli hauta, joka oli Sylvin mielestä jotain kamalaa. Käytettiin lopulta konkari ponin vetovoimaa hyödyksi. Possujunassa mentiin. Sylvikin uskaltautui lopulta menemään, koska menihän edellä oleva ponikin. Poni tosin meni sievästi ja ammattimaisesti toisin kuin perässä tanner tömisten tuleva matami. Matamihan pelasi varmanpäälle ja veti haudalla älyttömät ripaskat, joka jalka yhtä aikaa ilmaan ja tietysti mahdollisimman nopeasti. Muidenkin esteiden kohdalla oli havaittavissa pientä liioittelun makua.
Kentän hautakammosta päästiin ja nurmella olevista haudoista ei jaksettu enää välittää. Oikeastaan muut esteet ylitettiin Sylvimäiseen tyyliin slaakeja saamatta paitsi se kentällä oleva hauta. Ylös hypyt onnistuivat myös ongelmitta ja vesieste oli selkeästi tamman bravuuri. Harmittavasti ei saatu hokkeja tähän treeniin, joka hidasti nurmella menoa mutta onneksi suurin osa esteistä oli hiekkakentällä.
Kentän hautakammosta päästiin ja nurmella olevista haudoista ei jaksettu enää välittää. Oikeastaan muut esteet ylitettiin Sylvimäiseen tyyliin slaakeja saamatta paitsi se kentällä oleva hauta. Ylös hypyt onnistuivat myös ongelmitta ja vesieste oli selkeästi tamman bravuuri. Harmittavasti ei saatu hokkeja tähän treeniin, joka hidasti nurmella menoa mutta onneksi suurin osa esteistä oli hiekkakentällä.
Olen päivittänyt itseni nykyaikaan ja blogi löytyy myös snapchatistä nimimerkillä anskyk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti