Tarkka, liian tarkka, tarkka, liian tarkka.. Kyllä, myönnetään! Tarkkoja ollaan, välillä jopa liian tarkkoja. Joskus tuntuu, että joitain asioita voisin jättää huomioimatta. Olisi helpompaa olla sokeampi hevosen käyttäytymiselle jos ei tietäisi mistään mitään. Toki, monia asioita voi myös ennaltaehkäistä tarttumalla ongelmiin ajoissa. Sappeni saa välillä kiehumaan ihmiset, jotka valittavat asioista tai ongelmista eivätkä tee mitään helpottaakseen asiaa. Asiaa, johon selkeällä maalaisjärjellä ajateltuna saattaisi todennäköisesti saada myös ratkaisun.
No mutta, heppa herkkis. Sylvistä huomaa heti, jos karvakaan on ristissä niskahihnan alla tai suoja on millinkään vinossa. Sylvi alkoi reagoimaan satuloidessa luimimalla ja näykkimällä. Myös ratsastettavuuteen tuli lievää outoutta. Hevonen halusi venytellä kaulaansa, kulkea nenä maassa sekä rentous alkoi kadota. Luimiminen, näykkiminen sekä rentouden puuttuminen viittasi selkeästi satula ongelmaan. Onhan tamma levinnyt rungoltaan melkoisesti verrattuna siihen mitä tamma tullessaan oli. Kävimme maailman tsiljoonat vaihtoehdot läpi, muummoassa hiekkaa vatsassa, selkä jumissa, satula epäilyn lisäksi. Sovitin satulan ja kapeahan se oli. Laitettiin seuraavana päivänä prestige selkään, hevonen kulki rennosti ja ongelmat hävisi. Kilautin tuttavalleni ja vein satulan pikaisesti levitykseen.
Voi ei, voi ei, voi ei, kukaan ei varmaan huomaa jos hiippailen tästä ohitse ! |
Voihan vesikuppi ! Sylvi ei syystä tai toisesta tykkää juoda tallilla olevista automaatti vesikupeista. Tallityöntekijä oli kantanut vettä tarhaan selkä vääränä. Vesiä tarhaan viedessä portilla odotti iloisesti tervehtivä hevonen, joka ryysti saavin kerralla tyhjäksi -saisinkos lisää ? Alamaiset kantoivat hänelle isoon saaviin vettä. Ilmeisesti isosta saavista nenä ei mene ruttuun sekä vesi ei roisku huulille. Kerran olin pesemässä karsinassa olevaa juomakuppia, painoin automaatti nappia, jolloin rouva tuli iloisena juomaan kupistaan. Minä, alamainen, painoin rouvalle kupin nappia ja hevonen joi. Missä meni vikaan.. Marssin jälleen sangon ostoon ja länttäsin hevoselle lisäveden. Aamu ryystäminen saavutti loppunsa.
Lyhyesti virsi kaunis vai miten se oli. Kynttilänä kakun päällä, kuvioihin tuli yskä. Yskä, josta vedin herneen nenääni alta aika yksikön ja seuraavaksi olinkin jo varaamassa klinikka-aikaa. Sylvi on siis yskähdellyt satunnaisesti ja saanut yskän puuskia. Yskänpuuskahdukset tulivat ainoastaan tallissa ollessaan ja en keksinyt muuta syytä kuin kuivike. Voiko hevonen vetää heiniä syödessään kuiviketta naamariinsa ? Meillä tallissa on aivan loistava ilmastointi, hevoset ovat kokopäivän pihalla, heinä on super hyvää. En usko, että kyseessä olisi puhkurin tapaista yskää, koska luulisi hevosen yskivän tällöin liikkuessa ja tarhassakin.
Klinikka-aikaa varatessani näin jo sieluni silmin meidät änkäämässä prinsessa ruttua ahtaaseen pakkopilttuuseen. Kuinkahan ison tuhon ja laskun rouva nirppanokka saisi aikaan. Manasinkin kaverille, että toivottavasti tamman herkkään nekkuun ei tarvitse koskea, koska siihen loppuu tältä kesältä kärvähtäneen nenän rasvailut. Klinikkakäynti meni yllättävän rennosti ja helposti. Tarkistutin Sylvin hampaat sekä samaan pakettiin otettiin hengitystietähystys. Yleisesti mitään hirvittävän erikoista ei vielä löytynyt mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa eli odotellaan vielä jännityksellä koepalan tulokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti