Satulahelvetti on minulle tuttu sana ja ajattelin kirjoittaa asiasta mielipiteen tynkää. Katson hevoseni satulat läpi kuukausittain. Raa'an ja hitaasti rakennettavan hevosen huonot puolet näkyy yleensä satula rumbassa. Mielestäni aktiivisessa käytössä olevan ratsuhevosen tärkein ja useasti myös kallein varuste on satula. Sylvin tilanteessa jouduimme alkutaipaleella käymään viikoittain läpi satulahelvettiä. Hevonen muuttui hyvää tahtia ja mitään mittatilaussatulaa ei tässä kohtaa kannattanut alkaa hankkimaan. Onneksi yhteisvarastossamme sisälsi kuusi erilaista satulaa, jotka pelasti tilannetta. Sylvin selkä on hyvä esimerkki lihasköyhän hevosen kasvattamisesta lihaksikkaaksi oikean treenaamisen sekä tasapainoisen ruokinnan tuloksena.
Hevoset kasvaa, laihtuu, lihoo, muokkautuu, lihaksia tulee ja menee. Satulan on valitettavasti kasvettava mukana. Olen sitä mieltä, että ilman sopivaa satulaa, esimerkiksi selkään ei todennäköisesti synny tarvittavia lihaksia tasaisesti oikeille paikoilleen ja hevonen ei välttämättä liiku oikein. Voi olla ettei lihaksia kasva ollenkaan.
Sopimaton satula voi aiheuttaa kipupisteitä periaatteessa missä vain.
Useimmiten ihmiset kuvittelevat pääsevänsä halvalla ja yhden satulan hankinnalla koko loppuelämän. Sopivaksi sovitettu satula voi muuttua yhtä nopeasti epäsopivaksi. Useasti epäsopivia satuloita käytetään myös liian pitkään. Hevonen ei osaa kertoa sanoin satulan epäsopivuudesta, vastuu on ihmisen. Epäsopivan satulan huomaaminen käytöksestä ja esimerkiksi ratsastettavuudesta vaatii harjaantunutta silmää sekä hevostuntemusta. Hevonen ei kerro sanoin, ai kun puristaa. Toiset hevoset näyttävät huonon satulan ongelmat helposti, toiset vasta sitten kun puolet jaloista on jo haudassa.
Selkä jumissa, jännitystä, pukittelua, liikkumattomuutta, toispuoleisuutta, lihasvaurioita, tulehduksia, kärttyisyyttä, paukamia, ontumia, suorituksen heikkenemistä, suo on loputon ja huonolla tuurilla myös lopullinen. Huono satula voi pilata hevosen lopullisesti. Huonolla, täysin epäsopivalla satulalla lihaksensa tiputtanutta hevosta ei helpolla tai nopeasti korjata. Kärjistettynä, tuloksena on yleensä pidempiä hoitojaksoja, jotka poistaa hevosen käytöstä. Useimmiten hoitojaksot ovat pitkiä ja todennäköisesti vievät enemmän aikaa ja rahaa. Usein syytä esimerkiksi hevosen huonosti liikkumiselle tai ongelma käyttäytymiselle etsitään aivan muualta kuin ratsastajan perseen alla olevasta satulasta.
Satulan sopivuutta voi nykypäivänä parantaa tavalla jos toisellakin, mutta korjauksetkin vaativat tuntemusta jotta ne tehdään oikein. Mielestäni se on myös toisaalta oikotietä onneen..
Satuloita pitää myös aika-ajoin huoltaa, satulan huoltaminen lisää käyttöikää. Toppaukset eivät ole ikuisia, itse pyrin tarkistamaan toppaukset kahden vuoden välein. Runko ei myöskään ole välttämättä ikuinen ja rikkinäisellä rungolla ei tulisi ratsastaa metriäkään. Itse luotan oman hevoseni kohdalla omaan näkemykseeni ja kokemukseeni siitä miten ja millä tavalla hevonen liikkuu satulan kanssa.
Mielestäni tavoitteellisessa ja aktiivisessa käytössä olevan hevosen tärkein elementti on sopiva satula. Jos maratoonarin juoksukengät ovat kaksi kokoa liian pienet, kenkä hankaa tai puristaa, epäilen ettei uutta ennätystä saavuteta.
Olen kuullut myös trendistä ostaa ratsastajalle sopiva satula, hevosesta viis. Merkki on merkki, kyllä se hevoselle sopii koska sopiihan se Raisa-ratsastajallekin. Ei sitä tarvitse hevoselle sovittaa. Yksi ja sama satula, kallis laatumerkki sopii selkään kuin selkään. Sillä mennään, oli alla gp-kouluhevonen tai naapurin Villen ravisuokki. Onko istuvuus tärkeämpää hevoselle, satulan kantajalle vai mukavuuden haluiselle ratsastajalle? Mielestäni hevosen terve ja toimiva selkä on tärkeämpi elementti. Näin mainitakseni epäilen, että monella menee tässä vaiheessa herneet nokkaan ja rahat kankkulan kaivoon.
Hyvä postaus!
VastaaPoista