New photos !

Kotitallin estekansalliset ovat nyt olleet ja menneet. Kisat menivät ongelmitta ja sää suosi kilpailijoita. (Aurinkoa ja hellettä koko viikonloppu) Napotettiin Mintun kanssa melkein alusta loppuun vierekkäin kentänlaidalla.  Kuvia tuli lauantaina vähän, todella vähän, koska kaikki radat 120 luokkaan asti olivat meistä pois päin. Kaksi estettä oli meihin päin ja silloinkin piti valita kummaltako esteeltä kuvat otat, koska molempia ei kuvaan saanut. Sunnuntaina asia oli täysin toisinpäin, menin tarkoituksella hieman myöhemmin kuvailemaan, jotta saisin kuvia isommista luokista. Hommahan toimi, koska saimme yhdeltä radalta neljä estekuvaa, joka on hyvä saavutus !

 

 

Kotiin päästessäni ja kuvat koneelle ladatessani olin enemmän kuin ihmeissään, koska kuvia ei tullut koko viikonlopulta kuin 800kpl, joista hitusen alle 200 menivät julkaisuun. Yleensä kuvia on tullut tuhat per päivä, noh säästyimpä jännetupintulehdukselta.

Kuvat nähtävillä tästä..

 

Hox ! Olen kuvaamassa myös Iisalmen koulukansallisissa 8.-9.6.2013 !

 

Kuvausprosessit alkoivat rytinällä ja torstaina kuvattavana oli jälleen elovenat Minttu ja Venta. Joku varmaan muistaakin viimetalven mekkokuvat mitä otettiin umpihangessa -25 pakkasessa. Nyt asia oli toisinpäin, kesä, kärpäset ja +26 lämmintä. Tälläkertaa otimme enemmän kesäfiiliksellä kuvia ja Mintulla olikin päällä merimies tyyppinen toppi ja lyhyemmät kesähousut.

Lompsimme aivan pellon reunalle, josta avautui järvimaisema ja kaiken kruunasi mieletön voikukkameri. Kuvien taustasta tuli mielestäni aika harmoninen, koska takana näkyy metsä, keskellä järvi ja alhaalla kesäinen kukkasato. Mitä mieltä itse olette ? Ventan oikean värityksen ikuistaminen kuvaan on yleensä työn ja tuskan alla, mutta nyt onnisti sen verran, että tammahan näyttää ihan itseltään.

Ajattelin samalla harjoitella "uudella kameralla" manuaalikuvia ja ne onnistuivatkin ihan ok hyvin, mitä nyt tarkennus heitti välillä metsään.

 

Löysin olohuoneestani koulusatulan, vaatekomerosta suitsia sekä mikron vierestä kannuksia. Mission impossible, koska en mahdu enää "varustehuoneeseeni" senttiäkään oven sisäpuolelle on inventaarion aika. Saa nähdä mitä ja ennenkaikkea milloin saan homman aikaiseksi.

 

© Ansku / ak.galleria.fi

18 h reissuja

 

Torstai-päivä vierähti tienpäällä. Kuvamateriaali on täysin puhelinlaatua matkalta. Varasin siis Kekkoselle ajan mahatähystykseen Ouluun, koska vatsavaivat ovat sinnitelleet mukana. Kävi niin hyvä tuuri, että ihanainen ystävä Sanna oli vapaalla ja suostui lähtemään kuorma-autokuskiksi Ouluun. Päätin kysellä muita mukaan lähtijöitä, koska kyytiin menisi hyvin toinenkin matkustaja ja olisi samalla Kekkoselle matkaseuraa. Minttu sitten kiinnostui hommasta ja ängättiin Venta samaan kyytiin.

Kekkonen ja Minttu

 

Herätyskello soi aamulla 3.30 aikoihin ja siinä sitten aamutoimien jälkeen tallille pakkaamaan Kekkonen kyytiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Ruuna on melkoinen järkäle ja järkyttyessään tosiaan jumittaa niille sijoilleen, eikä liiku enää mihinkään eli maltti on valttia. Lastaaminen ja myös satunnaiset muutkin asiat tapahtuvat kyseisen hevosen kanssa välillä hyyyyyyvin hiiitaaaasti. Kekkosta ei ole kuljeteltu ihan hirveästi ja päätinpä ottaa varman päälle ja ruutata hieman rauhoittavaa ennen matkaa. 10 minuuttia ja vedin perässäni toisessa maailmassa haahuilevaa setä-kukkahattua. Itse lastaamiseen saa varata aikaa 10-60min päivästä riippuen. Lastaamis hommasta olisi saanut ihan loistavat materiaalit hauskoihin kotivideoihin. Sanna pitää liinaa sivulla, minä asettelen hevosen jalkoja yksi kerrallaan eteenpäin sillalle ja huudan ylhäällä olevalle Mintulle, että "VEDÄ" ja samalla siirryn työntämään kaksin käsin ruunaa persiistä ottamaan askel eteenpäin (sille eteenpäin laitetulle jalalle). Näin siis etenemme siihen asti, kun joka jalka on yli puolenvälin, jolloin Kekkonen tajuaa itse käyttää jalkojaan järkytyksestään.

 

Matka meni onneksi hyvin vaikka Kekkosen palautumisen pilvilinnoista kuuli aika selvästi kuskinpuolelle. Onneksi oli kaveri mukana ja sai ainakin totuttelua matkustamisesta, koska matka kesti suunnilleen 2tuntia ja 30 minuuttia.

Minttu ja Venta

 

Paikanpäällä käytiin ilmoittautumassa ja sitten seurasikin odottelua odottelun perään. Ensimmäiseksi asiakkaaksi pääsi Kekkonen. Olisin voinut nirhata ruunan niille sijoilleen, koska humma ei uskaltanut tulla koko klinikalle sisälle! Oven edessä oli samainen musta muovimatto mitä käytetään esim kuorma-auton lattiassa, pesukarsinoissa jne.. Onneksi klinikalla oli ovia vähän enemmän kuin yksi, joten kiersimme toista kautta ongelmitta sisälle. Ruunalta tähystettiin maha, otettiin hiekkaröntgen ja katsottiin samalla vähän jalkoja, eli kaikki kerralla.  Mahasta löytyi lievä mahahaava, jota epäilinkin alustapitäen oireiden mukaisesti, hiekkaa ei onneksi löytynyt yhtään ja jalatkin oli kunnossa. Eli, eikun lääkettä naamaan..

Kekkonen

Kun Ventan vuoro oli ohitse pääsimme vihdoin ja viimein lähtemään kotiin. Kekkonen oli tosin sitämieltä, ettei enää kuorkin kyytiin lähde mutta saimme onneksi ruunan kyytiin ja loppumatka menikin vallan loistavasti ilman ongelmitta. Pitkä 18h päivä mutta tulipahan tehtyä, onneksi oli huippu matkaseura.

 

Mutta.. Huomenna starttaa meidän oman kotitallin estekansalliset (Koljonvirta, Iisalmi), minut voi tosiaan bongata kameran kanssa kentänlaidalta ja Kekkosen kyyläilemässä omasta ikkunastaan järkyttyneenä pihalle. Pitää varmaan käydä ostamassa marimekon verhot ruunan ikkunaan niin uskaltaa liikkuakin möksässään

 

©Ansku / ak.galleria.fi

Kenttäreenit ja estekansalliset, Iisalmi !

Wimbledon

Ensinnäkin, anteeksi kaikille Kuopion kilpailukuvia kysyneille. Kuvien tekeminen ja lähetys on todella viivästynyt, koska oma humma on ollut kipeänä ja olen ollut tallilla sanoisinko 24/7 arpomassa laitanko ruunan karusti purkkiin vai katsonko vielä eteenpäin. Nyt ruuna aika ok mutta aika näyttää..

Meinasin ensin, että olisin tehnyt julkaisun Kekkosen koulureeneistä, jotka menivät paremmin kuin hyvin mutta satuinpa painamaan alusta nappia kamerassa ennenkuin kerkesin siirtää koko kuva kollaasia koneelle. Jepjep, hieno homma kerrassaan.

 

Pääsin kuvailemaan hyvän kaverini kenttäreenejä, joista tämän julkaisun kuvituskuvatkin ovat peräisin. Kuvat on otettu Purolan kenttäreeneistä, jotka julkaisinkin aika pian kuvien ottamisen jälkeen sivustolla. Olin enemmän kuin innoissani päästessäni kuvailemaan kenttäesteitä, jotka kuitenkin ovat aika vähissä näillä ympäristöillä. Kuvat onnistuivat hyvin, paitsi ilta-auringon varjot teettivät enemmän kuin hankaluuksia. Hevoseen jäi usein esimerkiksi pää aurinkoon ja takaosa varjoon. Huomasin epämiellyttävän asian kuvia muokatessa. Kuvien laatu muuttuu päin p:tä muokatessa ja viimeistään silloin kun länttään copyright:t kuvien päälle. En ymmärrä mitä möhlin muokkaustilanteessa, koska kuvat ovat yhtä suttua gallerian puolella ! Tunnustaa, että copyright kohdassa tapahtuu jotain, mutta mitä? Jaa a, ota ja tiedä.

 

Ensiviikonloppuna starttaa oman tallin estekansalliset. (Koljonvirta, Iisalmi) Olen kuvailemassa kilpailuja koko viikonlopun sään salliessa. Omat kansalliset kilpailut ovat jokavuotinen perinne, jonne pyrin tulemaan vaikka mikä olisi. Minut voi siis bongata istumassa kentän laidalla 24/7 kameran sekä Mintun kanssa. Kilpailuviikonlopusta on tulossa blogin puolelle isompi kuvajulkaisu viikonlopun kulusta. Tilasinkin maitolaiturista jo valmiiksi niitä oikeita kameransuojuksia, jos vaikka sade yllättää. Ei ollut kallis investointi ja oikeat suojat ovat tietysti miljoona kertaa kätevämpiä mitä pussiviritykset. Suosittelen..

 

©Ansku / ak.galleria.fi  

Kuopio !

Päivä pulkassa ja vihdoin kotona. Kuvauskalenteri käynnistyi vihdoin ja viimein Kuopion aluekilpailuissa.  Pääsin vihdoin pakkaamaan kuvauskalustoni autoon ja lähtemään kohti Kuopion Sorsasaloa. Kuvausreissuille lähtö on itselläni, kuin lähtisin Pohjoisnavalle. Kaikki tarpeellinen ja ei niin tarpeellinen on pakko pakata mukaan. Tarvikkeita ei ole koskaan liikaa !

Sattuipa niin hyvin, että meillä oli Mintun kanssa samaanaikaan vapaata ja pääsimme napottamaan jälleen vierekkäin kentänlaidalle (+Vici ja Linda). Ilma Kuopiossa oli aamulla erittäin sumuinen, joka haittasi kuvien laatua ainakin itselläni, varsinkin tummat hevoset olivat todella hankalia kohteita, koska hevosista ei näkynyt kuin musta pläntti sumun keskellä.

Meillä oli aamulla Mintun kanssa oikea negatiivisten valittajien seurakunta paikalla  kentänlaidalla ja mumisimme kummatkin mitä oudompia päivän sitaatteja sumupilven ympäröimänä. Valituksen aiheena oli siis kyseinen sumu, valo, sade yms mitä keksiä saattaa.  Päiväksi oli myös luvattu sadetta, mutta yllättäen sadetta ropisi yksi pieni kuuro ja muuta taivaalta onneksemme ei sitten satanutkaan. Valitusvirret saivat loppunsa sumun hälvettyä. Harmillisesti Kekkosen valmennuspiirissä esiintyminen hieman katkaisi kuvauksia enkä voinut kuvailla kisoja ihan loppuun saakka. Kuvasin siis ensimmäisestä luokasta metrin luokan alkuun.

 

Katselin siis perjantaina, että forecan mukaan Kuopiossa sataisi vettä ja unohdin tilata kameran sadesuojia. Kameraani en kastele ja hätä ei lukenut lakia, joten tein oman suojuksen kepeästä muovi(roska)pussista. Suomennettuna, pussin pohjalle saksilla pieni reikä, kamera pussiin ja objektiivi ulos reiän kohdalta (reikää isonnetaan tässä vaiheessa objektiiville sopivaksi), pieni reikä myös etsimen kohdalle ja lopuksi pussin saa aika kätevästi kiinni näyttösuojuksen alle. Laittelin vielä teippi palasella ylimääräisen muovin kiinni niin ei heilu tuulessa. Tadaa, on hieno ja niin egologisen vihreä ! Helppoa ja halpaa.
 

 

Kuvat julkaistaan piakkoin osoitteessa http://ak.galleria.fi
Kuvia voi tilailla sähköpostiosoitteesta ak.galleria.fi@gmail.com kuvien alla olevilla koodeilla kuvien julkaisun jälkeen.

Vieläkö on villihevosia ?

Alustava kuvauskalenteri on vihdoin ja viimein julkaistu. Kuvauskausi alkaa olla starttikohdassa. Kalenteri on niin alustava kuin olla ja voi. Kalenterissa julkaistu pääasiassa niitä tapahtumia, joihin pyrin pääsemään paikalle. Joitain tapahtumia on myös päällekkäin, koska en yksinkertaisesti tiedä kumpaanko menisin.  Suurinosa seurakilpailuista puuttuu tällähetkellä koko kalenterista, koska seurakilpailuja on paljon ja niihin lähdöt tapahtuu yleensä aika extempore. Kaikista tapahtumista, joissa olen ollut paikalla tulee varmistukset tänne blogi osioon. Kuvausmahdollisuudet ovat myös kiinni paljon puhutusta säätilanteesta, eli aurinkoisia päiviä odotellen.

Kerkesin jo innostua 5.5 sunnuntaina pidettävistä Siilinjärven seuraestekilpailuista. Kerrankin olisi ollut minulla sekä Mintulla vapaapäivä samaanaikaan, jonka olisimme voineet käyttää valokuvaukseen. Katsoinpa forecan säätiedoitetta Siilinjärven suunnalle sunnuntaiksi ja mitä näinkään. Sadetta, sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta koko päiväksi. Siilinjärvi jäi siis väliin ja jäin kotiin ratsastelemaan hevosia.

.

 

Satula ongelmat tuottavat enemmän kuin tuskaa. Kiefferin koulusatula heittäytyi hankalaksi ja edessä on jälleen uuden satula hommaaminen. Teinpäs taktisen vedon ja hommasin vanhemman Pfiff:n Amareton testiin, jota siis odottelen postista parasta aikaa. (sitä odotellen) Kiefferin nakkaan runko/kuntotarkastukseen, jos Kiefferin kanssa käy huonosti, ei auta muu kuin alkaa häätämään mattia kukkarosta ja hommata jälleen uusi penkki.. sitten joskus.

 

selkään pääsemisen helpottamista

Lauantai meni Kekkosen kanssa maastossa höyryten ja jumittaen. Pari jumia tuli taas tehtyä ja peruutuksiakin harjoiteltiin. Yksi pätkä meinasi olla iso ongelma ruunalle mennä eteenpäin (ei siinä mitään kummallista ollut, suora tie, hiekkaa ja soraa) ja päätin ottaa hieman vauhtia ja ravata "kohdan yli". Jos tiedätte miltä näyttää kun ihmiset yrittää kävellä oikeasti tulisilla hiilillä ja juoksevat hiilien ylitse mahdollisimman nopeasti etteivät koskettaisi niitä. Homma näytti siltä kuin olisin tehnyt samanasian hevosella. Jokainen jalka mahdollisimman ylös, nopeus on valttia ja hirvittävä tuhina päälle. Olisin kuvitellut hevosen harjoittelevan ennemmin ripaskaa kuin ravia.

 

Olen ottanut yhen pienen suoran laukkapätkäksi, jota myös humma osasi odottaa.  Humma osasi odottaa laukkaa ja käpristyi niin jännittyneeksi höselöksi mitä hevonen voi vaan olla.  Nostin laukan ja ruuna otti takajalat kunnolla alleen, jolloin etuosa kävi varmaan metrin korkeudessa ja sittenpä mentiin.. kovaa. Keräsin ensin tippuneet ohjat ja sen jälkeen itseni jonkinnäköiseen kevyeeseen istuntaan. Suoran päässä on loiva mutka ja päätin jo hyvissä ajoin, että käännän myös afrikannorsuni siitä mutkasta sujuvasti jatkamaan matkaa. Mutka onnistui niin loistavasti mitä 180cm hevosta voi vaan kääntää ja kerkesin jo innostua, että jes päästiin eteenpäin. Kekkosen mielestä kyseinen homma oli niin kummallista, että päätti tehdä u-käännöksen takavasemmalle. Siinä sitten keikuin rajamailla tarkastanko maistellen nurmikon laatua  vai pysynkö tiukasti penkissä. Olen ylpeä, pysyin jättihevoseni kyydissä ja olen myös ylpeä siitä, että jättiruunani löysi sisäisen mustanginsa!

 

Kuvituskuvat ovat hiukan sekalaista materiaalia tälläkertaa.

©Ansku / ak.galleria.fi