Huhtikuun läpinöitä..

 

Julkaisun kuvamateriaali on hieman epämääräisen sekalaista, mutta mikä pääasia kuvat ovat tältäpäivältä eli uusia.  Identtiset kuvat -kilpailu saatiin päätökseen. Osallistujia tuli valtava määrä. Iso kiitos kaikille ja toivottavasti viihdytte blogin parissa jatkossakin !   Kilpailu sai enimmäkseen positiivista palautetta sekä kyselyjä tuleeko kilpailuja mahdollisesti lisää. Kyllä tulee. Voin kertoa, että uusi kilpailu on tulossa jossain vaiheessa. Pieniä ideoita löytyy jo pääkopasta, mutta uutta kilpailua ei kuitenkaan odotettavissa ihan lähiaikoina, koska saimme vasta edellisen kilpailun päätökseen. Uusi kilpailu saa siis muhia jonkinaikaa mietintämyssyssä.

 

 
Kävin tänään Mintun seurana talleilemassa, josta myös julkaisun  kuvamateriaali on peräisin. Seurasin siis Ventan ja Mintun reenejä mitä ihanimmassa huhtikuun säässä. Ensin paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja seuraavaksi tulikin kaatamalla rakeita. Ajoituksemme oli onneksi juuri oikea ja olimme pahimman lumi-vesi-räntä-raekuuron aikana jo tallissa purkamassa Venta-tammaa. (kuva alempana) Räpsin paikanpäällä jonninjoutavia kuvia, joilla myös kuvitin julkaisunkin.
Sain myös varmistettua Kuopion äitienpäivä kisojen juttuja. Jos sää sen sallii, niin olisin tulossa kuvailemaan lauantaina esteosuutta. Sunnuntain koululuokat jää valitettavasti väliin, koska uljas sotanorsuni Kekkonen pääsee esiintymään jälleen kouluvalmennus piireissä sunnuntaina. Infot Kuopion kuvailuista tulee blogiin lähemmin, kunhan näkee hieman säätiedoitusta jne.


Minttu ja Venta

Ja Kekkonen.. Olen maastoillut Kekkosen kera tai ainakin yrittänyt. Suomennettuna, olemme napottaneet tallinpihan rajamailla vertailemassa maapohjan koostumuksia ja miettimässä uskaltaako hiekkapohjalta jatkaa matkaa eteenpäin vesirapakon ylitse tai uskaltaako epämääräisen risun yli kävellä, jos se vaikka sattuu rasahtamaan kavion alla. Tällöin löytyy yleensä se kadonnut peruutusvaihde, joka tulee samalla hevosen bravuuriksi ja peruutamme vaikka takaisin omaan karsinaan jos on pakko. Kekkonen on mietiskelevää sorttia ja varsinkin pähkäilyn tulosta ei kannata odottaa ihan ensimmäisillä minuuteilla, jos ruuna jumittaa neliteliin. Olen huomannut ajan olevan paras vaihtoehto saada ruuna eteenpäin. Teen asiat ruunalle mahdollisimman tylsäksi, joskus napotetaan miettimässä 20 sekuntia joskus 20 minuuttia, matka ei siis jatku kuin eteenpäin vaikka napotettaisiin paikallaan joulukuussakin.

  

Minttu

Lauantai-iltana sain ajatuksen mennä Kekkosella ilman satulaa. Ensin viritin juoksutusvyön selkään turvaksi, että saan jostain kiinni jos ruuna sanoo adios. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan kun pääsin maneesiin ja katsoin uljasta ratsuani, miten ihmeessä pääsen koko hevosen selkään. Ei jalustimia, penkit ovat liian matalia, (..ja en todellakaan ole mikään trapetsitaiteilija) kaiteen viereen ei humma suostunut edes tulemaan, koska alkoi jo ihmettelemään koko touhua siinä pyöriessäni. Humma sai lisää ihmeteltävää, kun hain satulahuoneesta isot A-malliset tikapuut ja länttäsin ne ruunan viereen. Ruuna katsoi minua jo siihen malliin, että jos hevonen osaisi puhua olisi sanonut varmaankin "anna mun kaikki kestää". Hevonen katsoi tässävaiheessa parhaaksi seisoa paikallaan, kun mallailin tikapuita ruunan viereen. Ihme kyllä, ruuna seisoi kun tatti ja mikä parasta, pääsin selkään ilman suurempia ongelmia. Humma oli tosin vähän liiankin innoissaan ja olisi todennäköisesti mennyt sata lasissa ympäri hallia, jos olisin vain päästänyt menemään. Mukavaa oli ja tästäkin löytyy instagramista  photo of the day nimimerkillä ANSKYK.

 

Kuopion kisoja odotellen..

© Ansku / ak.galleria.fi