Vetelehtivä kenttähevosen alku..

Huh hellettä. Sylvi on kirjaimellisesti metsittynyt sekä lihavoitunut tuonne peltoon. Pelkän hevosen hakuun sai varata kolmekymmentä minuuttia. Hiki virtaa, hillitysti paarmoja, jättikokoinen laidun ja hevonen, joka ei tahdo poistua kavereiden keskuudesta. Sylvihän jumittaa, kertakaikkisesti jumittaa, suorastaan Kekkosen neliteli.  Olen varmaan ollut hieno näky naapureille kirotessani keskellä peltoa jumittavan hevosen kanssa. Kerran tultiin peruuttamalla, kun eteenpäin meno ei maistunut. Toisella kerralla otin kiristysvälineen eli raipan mukaan ja laitumella alettiin töihin jos jalka ei edelleenkään kohti porttia vienyt. 

Johan alkoi suksi luistamaan ja neliteli innostus alkoi sukkelasti hiipua. Seuraavana keinona se yritti olla noheva ja slaidata nopeammin kuin james bond palavasta rakennuksesta takaisin laitumelle kun porttia koitin kiinni laittaa.  Ei onnistu, portti menee kiinni ja tamma jää valitettavasti edelleenkin laitumen ulkopuolelle jos käsky käy. Viimeisenä muttei vähäisimpänä. Prinsessa varmaan luuli, että kun kadottaa kaikki riimunsa ja aurinkohattunsa niin eihän onnettomalla ihmisellä ole mitään mihin narun laittaa kiinni. Tiistaina tultiin kaulanaru- systeemillä talliin. Ei käy aika tylsäksi tämän rouvan kanssa.
 

Keskiviikkona piti pakata ja suunnata karavaani kohti kenttätreenejä. Hevosta katseltuani taisin sanoa Mariannelle, että miten tuo jaksaa esteitä edes hypätä tuon hyllyvän heinämahan kanssa. Hyvä ruoka, parempi mieli vai miten se oli? Aamu alkoi kaupassa käynnillä, koska päivästä tuli pitkä. Tein hevoselle pikaparturoinnin koska ei olla liikuttu kotitallin kenttää pidemmällä  ja ulkonäkö oli samaa luokkaa.

 

 

Päästiin perille hyvissä ajoin. Laitoin Sylvin valmiiksi ja porukka alkoi vetäytyä kohti kenttää. Treeni meni yllättävän hyvin siihen nähden, ettei olla käyty maastoestetreenissä vähään aikaan.  Humma porskutti mainiosti ja ratsastajakin hymyili. Ainoa mikä teetti isompaa päänvaivaa oli hauta, joka oli Sylvin mielestä jotain kamalaa. Käytettiin lopulta konkari ponin vetovoimaa hyödyksi. Possujunassa mentiin. Sylvikin uskaltautui lopulta menemään, koska menihän edellä oleva ponikin. Poni tosin meni sievästi ja ammattimaisesti toisin kuin perässä tanner tömisten tuleva matami. Matamihan pelasi varmanpäälle ja veti haudalla älyttömät ripaskat, joka jalka yhtä aikaa ilmaan ja tietysti mahdollisimman nopeasti. Muidenkin esteiden kohdalla oli havaittavissa pientä liioittelun makua.

Kentän hautakammosta päästiin ja nurmella olevista haudoista ei jaksettu enää välittää. Oikeastaan muut esteet ylitettiin Sylvimäiseen tyyliin slaakeja saamatta paitsi se kentällä oleva hauta. Ylös hypyt onnistuivat myös ongelmitta ja vesieste oli selkeästi tamman bravuuri. Harmittavasti ei saatu hokkeja tähän treeniin, joka hidasti nurmella menoa mutta onneksi suurin osa esteistä oli hiekkakentällä.

Olen päivittänyt itseni nykyaikaan ja blogi löytyy myös snapchatistä nimimerkillä anskyk.

 

Satula pohdintaa..

 

Satulahelvetti on minulle tuttu sana ja ajattelin kirjoittaa asiasta mielipiteen tynkää. Katson hevoseni satulat läpi kuukausittain. Raa'an ja hitaasti rakennettavan hevosen huonot puolet näkyy yleensä satula rumbassa. Mielestäni aktiivisessa käytössä olevan ratsuhevosen tärkein ja useasti myös kallein varuste on satula. Sylvin tilanteessa jouduimme alkutaipaleella käymään viikoittain läpi satulahelvettiä. Hevonen muuttui hyvää tahtia ja mitään mittatilaussatulaa ei tässä kohtaa kannattanut alkaa hankkimaan. Onneksi yhteisvarastossamme sisälsi kuusi erilaista satulaa, jotka pelasti tilannetta. Sylvin selkä on hyvä esimerkki lihasköyhän hevosen kasvattamisesta lihaksikkaaksi oikean treenaamisen sekä tasapainoisen ruokinnan tuloksena.

Hevoset kasvaa, laihtuu, lihoo, muokkautuu, lihaksia tulee ja menee. Satulan on valitettavasti kasvettava mukana. Olen sitä mieltä, että ilman sopivaa satulaa, esimerkiksi selkään ei todennäköisesti synny tarvittavia lihaksia tasaisesti oikeille paikoilleen ja hevonen ei välttämättä liiku oikein. Voi olla ettei lihaksia kasva ollenkaan.

 

Sopimaton satula voi aiheuttaa kipupisteitä periaatteessa missä vain.

 

Useimmiten ihmiset kuvittelevat pääsevänsä halvalla ja yhden satulan hankinnalla koko loppuelämän. Sopivaksi sovitettu satula voi muuttua yhtä nopeasti epäsopivaksi. Useasti epäsopivia satuloita käytetään  myös liian pitkään. Hevonen ei osaa kertoa sanoin satulan epäsopivuudesta, vastuu on ihmisen. Epäsopivan satulan huomaaminen käytöksestä ja esimerkiksi ratsastettavuudesta vaatii harjaantunutta silmää sekä hevostuntemusta. Hevonen ei kerro sanoin, ai kun puristaa. Toiset hevoset näyttävät huonon satulan ongelmat helposti, toiset vasta sitten kun puolet jaloista on jo haudassa.

 

Selkä jumissa, jännitystä, pukittelua, liikkumattomuutta, toispuoleisuutta, lihasvaurioita,  tulehduksia, kärttyisyyttä, paukamia, ontumia,  suorituksen heikkenemistä, suo on loputon ja huonolla tuurilla myös lopullinen. Huono satula voi pilata hevosen lopullisesti. Huonolla, täysin epäsopivalla satulalla lihaksensa tiputtanutta hevosta ei helpolla tai nopeasti korjata.  Kärjistettynä, tuloksena on yleensä pidempiä hoitojaksoja, jotka poistaa hevosen käytöstä. Useimmiten hoitojaksot ovat pitkiä ja todennäköisesti vievät enemmän aikaa ja rahaa.  Usein syytä esimerkiksi hevosen huonosti liikkumiselle tai ongelma käyttäytymiselle etsitään aivan muualta kuin ratsastajan perseen alla olevasta satulasta.

 

Satulan sopivuutta voi nykypäivänä parantaa tavalla jos toisellakin, mutta korjauksetkin  vaativat tuntemusta jotta ne tehdään oikein. Mielestäni se on myös toisaalta oikotietä onneen..
 

Satuloita pitää myös aika-ajoin huoltaa, satulan huoltaminen lisää käyttöikää. Toppaukset eivät ole ikuisia, itse pyrin tarkistamaan toppaukset kahden vuoden välein. Runko ei myöskään ole välttämättä ikuinen ja rikkinäisellä rungolla ei tulisi ratsastaa metriäkään. Itse luotan oman hevoseni kohdalla omaan näkemykseeni ja kokemukseeni siitä miten ja millä tavalla hevonen liikkuu satulan kanssa.

 

 

Mielestäni tavoitteellisessa ja aktiivisessa käytössä olevan hevosen tärkein elementti on sopiva satula. Jos maratoonarin juoksukengät ovat kaksi kokoa liian pienet, kenkä hankaa tai puristaa, epäilen ettei uutta ennätystä saavuteta.

 

Olen kuullut myös trendistä ostaa ratsastajalle sopiva satula, hevosesta viis. Merkki on merkki, kyllä se hevoselle sopii koska sopiihan se Raisa-ratsastajallekin. Ei sitä tarvitse hevoselle sovittaa.  Yksi ja sama satula, kallis laatumerkki sopii selkään kuin selkään. Sillä mennään, oli alla gp-kouluhevonen tai naapurin Villen ravisuokki. Onko istuvuus tärkeämpää  hevoselle, satulan kantajalle vai mukavuuden haluiselle ratsastajalle?  Mielestäni hevosen terve ja toimiva selkä on tärkeämpi elementti. Näin mainitakseni epäilen, että monella menee tässä vaiheessa herneet nokkaan ja rahat kankkulan kaivoon.

Mahtavia maisemia ja haavojen hoitoa.

 

Laidunkausi alkoi kirjaimellisesti rytinällä. Syltty on paisunut kuin pullataikina nautiskellessaan laitumella olosta ihanan hevostoverinsa kanssa. Kaino vieno prinsessan nautiskelu tyssäsi lyhyeen  kun laumaan tuli yllätysvieras. Kaverini toi oman tammansa laidunlomalle ja rouvasväki laitettiin samaan tarhaan. Syltyn pinkki kruunu sirpaloitui tyystin uudesta osapuolesta hänen valtakunnassaan. Kruunu vaihtui pirunsarviin ja tulta syökseviin sieraimiin. Rinsessa pinkistä kuoriutui kauhujen kuningatar, joka ei voinut sietää ajatusta uudesta kaverista. Onneksi laitumet on jättikokoisia, koska meno oli kuin pahimmassa ylä-asteen teinidraamassa. Vanha toveri otettiin kainaloon, team rinsessat juoksi toiselle puolen laidunta ja jättivät uuden toverin portille ihmettelemään. Me ei oteta sua mukaan- meiningillä mentiin korvat luimussa useampi päivä. Tammojen elämä alkoi kuitenkin tasoittumaan ja ei se uusi kaveri nyt niin paha ollutkaan. Sopu sijaa antaa !

 

Laumaan tuli myös lomaansa viettämään vanhempi herrasmies ruuna. Ensimmäiseksi ajattelin, että mitähän tästäkin seuraa. Mitä vielä.. Kauhujen kuningattarella silmät säkenöi pinkkejä sydämiä nähdessään ruunan ensikertaa. Ruuna otetiin vastaan suorastaan avosylin !

 

Meillä on tallilla aivan käsittämättömän hienot maisemat. Kuvat puhuu puolestaan. Olen parina päivänä istunut pellolla ottamassa kuvia kavereista. Ensin uhrinani oli Minttu ja Ootus ja seuraavaksi nakitin myös Lindan ja Kikan pellolle reippailemaan. Tasaista, hyvä pohjaista peltoa derbykentän verran, taustalla järvi ja nurmi täynnä kukkia. Valokuvaajan unelma maisemat !

 

 

 

Juuri kun ajateltiin, että nyt alkaa kunnon treeni ettei hevonen pääse paisumaan aivan maksimaalisiin mittoihin. Sylvi oli ilmeisesti jäänyt kahden hevosen väliin ja saanut samalla osansa. Hevosen takareidestä löytyi mojova kavionjälki sekä toisen jalan sisäpuolelta syvempi vekki. Aikani tuumailtua soitin eläinlääkärille, joka tulikin katsomaan hevosta. Vekit tiesi oriprim kuuria, betadineä, vetramiliä ja useita kertoja putsaamista päivässä. Hevonen ei onneksi pahemmin ontunut. Kevyttä liikettä pidetään  yllä jotta kaikki lika pääsisi virtaamaan haavoista pois. Haavat ovat myös hankalassa paikassa, niitä ei voi suojata millään tavalla, eikä oikeastaan kannatakaan.  Tänään turvotus oli laskeutunut ja levinnyt.  Ulkoreisi oli valehtelematta kaksinkertainen mutta haava selkeästi siistimpi. Sisäpuolen haava oli siisti ja turvotusta oli vähemmän. Jospa se siitä, jospa se siitä..

 

Kilpailun voittaja..

Arvaa Sylvin paino-kilpailuun tuli hyvä määrä osallistujia. Oikea vastaus oli 585kg. 

 

Kilpailun voittajaksi selviytyi nimimerkki Hemuli.

Onnea voittajalle, sinulle on lähtenyt sähköpostia.

Rinsessan pelottelua..

Esteitä, valmentautumista, laiduntamista, maastoilua, ollaan eletty rennosti hevosen elämää.  Videoilla on vähän koostetta lähiviikkojen tapahtumista. Treenissä ollaan keskitytty kummallisiin asioihin eli suomennettuna ollaan urakalla peloteltu prinsessa hevosta tavalla ja toisella.

Iso laukkaisen hevosen hallitseminen laukkapuomeilla saattaa olla haastavaa. Sylvin kohdalla tämä on pitänyt paikkaansa paremmin kuin hyvin. Samoin hysteerisen hevosen opettaminen ei niin hysteeriseksi on ollut suhteellisen pitkä taival. Tällähetkellä harjoittelu kuvioissa on mukana erikoisesteet, puomit ja kentän laidalla olevat muuttuvat asiat. Sylvi on kauhistellut kentänlaidoilla olevia värikkäitä mainoksia ja keskittyminen katoaa yleensä hamaan tulevaisuuteen.  Olemme pitäneet harjoittelua yllä mitä yksinkertaisimmalla tavalla.
Kentälle mentäessä otetaan aina mukaan jotain erikoista. Hyötykäyttöön on siis päässyt loimet, viltit, kaverin loimet, kanisterit, takit, törpöt, sangot jne. Melkeinpä koko tallin irtaimisto. Ollaan siis levitelty esimerkiksi loimia pitkin kentänaitoja. Ensimmäisillä kerroilla Sylvi vetäisi roikkuvista loimista herneen nenäänsä ja slaidissa mentiin koko pitkä sivu. Päivä päivältä hevonen on reagoinut asioihin iisimmin.

 

Sylvin hillitöntä laukkaa pystyy jo säätelemään ja puomejakin voi pistää peräkkäin useamman kappaleen. Tehtiin jokunen viikko takaperin puomi-puomi-pysty-puomi-puomi sarjaa. Alussa hevoselle meinasi tulla hätä. Tamma tajusi hyvin nopeasti, ettei esteelle kannata rykäistä talla pohjassa koska puomeja tulee esteen jälkeenkin. Vauhdilla puomit tulevat yleensä suuhun.

 

Puomit ovat alkaneet sujua ja hevonen suoriutuu innari väleistä jo suhteellisen ongelmitta. Työstettiin puomeja kevyesti pari päivää putkeen ja lähdettiin sitten käymään estetreenissä valmentajan luona. Paikka oli Sylville uusi ja sanoinkin Markalle, että onko se kipeä vai mikä sillä on kun hevonen oli uudessa paikassa herranterttuna. Valmennus meni putkeen !

Tehtävinä oli juurikin innarit ja lopuksi otettiin pysty-okseri sarjaa. Okseri oli varmaan lähemmäs 110-115cm kokoluokkaa ja senkin hevonen suoritti ongelmitta. Itseasiassa hevonen ei edes ponnistanut ja huuhaili esteen ylitse samoin kuin 50cm ristikon. En siis usko, että esteen korkeus tulee olemaan tälle hevoselle ongelma kun nappulat saa kohdalleen.
 

 

Hevoset pääsivät myös laitumelle. Voi sitä onnen määrää ! Tallilla missä majailemme on loistavat puitteet. Sylvi tovereineen saavat olla laitumella yötä päivää ja hevonen onkin sopeutunut laidun elämään mainiosti. Pahimmalle hyttyskaudelle ostin mastan hyönteisloimen. Ai että mä rakastan kesää..