Prinsessamallinen rodeohärkä

Ulkokenttäkausi on vähentänyt puomi- ja estetreeniä huomattavasti. Esteitä ja pitäviä pohjia on nähty kuukausi taaksepäin lähitallin seuraestekilpailuissa. 
Säästöliekillä ja sään armoilla mennään. Ilmoittauduttiin estevalmennukseen ja aloimme miettiä, että pitäisi varmaan esteitäkin näyttää ennen valmennusta ettei homma menisi kokonaan villin lännen tyylillä. 

 

Ensimmäisen päivän kaniloikkaa

Tuumasta toimeen ja treenaamaan. Kannoin kentälle ensimmäisenä päivänä pari puomia neljäntoista metrin välillä. Ravilähestymisillä Sylvi oli sitä mieltä, että puomit pitää hypätä ja sitä kautta riistäytyä laukalle. Ravissa homma saatiin aika nopeasti haltuun.

Laukassa puomia lähestyessä hevoselta rikkoutui ohjaustehostin, kaasu hirtti kiinni sekä mottona oli kovaa ja korkealta. Odottaminen ja maltti oli jossain hamassa tulevaisuudessa. Hyppytauko oli tehnyt tehtävänsä ja hevonen repi pelihousunsa liiallisesta innostuksestaan. Tuloksena oli voltteja, pari metsässä kaikuvaa perkelettä ja mielenkiintoinen levade esitys. Marianne oli edelleen yhtä pro kuin aikaisemminkin ja sai innostuneen prinsessamallisen rodeohärkänsä kuriin ja lopuksi tulikin pari hyvää lähestymistä.

 

 

 

Seuraavana päivänä ilma oli mitä mahtavin. Ajattelin harjoitella miten kameraa pidetään kädessä ja katsoa samalla kun Markka ja Syltterö treenaa. Tallin kentällä valokuvaaminen tuo haastetta, koska kentälle tulee paljon puiden varjoja. Varjottomia paikkoja on vähän ja kuvat on otettava tietyistä kohdista jos varjoja ei tahdo kuvaan. (Esimerkkinä ylin kuva, hevosen etuosa on varjossa. Kuvat otettu nikon d7000 kameralla)

Päätettiin ottaa edellisen päivän puomitreeni uusiksi ja vaihtaa kuolainvalintaa. Viskattiin sprengerin paksu nivelkuolain mäkeen ja vaihdettiin suuhun perus junttimallin, hieman liian pitkä kolmipala. Ero eiliseen oli valtava! Rodeohärkä oli taltutettu. Aivan sama missä askellajissa toit hevosen puomille niin homma toimi ja hevonen jopa kuunteli ja keskittyi. Tamma myös odotti eikä lähtenyt viisi metriä ennen estettä kuin nato-ohjus eteenpäin sanoen heipådeit pidätyksille. Erityisesti kokoaminen on Sylville helppoa, tamma polki ja veti kulmissa piruettilaukan alkeita kuin oppikirjasta. Bravo, bra, bueno !

 

 

Valmennus jännittää. Vieraissa paikoissa Sylvi jännittyy ja keskittyminen katoaa kokonaan. Jännittäessä hevonen menee häseltäjäksi, reaktiiviseksi ja esimerkiksi laukka katoaa. Suomennettuna, rutiini ja kokemus puuttuu ! Sylvin kanssa hyvät kokemukset ovat niitä joita lähdetään hakemaan, ei treeniä verenmaku suussa.