Onnistunut valmennus!

 

Kerrankin aikataulut ja tuuri oli kohdallaan ja päästiin estevalmennukseen. Valmennus alkoi lauantaina  iltapäivällä. Tallin takapiha oli peilijäässä ja armas ponin kuljettimeni nakotti tyypillisesti paikoillaan. Tarkemmin katseltuani huomasin, että kuljetuskalustoni nakottaa kivikovan lumivallin ympäröimänä ja ulkopuolella etenemiseen olisi tarvinnut pikemminkin luistimet. Sileää peilijäätä silmänkantamattomiin. Aikani äherrettyäni sain tuhottua lumivallin minimiin sekä testikokeilu osoittautui oikeaksi ratkaisuksi ja raineri-traileri lähti jää bunkkeristaan kuin telkkä pöntöstä.

Laitoin jo ennakkoon tavarat valmiiksi. Tokaisin lähtiessäni Sylville, että kohta lähdetään valmennukseen. Tamma vilkaisi koppia, sen jälkeen minua ja lähti karkuun. Hain Mariannen ja oltiin tallilla suhteellisen ajoissa. Kerkesimme ottaa selfieitä lampaiden kanssa, pähkäillä kuolainvalintaa, vaihtaa d-rolleri samaiseen junttimaiseen kolmipala kuolaimeen sekä pähkäillä loimitusta. Kerrankin oltiin edellä aikataulusta. 

Annettiin rinsessan syödä päivällistä samalla kun pakattiin poni kuntoon. Olin nohevana peruuttanut trailerin melkein tallin oven karmeista sisälle, joten hevosen lastaamisessa ei ainakaan pitäisi olla suurempaa ongelmaa. Sylvin lastaaminen onkin parantunut kerta kerralta sujuvammaksi ! Aikaisemmin on välillä tarvittu kaksi liinaa, jotka on vaan nostettu ilmaan kujaksi, tälläkerralla ei liinoja tarvittu. Sylvi yrittää kävellä sillan ohitse ainakin kerran, kuitenkin aina lompsinut sen jälkeen kyytiin sen kummempaa miettimättä. Eikö olisi helpompi vaan kävellä suoraan kyytiin, kun sinne joka tapauksessa joutuu.

Päästiin valmennuspaikkaan ajoissa ja kiirettä ei ollut, koska edellinen ryhmä oli juuri aloittanut. Hyvää siedätystä jälleen hevoselle odottaa hetki trailerissa! Sylvi seisookin trailerissa suorastaan hämmentävän hiljaa ja ongelmitta. Kerkesimme katsoa hetken edellistä ryhmää ennen kuin lähdettiin laittamaan hevosta valmiiksi.

Hevonen valmiiksi ja maneesiin verryttelemään. Ei odotettu valmennukselta mitään hirvittäviä hevosen suhteen, koska treeni on ollut mitä on olosuhteiden takia ja paikka on vieras hevoselle. Katsomossa oli porukkaa, loimia oli laidalla, vieraita hevosia sekä esteitä maneesi täynnä eli paljon sellaista mistä Sylvi voisi hankkia kyttäyksen ja ripaskan aihetta.

Täytyy sanoa, että hevonen yllätti. Valmennuksen alkaessa näin rennon ja varmasti etenevän hevosen joka kuuntelee ratsastajaansa !  Ei ryöstämistä esteelle tai suuttuneita kaniloikkia. Hevonen oli todella hyvä, pidätykset meni läpi ja hevonen keskittyi tekemään sitä mitä ratsastaja pyytää. Tehtävät olivat nappiosuma ja koko valmennuksesta jäi hyvä, positiivinen ja onnistunut fiilis niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Ratsastaja ja hevonen sai myös positiivista palautetta valmentajan osalta.

Back on trackistä..

Back on trackin tuotteet ovat vallanneet maailmaa nopeaa tahtia. Meilläkin on käytössä pari back on track-tuotetta. Talli- ja polvisuojat sekä selänlämmitin. Alunperin olin todella  epäluuloinen "kiinalaista ihmejauhetta" (sisäpiirivitsi) sisältäviin varusteisiin.  Kaverini oli aikaisemmin kehunut back on trackin- tallisuojia maasta taivaisiin, jolloin päätin itsekin kokeilla onko kyseisillä suojilla jotakin tehoa. Ostin ensiksi polvisuojan Kekkoselle, koska hevosella oli vanhaa kränkkää etupolvessa ja ruuna vaati reippaasti lämmittelyä käynnistyäkseen. Käytin suojaa ennen- ja jälkeen ratsastuksen sekä muun liikunnan.

 

Tutkimuksissa on todettu pitkäaaltoisen lämpösäteilyn kiihdyttävän verenkiertoa. Verenkierron tason nousu puolestaan laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Pitkäaaltoista lämpösäteilyä hyödynnetäänkin erityisesti vammojen ennaltaehkäisyssä..

 

Täytyy myöntää, suojissa on sittenkin jotain perää. Kekkosen kohdalla polvisuoja auttoi huomattavasti. Hevonen oli alusta lähtien paljon vetreämpi. Tästä innostuneena hankin myöhemmin tallisuojat, jotka ovat olleet myöskin hintansa väärti. Tallisuojat vähensivät huomattavasti esimerkiksi turvotusta sekä nestettä jaloissa. Tallisuojia meiltä löytyykin kaksi paria.

 

Olen pitkään haaveillut back on trackin selänlämmittäjästä, isommasta 120x100 mallista. Sylvillä en ole käyttänyt vielä kertaakaan back on trackin talli- tai polvisuojia mutta selänlämmittäjää halusin kokeilla nimenomaan tälle hevoselle. Löysin isomman  selänlämmittäjän kirppikseltä sopuhintaan ja ajattelin aloittaa tuotteen testauksen Sylvin selkään.

Kaikki Back on Trackin lihas-ja nivelsuojat on valmistettu funktionaalisesta kankaasta, jolla on lämpöä heijastava ominaisuus.

Olemme pitäneet selänlämmittäjää Sylvin selässä ennen ja jälkeen ratsastuksen. Tamman 'heikko' kohta on ollut lanne- ja ristiselänalue, jotka tunnustavat jumiutuvan helpommin.  Liikunnassa muutoksen huomasi itseasiassa alkukäynneissä. Back on track selänlämmittäjän jälkeen hevonen lähti liikkeelle paljon rennommin mitä aikaisemmin ja vetristyi nopeammin.  Back on track tuotteet ovat meillä käytössä ennen ja jälkeen treenauksen ja olen saanut positiivisen vaikutelman. Olen harkinnut hankkivani myös itselleni back on trackin-polvisuojat, koska polvissani löytyy vaivaa jos toista. Suosittelen!

Prinsessamallinen rodeohärkä

Ulkokenttäkausi on vähentänyt puomi- ja estetreeniä huomattavasti. Esteitä ja pitäviä pohjia on nähty kuukausi taaksepäin lähitallin seuraestekilpailuissa. 
Säästöliekillä ja sään armoilla mennään. Ilmoittauduttiin estevalmennukseen ja aloimme miettiä, että pitäisi varmaan esteitäkin näyttää ennen valmennusta ettei homma menisi kokonaan villin lännen tyylillä. 

 

Ensimmäisen päivän kaniloikkaa

Tuumasta toimeen ja treenaamaan. Kannoin kentälle ensimmäisenä päivänä pari puomia neljäntoista metrin välillä. Ravilähestymisillä Sylvi oli sitä mieltä, että puomit pitää hypätä ja sitä kautta riistäytyä laukalle. Ravissa homma saatiin aika nopeasti haltuun.

Laukassa puomia lähestyessä hevoselta rikkoutui ohjaustehostin, kaasu hirtti kiinni sekä mottona oli kovaa ja korkealta. Odottaminen ja maltti oli jossain hamassa tulevaisuudessa. Hyppytauko oli tehnyt tehtävänsä ja hevonen repi pelihousunsa liiallisesta innostuksestaan. Tuloksena oli voltteja, pari metsässä kaikuvaa perkelettä ja mielenkiintoinen levade esitys. Marianne oli edelleen yhtä pro kuin aikaisemminkin ja sai innostuneen prinsessamallisen rodeohärkänsä kuriin ja lopuksi tulikin pari hyvää lähestymistä.

 

 

 

Seuraavana päivänä ilma oli mitä mahtavin. Ajattelin harjoitella miten kameraa pidetään kädessä ja katsoa samalla kun Markka ja Syltterö treenaa. Tallin kentällä valokuvaaminen tuo haastetta, koska kentälle tulee paljon puiden varjoja. Varjottomia paikkoja on vähän ja kuvat on otettava tietyistä kohdista jos varjoja ei tahdo kuvaan. (Esimerkkinä ylin kuva, hevosen etuosa on varjossa. Kuvat otettu nikon d7000 kameralla)

Päätettiin ottaa edellisen päivän puomitreeni uusiksi ja vaihtaa kuolainvalintaa. Viskattiin sprengerin paksu nivelkuolain mäkeen ja vaihdettiin suuhun perus junttimallin, hieman liian pitkä kolmipala. Ero eiliseen oli valtava! Rodeohärkä oli taltutettu. Aivan sama missä askellajissa toit hevosen puomille niin homma toimi ja hevonen jopa kuunteli ja keskittyi. Tamma myös odotti eikä lähtenyt viisi metriä ennen estettä kuin nato-ohjus eteenpäin sanoen heipådeit pidätyksille. Erityisesti kokoaminen on Sylville helppoa, tamma polki ja veti kulmissa piruettilaukan alkeita kuin oppikirjasta. Bravo, bra, bueno !

 

 

Valmennus jännittää. Vieraissa paikoissa Sylvi jännittyy ja keskittyminen katoaa kokonaan. Jännittäessä hevonen menee häseltäjäksi, reaktiiviseksi ja esimerkiksi laukka katoaa. Suomennettuna, rutiini ja kokemus puuttuu ! Sylvin kanssa hyvät kokemukset ovat niitä joita lähdetään hakemaan, ei treeniä verenmaku suussa.
 

Idearikkautta..

Yhteinen tallikeissi Mintun kanssa päästi jälleen idearikkauden valloilleen. Sovittiin jo aikaisemmin, että lähdetään yhdessä tallille ja Minttu ottaa parit valokuvat. Kummempaa suunnitelmaa ei laadittu. Hain Mintun kymmenen pintaan. Ilma oli mitä mahtavin ! Ei pilviä mailla halmeilla, aurinko paistoi kirkkaasti sekä peltoja koristi koskematon ja pehmeä hanki.
 

 

Kentällä valokuvaaminen ei ajatuksena houkuttanut, koska olin vasta hyödyntänyt kenttää ja ottanut irtojuoksutuskuvia. Kentällä myös tila loppuisi kesken ja varjot tulivat helposti kuviin.

 

Katsahdin pellolle, sanoin ajatukseni ääneen ja vaihdoimme pari katsetta, siitä se ajatus lähti. Peltoja tallillamme on silmänkantamattomiin, pellot on myös aidattuja. Kävimme katsastamassa minne kannattaisi suunnistaa. Valitsimme lähellä olevan pläntin, koska se oli suhteellisen lähellä eikä niin suurta kokoluokkaa, että saisimme hukattua hevosen alueelle.

 

 

 

Syltty rinsessa valmiiksi ja eikun tarpomaan. Koskematonta lunta oli suunnilleen polven alapuolelle ja matkaa riitti. Hiki virtasi ja puuskutus raikui kun tarvottiin kohti kuvauspaikkaa, hevonenkin taisi olla vähän kummissaan hitaasta etenemisestä. Minä jäin portin kohdalle ja Minttu lähti tarpomaan vielä eteenpäin pellon toiseen päätyyn. Merkistä laskin hevosen irti, sen jälkeen toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Pahin skenaario olisi ollut se, että tamma päättää mennä langoista yli ja suunnata kotia kohti i'm going home-meiningillä.

Uljas arvonsa tunteva hobuseni lähti irti päästessään hippulat vinkuen pellon toiseen päätyyn ja jäi napottamaan ihmeissään kulmaan, mitäs nyt ? Vihelsin ja huusin tammaa takaisin, jolloin hevonen lähti laukalla tulemaan lumi takana pöllyten. Käytännössä hoputin portilla hevosen liikkeelle, jolloin hevonen juoksi toiseen päätyyn ja kutsuin takaisin, aika iisiä. Hevonen oli myös mielissään, koska pitkää suoraa riitti eikä aita tullut ihan hetkeen vastaan.

Tuloksena Mintun kameraan tallentui aika makeita kuvia. Viimeinen kuva kertoo mielestäni kaiken hevoseni olemuksesta.