Treeniä, valmennuksia sekä kisoja, niitä me odotetaan ! Mitä meillä on tavoitteena ? Ainahan tavoitteita löytyy mutta on eriasia miten ne toteutuu tai toteutuuko ne. Onko hevonen kunnossa, tuleeko takapakkia, aina voi sattua mitä vain. Pessimisti ei pety vai miten se oli..
Jos tavoitteista lähdetään puhumaan niin lähimpänä tavoitteena on varmaan kierrellä aluksi lähialueen kilpailuja sekä valmennuksia ja siirtyä sitä mukaa 2-tasolle jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti.
Lopullisena tavoitteena olisi saada hevonen toimimaan kenttäpuolella, johon hevosella onkin näyttänyt olevan piileviä kykyjä. Ennen kenttäkilpailuihin pääsemistä treenaamista on tiedossa joka lajissa, kisoja kierrettävä sekä kvaalejakin täytyy hakea.
Jos oikein sukua ollaan tulkittu niin Sylvin sukujuurista löytyy runsaasti holstein linjaa isän sekä emän puolelta.
Holsteininhevonen on menestyksekäs kilparatsu, jolla kilpaillaan olympia- ja maailmanmestaruustasolla muun muassa kenttäratsastuksessa, esteratsastuksessa ja valjakkoajossa.
Näin kertoi wikipedia. Ihmekkös ne vesiesteet, haudat, risut sekä ohjasajo sujuikin niin mallikkaasti heti ensikättelyssä. :D
Kenttäratsastus on itselleni melko uusi juttu, olen kolunnut kyllä este- ja koulukilpailuja ympäri suomen oman sekä muiden hevosten parissa mutta kenttäkisoissa en ole ollut hevosen kanssa koskaan, edes groomina. Ratsastajalla onkin homma enemmän kuin hallussa, koska näytön arvoisia meriittejä ja hienosti saavutettuja kilpatuloksiakin löytyy pino aiemmilta vuosilta. Pidän groomina olosta, joten odotankin kisakautta innolla puhkuen ! Toivotaan, että polle pääsisi johonkin helpoimpaan kenttästarttiin tällä kaudella. Pienenä miinuksena on kauppalista, joka tuntuu olevan (aina) loputon.
Viikonloppuna jännitystä toi ilmaan ensiksi metsästä kuuluvat äänet sekä seuraavana päivänä löydetyt jäljet. Oltiin treenarin kanssa illalla pimeän aikaan hevosen kanssa tallin kentällä, jossa toisella puolella on umpi metsää ja toisella puolella peltoa. Asutusta ei ole lähellä, eikä myöskään polkuja tai reittejä missä voisi kävellä tai liikkua. Viistosta selkäni takaa metsästä kuului ensin selkeä ison oksan katkeaminen ja hetki perässä samanlainen ääni mutta pienemmän oksan katkeaminen. Ääni oli voimakas, se tuli läheltä sekä kuulosti samalle kuin joku olisi kävellyt oksien yli jotka katkeavat jalan alla. Ääni tuli niin läheltä sekä voimakkaasti, että hevonenkin havahtui samaan suuntaan. Iho meni kieltämättä kananlihalle ja aloitin turhan päiväisen kovaäänisen haloo mikä ikinä oletkin, täällä on ihmisiä- tyylisen jutustelun samantien.
Pakkasta ei ollut, joten pakkanen ei todennäköisesti ollut syypää. Mietimme ensin jos lumi on painanut oksia ja oksat katkeilleet. Seuraavana päivänä mentiin kentälle valoisan aikaan ja kappas. Koskemattomassa lumessa näkyi juuri samassa kohdassa minusta vinosti metsään isot jäljet. Jäljet olivat valitettavasti hautautuneet lumen alle eikä tultu yhtään viisaammaksi siitä mikä olisi voinut ryskeen aiheuttaa. Jäljet, jotka johtivat kentänaidan viereen eivät kuitenkaan kuuluneet millekään pupujussukalle, koiralle, enkä usko, että sudellekaan, koska jäljet olivat massiiviset. En usko myöskään, että koira tai jänöjussi saisi aikaan tuollaista ääntä, ellei kyseessä ole sitten vihreä Hulk tyypin jätti Puputupuna. Lopuksi selvisi, että tallikaverin hevonen oli havahtunut ratsastajineen samoihin ääniin pari päivää aikaisemmin sekä heidän hevonen oli selkeästi hermostunut 'metsän liikkeisiin'. Ilves, peura, hirvi, jaa a ? En taida vähään aikaan pimeällä kentälle lompsia, meillä nimittäin kenttä ei sijaitse aivan tallin nurkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti