Viikko takaperin kävimme kokeilemassa hallikilpailuja kotitallin estekisoissa. Sylvi ei ole aikaisemmin ollut hallikilpailuissa mutta jostain sekin on aloitettava. Marianne oli töissä, joka tarkoitti sitä, että jouduin hakemaan ja tuomaan hevosen kilpailupaikalle itsekseni. Kävin katsastamassa ennen trailerin hakua tallin pikkutiet, koska en mielelläni ajele talvisäässä mondeollani traileri perässä.
Täällä Iisalmessa on ollut ihan järjetön sää, vuoronperään lunta ja vettä, tiet aivan hirvittävässä sohjossa. Onnekseni tiet oli aurattu eikä sohjoa ollut likimaillakaan. Sain onneksi ystävän kaverikseni hakemaan tammaa. Matka sekä lastaaminen sujui mallikkaasti ja hevonen seisoi kopissa kuin vanhatekijä. Itseasiassa, tamma huokaisi nähdessään trailerin ja laahusti kuin vanha lehmä kyytiin. (tosi hankala lastattava)
Päädyttiin, että mennään harjoitusmielessä 60-70cm luokkaan. Kilpailupaikalla tamma aavisti tilanteen ja laittoi ärhäkämpää vaihdetta. Intoa ei puuttunut ! Pientä järkytyksen vapinaa sai aikaiseksi katsomossa oleva ihmismäärä sekä taputukset, joita tamma ei ymmärtänyt yhtään.
Verryttely meni suhteellisen hyvin. Sylvi teki verryttelyssä olevalle okserille aivan jäätävän hienoja hyppyjä, harmittaa etten saanut niitä tallennettua videolle. Sanoin jo aikaisemmin ratsastajalle, että radalla on sininen aaltolankku, älä tuo laukassa sekä keskeytä jos siltä tunnustaa. Alkurata meni ok, hevonen oli todella jännittynyt joka söi laukan huonoksi. Rata loppui kyseiselle siniselle aaltolankulle ja ratsastaja jalkautui. Ei oikein voida puhua tippumisesta koska laskeutuminen oli todella tyylikäs, hidastettu, selästä jaloilleen poistuminen. Sylvi teki stopin lankulle, hyppäsi sivulle, jolloin ratsastajan paino tuli reilusti eteen ja hevonen säikähti vielä enemmän, herkkä kun on.
Verryttely meni suhteellisen hyvin. Sylvi teki verryttelyssä olevalle okserille aivan jäätävän hienoja hyppyjä, harmittaa etten saanut niitä tallennettua videolle. Sanoin jo aikaisemmin ratsastajalle, että radalla on sininen aaltolankku, älä tuo laukassa sekä keskeytä jos siltä tunnustaa. Alkurata meni ok, hevonen oli todella jännittynyt joka söi laukan huonoksi. Rata loppui kyseiselle siniselle aaltolankulle ja ratsastaja jalkautui. Ei oikein voida puhua tippumisesta koska laskeutuminen oli todella tyylikäs, hidastettu, selästä jaloilleen poistuminen. Sylvi teki stopin lankulle, hyppäsi sivulle, jolloin ratsastajan paino tuli reilusti eteen ja hevonen säikähti vielä enemmän, herkkä kun on.
Sininen aaltolankku on meidän seuraava harjoittelukohde ! Hevonen menee risuesteet, portit, vedet, haudat, punaiset, pinkit sekä vihreät lankut mutta sininen lankku on jotain hirveää. Kokemuksena kisat olivat hyvät, hevonen sai uutta kokemusta aplodeista, katsojista, kisahulinasta sekä kuljettamisesta.
Kisoissa sää muuttui mielenkiintoiseksi. Vuoronperään vaakatasossa vettä, lunta, räntää sekä rakeita. (Pekka Poudalle etanat vaihtoon, piti paistaa aurinko.) Ei varmaan ikinä olla oltu niin nopeita liikkeissämme mitä näissä kekkereissä. Hevonen purettiin, laitettiin, verkattiin, kilpailtiin, pakattiin ja lähdettiin kuin liukuhihnalta. Kuvatkin unohtuivat.
Kaarani veti tuulen, tuiskun, lumisateen, pyryn, rakeiden, lumivallien, pikku-ukkojen sun muiden sääolosuhteiden läpi humman kotia. Kotiin päästessämme teki mieli pussata rakkaan autoni konepeltiä ja lupasinkin sille hemmotteluhoidon öljynvaihtoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti