Gopro Hero3 sekä uusi satula.

Viikko sitten lauantaina töistä kotiin tullessani minua odotti mysteerinen paketti jossa päällä luki Anskun ylläri. Paketti oli mitä hienommin paketoitu ja ajattelin ensin että mitä ihmettä taas. Paketin sisältä löytyi pitkään haaveilemani Gopro action kamera ! Hihkuin innosta koska olen haaveillut kyseistä kameraa jo pidemmän aikaa.

Tästä eteenpäin videoita on varmaankin siis saatavilla hieman eri näkökulmista mitä aikaisemmin. Tein eilen kameralle pikatestaamisen samalla kun liikutin Sylvin.  Hieman juoksusta, ohjasajoa sekä lopuksi Sylvi pääsi viipottamaan vielä yksinään.

Viisi satulaa eikä yksikään estesatula ole priima, sopivinkin satula alkoi näyttää siltä, että hevonen kasvaa pikkuhiljaa ulos.  Jostain syystä hankin aina hevosia, joilla on ihan hirvittävä selkä ja aina taistelen samojen satula ongelmien kanssa. Sylvillä on pitkä, korkea ja kapea säkä sekä hirvittävät lapakuopat. Hankalan koko hommasta tekee myös se, että hevonen on hirveän ylälinjainen yksilö. Varsinkin estesatulan löytäminen on haastavaa. Koulusatuloita selkään löytyy helpommin.

Hyvä sopiva satula on kaiken a ja o. Pienessä mielessä toivoin syvästi, että satula olisi musta, koska kaikki muut varusteeni on mustia. Lähtökohtaisesti lähdetään siitä, että satula on kuitenkin hevoselle sopiva. Täysin epäsopivalla satulalla saattaa saada aikaan melkoisesti ongelmia, jotka eivät välttämättä ole niin helppoja hoitaa. Katsonkin satuloiden sopivuuden läpi aika-ajoin. Satula ongelmat alkoivat olla sen verran suuria, että kutsuin tuttavan hätiin satula-autonsa kanssa. Haussa oli tähänhetkeen sopiva estesatula. Olin aikaisemmin jo keskustellut asiasta Lissun kanssa ja hänellä oli hyvä ajatus mikä satula voisi sopia hevoselleni. Lissu kantoikin ensimmäisenä autosta kyseisen satulan, joka istuikin hyvin ! Kokeilimme paria muutakin mutta ne eivät olleet niin sopivia, että niitä olisi kannattanut ratsastaen lähteä kokeilemaan. Autosta löytyi Sylville sopiva Ordon kenttäsatula,(!!) jonka runkoa voi myös tulevaisuudessa muokata. Naureskelinkin Mariannelle, että taitaa olla Sylvin laji valittu. Toivottavasti tällä satulalla mennään enemmän kuin kolme kuukautta.
 

Valmennusta sekä lastauksia x 100

Perjantai kului jälleen pakkaamisen merkeissä. Viikonloppu toi tullessaan valmennusviikonlopun tutulla kotitallilla. Oltiin ilmottauduttu lauantain sekä sunnuntain kouluvalmennukseen.

 

Valmennus alkoi lauantaina iltapäivällä viideltä. Mentiin tallille hyvissä ajoin, että kerettiin hakea tamma tarhasta ja pakkailla tavarat autoon. Poni laitettiin kuljetuskuntoon ja matka voi alkaa vai voiko ? Kaikki meni hyvin, kunnes tuli hevosen vuoro mennä traileriin. Tavarat olivat vielä iisejä lastattavia. Arvon rinsessa käpsytteli muina miehinä kohti traileria, kunnes kuuli toverin älä jätä- huudon tallista. Matkaa sillalle oli noin 5-8metriä ja kuvioihin tuli tuttu ja turvallinen.. Siis mitä ?! Sanoma ei voinut olla selvempi kun katsoin hevosta joka tönöttää etujalat levälleen, takakenossa,  nokka nyrpällään, silmät ummessa sillan läheisyydessä. "En halua, ei tänään"  oli muuttunut  selkeästi pahamaineiseksi Kekkos-neliteliksi ! Rinsessan nekku oli niin rutussa ettei edes porkkana kelvannut.
 

 

Annettiin rinsessan tylsistyä paikalleen vähän kelloa sivusilmällä katsellen. Suostuttelun, odotuksen ja yhden ihmisen hysteerisen naurun saatteleman liukastumien jälkeen tamma päätti ettei tässä varmaan muutakaan voi ja lompsi kyytiin. Kerettiin paikanpäälle just eikä melkein.Tiukasta aikataulusta huolimatta kerettiin laitella Sylvi aika rauhassa valmiiksi. Koulusatula on vielä hankinnan alla, joten satulana sai toimia  vielä tällehetkelle sopiva estepenkki. Lauantain valmennus meni aikalailla penkin alle. Vaikka olin katsomon puolella näin selkeästi ettei treeni ollut hevosen parhaimmasta päästä. Sanoinkin Mariannelle, että tulipas outo fiilis ja ratsastajakin oli täysin samaa mieltä. Sylvi väsähti, eikä tehtävät mennyt putkeen, oikeastaan jokin -mutta- jäi kolkuttelemaan mieltä. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

 

Sylvi sai taas tutustua traileriin. Hevonen sai yöpyä naapuritallissa, koska valmennus oli sunnuntaina jo aamu yhdentoista aikaan. Pois lastaaminen oli sitä mitä ajateltiin. " Ei mua huvita " - tyylilleen sopivasti tamma laittoi jälleen nelitelin pystyyn. Sanoinkin tutulleni joka oli jelppimässä, että en  vielä tunne hevosta niin hyvin että tietäisin missä sen raja menee. Hevosesta tosin huomasi ettei sitä ainakaan pelota, muina miehinä katselee ympärilleen välittämättä trailerista pätkääkään. Sisälle mennessään alkaa mutustamaan heinää ja napottaa kuin tikku paskassa vaikka pommi tippuisi päähän.

Edestakaisin sestoaminen oli tosin Sylville mitä parhainta harjoitusta vieraista paikoista, lastaamisesta jne. Hevonen käyttäytyikin erinomaisesti, ellei operaatio lastaamista oteta huomioon. Sunnuntai aamun lastaaminen meni samalla kaavalla mutta homma oli jo  selkeästi nopeampaa. Hyvä Syltty! Sunnuntain treeniin lähdettiin vähän enpäs tiedä- ajatuksin eikä odotuksia ollut juuri mitään. Tamma tosin yllätti ja pääsin sanomaan valmennuksen lopussa ratsastajalle, että nyt toimi ! Hevonen meni ihan erifiiliksellä. Tehtävinä oli esimerkiksi ravi-laukka siirtymiset, jossa hevonen toimi kuin kello. Väistöt tosin eivät ole vahvimmasta päästä jolloin myös prinsessa olemus tuli pintaan ja mono lenti.

Pois lähtiessä lastaaminenkin oli jo edistynyt sen verran, että tamma ei enää stopannut kymmenenmetriä ennen vaan käveli suoraan sillalle. Sillalla odotutti ehkä minuutin ja käveli kyytiin. Hevonen varmaan huokaisi helpotuksesta päästessään tuttujen kavereiden kanssa tarhaan ja juoksee varmaan seuraavalla kerralla karkuun nähdessään nahkapäitset ja valkoisen narun. :D Lopuksi lyhyt videokooste.

Esteitä ja ohjasajoa

Viimeviikoilla on treenattu vähän jokaista lajia puoleen sekä toiseen perus sileän ja vapaapäivien lisäksi. Itselläni on aina ollut ajatuksena se, että pyritään tekemään  asioita mahdollisimman monipuolisesti. Mitä enemmän sen parempi, helpottaa myös jatkoa. Julkaisu sisältää kuvia estetreeneistä sekä peltolaukoista.

 

Ensiksi alkuviikosta pidettiin estetreenit, jotka menivät yllättävän hyvin. Tamma alkaa pikkuhiljaa löytää jalkojaan ja jaksaa odottaa ilman, että ryysii täydellä voimalla kohti estettä. Harjoitusta toki tarvitaan reippaasti. Tavoitteena estepuolella on startata lokakuussa jälleen seurakisoissa.



 

 

Torstaina ilma oli mitä mahtavin ja kuulin jonkun sanovan, että pellolla saisi ratsastaa. Kamera oli sattumoisin mukana ja tästä innostuneena hätyyttelin Mariannea, että nyt unohdetaan tylsät sileän treenit ja mennään sinne pellolle. Edellisellä kerralla en päässyt mukaan joten halusin heti käyttää tilaisuuden hyväksi ja saada peltokuvia. Onneksi treenari on ollut hyvin myötämielinen näihin minun kuvausideoihin.

 

 

Vaihtelu virkistää. Myös juoksutuksessa pyrin käyttämään erilaisia tapoja. Päätin kokeilla hieman sekavin ajatuksin mitä Sylvi sanoo kahdella ohjalla juoksutuksesta sekä ohjasajosta. Hevosen reaktiot on vielä sinäänsä hämärän peitossa. Karkeasti ilmaistuna, koko tapahtuma on ok tai täysi katastrofi, enemmän odotettiin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Sanoinkin Mariannelle, että nyt me mennään, jos kuulet hallinpuolelta älytöntä jytinää niin tiedät varmasti mikä reaktio on ollut. :D

 

 

Jep, hevonen toimi kuin unelma niin kahden ohjan juoksutuksessa sekä ohjasajossa. Ohjasajoa tein sivusta, takaa, läheltä, kaukaa, edes liikkeessä suuntaa vaihtamalla hevonen ei reagoinut hämmennystä kummemmin. Hevonen toimi niin loistavasti, että lopuksi se sai revitellä maneesissa omatoimisesti yksinään. Tästä villiintyneenä, hankin seuraavana päivänä paremmat ohjasajoohjat !

6 x pääkuvat

Kasandra "Sylvi"

Torstaina kävin ottamassa tallin hevosista pääkuvia, joista ajattelin tehdä pienen kollaasin. Pääkuvien ottaminen vaatii malttia ja hermoja esittäjältä sekä kuvaajalta mitä yleisestikin hevosten kuvaaminen. Hevoselle ei voi antaa poseeraus ohjeita mutta kaikkeen voi vaikuttaa pienillä teoilla. Hyvän kuvan saaminen voi olla sekunnista kiinni. Se pieni hetki, kun hevonen on korvat eteenpäin, ryhdikkäänä paikallaan tietyssä asennossa. Yksi onnistunut kuva on parempi kuin sata huonoa. Olen usein ollut tilanteessa, jossa kuvia on kortilla kaksisataakappaletta, onnistuneita otoksia on kaksi eli kannattaa varata myös aikaa.

Sylvin oikeanpuolimmainen kuva on lähellä omaa ihanne pääkuvaa. Hevosen päämerkki näkyy kokonaan, etuharja on sivulla, korvat ovat edessä, hevonen ja varusteet on siistit (kyllä, nämäkin vaikuttaa kuvaan),  katse on tarkkaavainen sekä tausta on täydellinen. Tämän kuvan saamiseen meni  minuutti, koska Sylvi on luonnon lahjakkuus poseerauksessa. Tamma jää helposti töröttämään paikallaan ja pällistelemään maailman menoa. Helppo asiakas ! Miinukset kuvassa? Hevosen päämerkki on lievästi palanut puhki, jolloin merkin luonnollinen väritys katoaa tasaväriseksi hohtavaksi valkoiseksi.

Kampucio

Ensimmäisenä kiinnitän huomiota taustaan. Kampucion kuvissa takana paistaa punainen mökki mutta en katsonut mökkiä kovin häiritseväksi kuvan taka-alalla, mökki tuo kuvaan itseasiassa kesäisen tunnelman. Pääkuvat pyrin ottamaan kyykistyneenä, koska hevoseen saa tällöin kokoa.  (Esimerkiksi shetlanninponin mittasuhteet vääristyvät seisoaltaan kuvattuna pahemman kerran ja poni näyttää yleensä vielä pienemmältä mitä onkaan ) Kaksi samaa kuvaa vai onko ? Kuvat näyttävät pikavilkaisulta samalta mutta lähemmällä tarkastelulla pään asennossa näkyy pieni muutos. Kuvan ottamishetkellä siirryin pari senttiä sivulle, jolloin pään profiilia sai kuvaan enemmän. (vas. kuva)

Grilis

Lähtökohtaisesti tärkein ajatus kuvissa on hevosen ilme ja olemus. Pirteä, ryhdikäs ja korvat hörössä oleva hevonen on eloisamman näköinen kuin korvat niskassa ja pää maassa oleva kärttyinen yksilö joka näyttää siltä että se olisi kyllästynyt elämäänsä. Hevosen saaminen poseerauskuntoon ja pysymään paikallaan on  haastavin osuus jossa pitää yleensä luovia. Esimerkiksi Grilis kuvissa kaverini lähti pinkomaan hyppien hiekkatietä. Grilis kuvasarjassa on kolme erityyppistä pääkuvaa, joista ihanteellisin olisi mielestäni vasemmanpuolimmainen. Vasemmassa kuvassa värimaailma heittää puhkipalaneen puolelle, joten käyttökuvaksi valittiin oikeanpuolimmainen sivuprofiili. Keskimmäisessä kuvassa hevosen pää ja kaula on eriparia, pää on "irti" kaulasta sekä kaula näyttää massiiviselle. Taustasta muokkaisin takana kellottavan auton pois.

Paikkaa vaihtamalla saa ihmeitä aikaan. Vasemmanpuoleisessa kuvassa ratsastaja  häiritsee kuvaa sekä hevosen kaulassa näkyy massiivinen varjo. Oikeanpuoleisessa kuvassa varjo on selvästi pienempi, hevoseen tuli elävyyttä sekä värimaailma on selkeämpi. Nämäkin kuvat on otettu kyykkyasennosta.

Tässä kuvassa esille valittiin vasemmanpuoleinen kuva. Mielestäni kuva on hyvin lähellä ihanteellista perus pääkuvaa. Miinuksena kuvasta voisi sanoa ohjien kiertäminen sekä takana oleva katulamppu. Suitsien repsottavat nahkapätkät siirrän yleensä poispäin kuvasta. Hevosen värit ovat ehjät ja todelliset eikä hevosessa näy suurempia varjo kohtia. Asento on myös ihanteellinen, pyrin ikuistamaan hevosen päämerkit kuviin. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa päämerkit katoavat. Kuvan hevosella on lievästi kyhmyinen pää, vasemmalla olevassa kuvassa kyhmyä ei huomaa.

 

Brasileiro

Valkoisen ja mustan hevosen kuvaaminen esimerkiksi lumi tai metsämaisemassa on haasteellisinta hommaa värien kannalta. Musta hevonen katoaa mustaksi möykyksi metsätaustaan ja valkoinen hevonen palaa lumimaisemassa puhki. Kimoja kuvatessa pyrin aina hakemaan taustalle jotain kevyttä. Brasileiron kuvissa taustalla on koivu. Koivu pelasti tilanteen ja hevosen värit tulivat kuvaan todellisina. Näistä kuvista parempi vaihtoehto on mielestäni oikeanpuolimmainen kuva, jossa näkyy hevosen päästä sivuprofiili. Nämäkin kuvat on otettu kyykystä, jolloin taustaa sai kuvaan enemmän. Vasemmanpuolimmainen kuva toimisi mielestäni paremmin esimerkiksi ilman riimua  tarhakuvana.

  

Mikä kuvista on teidän lemppari ?