Pakkasta ja lastausharjoituksia.

Päätin aloittaa Kekkosen kanssa lastausharjoitukset. Varauduin siihen, että harjoituksissa voi mennä aikaa enemmänkin kuin tunti. Otin asenteen, että tässä ollaan eikä muualle lähdetä ennen kuin kyydissä on käyty. Aluksi Keppana näytti hieman järkyttymisen merkkejä tallinovesta ulos päästyään. Trailerin nähtyään ruunan päässä varmaan pyöri mielikuva jääkaappi-pakastimesta. Annoin ruunan tulla omin ehdoin lähemmäs ja yllätyin kuinka kiinnostuneena ruuna tutki lastaussiltaa.
 

 

Ruunani on suhteellisen perso ruuan perään ja olin varannut mukaani kauraa ja porkkanoita. Sain ruunan melko nopeasti sillalle seisomaan ja tein pari peruutusharjoitusta, koska vaikutti siltä, että ruunaa hiukan pelotti sillalla olo. Jännitys laukesi nopeasti ja otin ruokasankon käteen. Hyvä että edestä kerkesin sivummalle siirtyä, kun ruuna olikin jo sisällä trailerissa rohmuamassa kauroja. Ruuna lompsi traileriin useamman kerran ruuan perässä mutta ilman sapuska lahjontaa ruuna ei eväänsä liikuttanut. Tämä oli kuitenkin hyvä alku, koska kuvittelin, että napotan paikallani vielä seuraavalla viikollakin jumahtaneen sotanorsuni kanssa.

 

Jännitystä maailmaan toi myös se, että olin mietiskellyt miten pienen kerrostalon kokoinen ruunani mahtuu koko traileriin.  Huokaisin helpoituksesta, koska sain todeta, että ruuna mahtuu kyytiin erinomaisesti ! Tämä oli hyvä alku ja täytyy piakkoin jatkaa harjoituksia.

 

Täällä on ollut mitä mielenkiintoisin sää, eilen -25, tänään -20 paikkeilla ja huomenna pitäisi olla vaan -2. (ainakin jos forecaan on uskomista) Päästiin tänään Kekkosen kanssa menemään jo kevyttä hankiurheilua. Raskaaksi hommaa tosin ei voi sanoa, koska lunta täällä ei paljoa ole. Ainakaan vielä. Treenille piti vetää myös raja, koska ruuna alkoi olla jo vähän liiankin innoissaan hommasta. Kävin päivän päätteeksi räpsimässä pari talvista kuvaa tarhailevista hevosista. Varsinkin kaverini hevonen Sulo näytti selkeästi mielipiteensä kuvattavana olemisesta. 

Onnenpäivä !

Reilu 14h autossa istumista takana ja vihdoinkin kotona. Käväisimme siis pikareissun Rajamäellä.  Aikaisemmassa postauksessa taisin mainitakin, että olen harkinnut pidemmän aikaa oman hevostrailerin ostoa. Olen pitkään mietiskellyt  ja pyöritellyt päässäni trailerin ostoa, liian pitkään. Päätin poistaa mietintämyssyn päästäni, siirtyä tekoihin ja ostaa trailerin.

Alunperin etsin  käytettyä hevostraileria mutta päädyin ostamaan uuden Humbaur singlen. Arvoin pitkään Humbaurin sekä Böckmannin välillä ja ratkaisun teki paino. Oma vetoautoni ei ole mikään 2014 vuoden neliveto-hummeri. Humbaurin omapaino oli vain 580kg ja kantavuuden sai valita itse. Hinnassa ei ollut kamalasti eroa, joten päätin hankkia mieluummin uuden. Eipähän tarvitse olla heti remppaamassa tai korjailemassa.




Oma humbaur single

Tästä innostuneena meinaan aloittaa lastausharjoitukset. Melkein kaikki hevoset, jotka olen omistanut ovat olleet alkuvaiheessa jollain tapaa hankalia lastauksessa. Keinoja on siis takataskussa jos jonkinnäköisiä. Heikki-hevonen oli ainoa, joka meni traileriin aina mukisematta paikassa kuin paikassa.

 

Keppanan kohdalla lastaaminen on ennen kaikkea aikaa vievää puuhaa. Tai noh, aikaisemmin se oli aikaa vievää, tällähetkellä se on -EHKÄ aikaa vievää- koska ikinä ei tiedä nakottaako ruuna kyydissä jo viidessä minuutissa vai viekö lysti viisituntia. Jos käy huono tuuri, alat lastaamaan herraa tietysti kauneusunien aikaan, jolloin ruuna saattaa ottaa jämäkän nelitelin ja alkaa untenmaille kesken lastaamisen.

 

Mantan mietintää vuonna 2007

 Nyt kun pihassani napottaa se kauan odotettu oma kuljetuskalusto niin voin ottaa aikaa ja aloittaa lastausharjoitukset mööpelini kanssa.  Voin esimerkiksi nakata koko trailerin tarhaan ja tunkea kopin etuosan täyteen heinää. Ruuna saa itse pähkäillä sillan kohdalla kummanko jalan juuri sinä päivänä nostaa ensimmäisenä. Hyvä Päivä !

Tukka nutturalle..

Voihan sykeröt. Letittäminen, olen kyseisessä hommassa aivan älyttömän huono.  Ensinnäkin koko homma kestää ihan hirvittävän pitkään ja en vaan yksinkertaisesti saa siistiä jälkeä. Viimekerralla ratsastajakin katsoi touhua pää kallellaan ja totesi, että mää mäkkeen ja anna minä teen ne letit. Tulos olikin hieman eriluokkaa mitä minun äherrykset.

No mutta, sunnuntaina Kepun piti olla edustavana jo kello 10:00 aamulla. Olin noheva ja laittelin jo lauantai iltana satulan ja suitset valmiiksi. Kukkamultakin pääsi parturiin, koska olen yli-tarkka siitä, että hevoseni on aina siisti.

 

Saatiin lyötyä tiukat aikataulut yhteen ratsastajan kanssa ja läntättiin Kekkonen He C-luokan koulustarttiin. Ruunallahan ei ole vielä huimia kilpasuorituksia tehty ja jostainhan sekin on aloitettava. Monet startit ovat jääneet välistä aikataulujen vuoksi ja nyt onni lykästi treenarin kanssa. 

Sunnuntai aamuna lettien teko oli yhtä helvettiä niin kuin ajattelinkin.  Tein hommaa kirjaimellisesti hampaita kiristellen ja parin kirosanan säestyksellä. Kerkesin väkertää lettejä noin puolet, kun ratsastaja saapui ja otti homman haltuunsa. Taisipa tuo korjailla loppujen lopuksi jokaisen nyttyrän uuteen uskoon. :D Kekkonen starttasi ensimmäisenä, joten verryttelyyn jäi ruhtinaallisesti aikaa mikä on hyvä asia noin ison hevosen kanssa.

Rata oli minusta siisti, tosin ratsastaja ei ollut yhtä tyytyväinen. Ruuna oli vähän untenmailla eli laiskahko, jonka huomasi esimerkiksi siirtymisissä, ne olivat vähän löysiä.  Aamuherätys taisi olla ruunalle hieman liian aikainen. Tuomarilta tuli kuitenkin kiitosta ja prosentteja kertyi 64,44 %, joka riitti ensimmäiseen sijaan. Hyvä Kepu ja Markka ! Tästä on hyvä jatkaa.

Ensiviikolla lähden todennäköisesti reissun päälle ja tuon kotiintuomisina jotain erittäin odotettua.
 

Haloo onko siellä ketään kotonaaa? - Minttu ja Ootus. 

Osteopaatteja ja massuani kivistää, en syö-oireita.

Luntaa tulvillaan.. tai sitten ei.  Kerkesin jo iloita, että talvi oli saapunut tänne Iisalmen suunnallekin mutta lumet hävisivät samaa tahtia mitä tulivatkin. Viime talvi meni ihan harakoille lumen puutteen takia, koska täällä oli vain jäätä jään perään eikä hankitreenejä voinut kuvitellakaan. Toivottavasti tämä talvi olisi edes hiukan lumisempi mitä edellinen vaikka hieman huonolle alkaa näyttämään. Tämä tuli mieleen siitä, kun Minttu muistikin minua parilla 2011 vuoden "hankitreeni"kuvilla.

 

Kuten edellisessa postauksessa puhuinkin, että Simonen edellinen käynti jäi harmillisesti välistä.  Ollessani tallilla minulle välitettiin ilouutinen, Simone voisi tulla jo ensiviikolla.   Tuumasta toimeen ja ryhmä kokoon.  Sain ryhmän varmistettua ja kerkesin huokaista helpotuksesta, kunnes rakas ruunan rutteloni päätti, ettei päivän menu enää maistu ja massuakin taitaa vähän kivistää. Kukkapurkki kainaloon ja eikun ulos lompsimaan. Taisin tässä vaiheessa kirotakin melkoisesti ruunalle, että nyt et ähkyilemään ala kun  osteopaatti ajankin sain hommattua. Meinasin jo repiä hiuksia päästä  talsiessani herkkis ruunani kanssa kiekkaa jos toisenkin perään. Pitääkö päivän puhelurumba lopettaa eläinlääkärin soittoon. Ruuna vaikutti muuten ihan normaalille, joten päätin nakata ruunan normaalisti tarhaan ja saa nakottaa siellä jos ei kivuliaalta näyttäne eikä muutoin oireile.  Tarhasta pois tullessa olikin jo melkoinen kiire, kiire syömään. Heinä tupot maistuivat sekä pieni mössöannoskin meni kurkusta alas. Kyseisestä massuani kivistää-oireesta selvittiin onneksi säikähdyksellä.

Vihdon ja viimein se päivä koitti. Ruunan rutteloni pääsi Simonen käsittelyyn! Olin odottanut tätä kuin kuuta nousevaa. Ruuna oli edelliseen kertaan verrattuna paljon parempi, pari lukkoa löytyi ja ruuna sai lähetteen hammaslääkäriin. Päivän kruunasi se, että ruuna osasi käyttäytyä ja oli koko toimituksen ajan kuin herranterttu.