Toukokuu, toimintaa täynnä.

Kuopio 2-tason estekilpailut

En muista milloin olisin valokuvannut näin aktiivisesti kuukauden ajan. Toukokuu oli kirjaimellisesti toimintaa täynnä. Sylvin ratsastaja on varikolla perheenlisäyksen vuoksi, joten oma tamma on saanut napottaa suurimmaksi osaksi kotona. Olen panostanut kuvaamiseen enemmän kuukaudessa kuin viime vuonna yhteensä.

 

Kuopio 1-tason koulukilpailut

Toukokuun valokuvaukset alkoivat Kuopion sorsasalossa järjestettävillä 1- ja 2 tason estekilpailuilla. Sää oli mainio mutta omia feng shui asetuksia ei löytynyt. Etsintä jatkui vielä 1-tason koulukinkereissä, joissa kävin pikaiseen aamulla. Kuopion stakes raveissa suljin lauloi ja ajattelin jo siirtyväni valokuvaamaan ainoastaan raveja koska kuvat onnistuivat mielestäni hyvin.

 

Viimeisimpänä olin Kiuruvedellä kuvaamassa estekarkeloita. Lauantai meni vielä jokseenkin hyvin mutta selkä alkoi reistaamaan siihen malliin, että jouduin luovuttamaan 110-ratojen jälkeen. Sunnuntaina kävin paikanpäällä sen aikaa mitä selkä ja sää antoi periksi. Jouduin jälleen toteamaan, että en saa asetuksia mieleiseksi pilvisessä säässä, olen edelleen auringon kannalla. Kuvista näkee selkeästi asetusten vaihdokset, kuvien lämpötilat heittelee kylmästä lämpimään. Mielen laittoi iloiseksi kuvakyselyt, joita tuli jo paikan päällä useammalta taholta.

 

Kuopio stakes

En selaile hevostalli.nettiä sen enempää mitä kuvista ilmoittamiseen saa aikaa kulumaan. Kaverini linkkasi juttuja, joissa puitiin hevosvalokuvaajia niin hyvässä kuin pahassakin. En yleensä ota näihin sen kummemmin kantaa. Joku oli ihmetellyt miksi huonoja kuvia julkaistaan. En osaa sanoa mikä on juuri se huono valokuva, koska jokaisella kuvaajalla on eri tyylejä ja kauneus on yleensä katsojan silmissä. Toisen mielestä hyvä kuva voi olla täysin sieltä ja syvältä.

 

Kiuruvesi 3-taso estekilpailut

Omat valokuvani käyvät läpi aika radikaalin toimenpinteen, jonka tuloksena alkuperäisestä viidestäsadasta valokuvasta saattaa olla jäljellä enää sata kappaletta julkaisuun.  Itselläni on ollut 'hups' galleria/sattuu ja tapahtuu- osio auki vuodesta 2007. Hups-osiossa on juurikin näitä lajin tilannekuvia. Ratsastus on  lajina täynnä tilanteita, tilanteita sattuu aikaa ja paikkaa katsomatta. Ratsastus ei ole ainut osa-alue missä sattuu ja tapahtuu. En koe laittavani kuvia esille ratsukon epäonnistumisen lyttäämisen takia vaan tilanteen. Muistan taannoin kun yhtä tilannekuvaa on käytetty kenttäkisoissa todisteena ylittikö ratsukko esteen oikealta puolelta vai ei.

 

Itselläni on ajatusmaailma se että, tottahan kuvan  poistan jos esimerkiksi ratsastajan tai omistajan mielestä kuva on huono ja sitä ei haluta esille.  Minulle saa ja ennen kaikkea pitää ilmoittaa jos  ratsukosta x ei saa ottaa kuvia tai niitä ei haluta.  Olen valokuvannut Itä-suomen alueella kohta kymmenenvuotta ja sinä aikana ei ole tullut yhtään ainutta viestiä, jossa pyydettäisiin poistamaan kuva x, ei edes hups-galleriasta.  Hups-galleria, jatkoon vai ei jatkoon? Lopuksi kevennyksenä poiminta hups-galleriasta vuodelta 2011.

 

Hyvää vappua !

Prinsessa Sylville ei kruunu kelvannut.

 

Hyvää vappua ! Ajateltiin tallikaverin kanssa ottaa vappukuvat hevosista. Sää oli huono, joten ulkokuvat eivät tulleet kyseeseen. Päätin kokeilla pitkästä aikaa studiokuvia. Ensimmäisenä vappukoristelun sai Kvinta, joka tyytyi kohtaloonsa ja sieti hienosti vappukoristeiden tuoman hämmennyksen.

 



 

Kuvat otettiin tallin isossa heinäladossa. Pilvinen sää hankaloitti valon käyttöä ja en osannut odottaa kuvilta mitään erikoisempaa. Edellisen kerran otin vastaavanlaisia kuvia vuonna 2012.

 

Sylvin koristelu. Totesin hyvin äkkiä, että antaapa olla, päästään kaikki helpommalla. En jaksanut lähteä juurta jaksaen kertomaan tammalle mistä serpentiini on tehty tai miksi letityskuminauha pitää kiristyessään kummallista ääntä. Serpentiini meni vielä tallissa, mutta oman elämänsä prinsessa sai kriisin aikaiseksi etuharjan letityskuminauhasta. Se ääni, kun kiristät nauhaa. Hevoseni on turhan herkkä draama kuningatar.

 

Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin! Itseäni miellytti enemmän mustavalkoiset versiot. Kuvat toimii mielestäni paremmin mustavalkoisena, koska niihin saa selkeää syvyyttä. Olisi tehnyt mieli laittaa mustavalkoiset kuvat vielä tummemmaksi, mutta maltoin mieleni. Värillinen vai mustavalkoinen ? Kumpi on teidän suosikki ?

Lounasravit Kuopio, check.

Olen monesti aloittanut tekstin kirjoittamisen mutta en ole saanut kirjoitettua kahta lausetta enempää. Koin varmaan jonkinlaisen herätyksen, koska huomasin näprääväni blogin some ikoneita kuosiinsa ja väkersin onnettomilla muokkaus taidoillani uutta banneria.

 

Ak gallerian tämän vuoden kansio ammotti tyhjyyttään. Etsiessäni lähialueen valokuvattavia tapahtumia, eteen tuli suurimmaksi osaksi hallikilpailuja, kappas kummaa näin talviaikana.  Tutkiessani kalentereita netin syövereistä olin suorastaan varteenotettava Sherlock Holmes, vain hattu ja suurennuslasi puuttui. Kuopion lounasraveihin yritin lähteä yhteensä kolme kertaa aikaisemmin, mutta aina jokin minua ja kameraani vahvempi puuttui peliin. Milloin auto sanoi sopimustaan irti tai taivaalta satoi rakeita.

Eilen, perjantaina kuun ja tähtien asento oli kuin olikin oikea. Kävin aamulla tallilla hoitamassa Sylvin huonolle tolalle jääneen hammashuollon. Omistajahan oli niin huoleton ja unohti, että edellisestä kerrasta on jo vuosi kulunut. Paska oli kirjaimellisesti jo housussa. Pöllyytin hiuksista turpeet ja suunnistin kamera ladattuna, turkishaalari mukaan otettuna ja pipo tiukasti silmille vedettynä kohti Sorsasalon ravirataa.

Aaae että, olipa mukava olla pitkästä aikaa valokuvaamassa. Sää oli hyvä ja kuvatkin onnistuivat vaikka taukoa on ollut. Kävin samalla reissulla pikavisiitin matkuksessa, jonka jälkeen suunnistin takaisin kohti Iisalmea. Kotona kuvat pääsivät heti koneelle ja sain ne julkaisuun heti. Kuviin pääset tästä.

Hiljaisuus päättyköön..

Heinäkuu meni blogi hiljaisuudessa ja omien kiireiden lomassa. Kuukauden alkupäässä kävin valokuvaamassa Kuopiossa 3-tason estekilpailuja, jotka kuvattiin hyvin epävakaisessa säässä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Summarum heinäkuussa käytettiin hevosia uimassa, estevalmennuksissa, hoidettiin haavoja ja yksi etappikin saatiin täytettyä.  

 

 

Heinäkuun loppupuolella hoideltiin jälleen haavoja, tällä kertaa etujalassa olevaa märkivää reikää. Jalka oli pahimmilleen kolminkertainen reiän kohdalta. Hevonen ei kuitenkaan ontunut, joten tavallista treeniä pidettiin yllä sen takia, että moska tulisi reiästä ulos. Paskaa täynnä olevaa taskua ja sitä mukaa dreeniä en nimittäin jalkaan halunnut. Reikää pidettiin auki mahdollisimman pitkään, jotta kaikki mätä pääsisi helposti pois. Oriprim, betadine, vetramil ja delaval combolla tästäkin päästiin. Kaksi kertaa päivässä oriprimiä ja useita kertoja päivässä kylmäystä ja puhdistusta. Tällä meiningillä mentiin kaksi viikkoa.

Jo aika siisti..

Matamin kinttu saatiin kuosiin ja seuraavaksi päästiin käyttämään kanget päähän-kortti. Otin kuolainvalikoiman mukaan ja sovitin Keppanan perintösuitset Matamin päähän. Suitset istuivat hyvin jos turparemmin leveyttä ei lasketa. Kuolaimistakin löytyi oiva valinta ensimmäisiksi kankikuolaimiksi. Sylvi ei virkannut kangista mitään, joten päätettiin testailla yhdistelmää seuraavana päivänä. Tehtiin lyhyt tutustumis mutustelu ja testailtiin siihen asti, että hevonen hyväksyi jonkinlaisen kevyen tuntuman.



Rullaatirullaa

Ylämäki ja ohjastuntuma löytynyt

Sylvin laidunmaha alkoi kadota hyvää tahtia, eikä hevonen näyttänyt enää niin järkyttävälle tankkerille mitä heinäkuussa. Seuraava murheenkryyni teki myös tuloaan. Aloin ihmetellä kun hevonen alkoi liikkua jännittyneesti eikä työntänyt takaa ollenkaan tavalliseen tapaansa. Hevonen oli jännittynyt eikä halunnut kantaa itseään Marianne varmisti asian samat piirteet ja tarkemmassa tarkastelussa löysimmekin hevosesta kipupisteitä takaosasta. Muistin Sylvin riehuneen tarhassa laidunloman loputtua ja epäilen vahvasti, että hevonen oli samassa rytäkässä liukastunut tai kaatunut. Kipupisteiden paikat  takaosassa viittasivat myös liukastumiseen. Takaosan jumit kipeytti myös etuosan, lavat olivat kuin betonia. Linimenttejä, hierojia, hevosen ehdoilla liikkumista, satuloiden tarkastelua. Hieroja löysi samoja kipupisteitä mitä olimme löytäneet.
 

 

Jumeista päästiin ja kisaviikonloppu lähestyi. Päätettiin kuitenkin jättää esteet välistä ja vietiin estehevonen ensimmäistä kertaa kouluaitojen sisälle. Radat oli pitkän radan ohjelmia joten ajateltiin startata luokan ulkopuolella helppo c, tutustumisluokan kouluohjelma, jossa oli kuitenkin kaikki keskiaskellajit. Verryttelyssä hevonen oli rento ja hyvä. Sylvi ja Markka starttasi ensimmäisenä, jolloin aikaa jäi tutustua aitojen sisäpuolelle. Aidoista hevonen ei välittänyt mitään, mutta kummastusta aiheutti pienillä aidoilla aidattu hiekkalaatikko, jossa olisi pitänyt piipertää.

Hevonen kävi mitäs nyt, miksi näin, entäs sitten-kierroksilla. Keskilaukassa tuli ahaa, mä niin tiedän tän, yksi-kaksi-koli, vaihto-elämys ja tamma linkosi puhtaan vaihdon. Olisi tehnyt mieli käydä antamassa sokeri kesken radan ja ratsastajakin meinasi taputtaa kaulalle. Pysähdystä ja peruutusta ollaan harjoiteltu kotona, ilmeisesti liikaa. Sekin tuli kuin apteekin hyllyltä 'tän mä osaan, nyt kävellään taaksepäin', peruutus esitettiin bravuurina pysähdyksen sijaan. Lievää monimuotoisuutta oli ympyröissä ja numero kirjo oli laaja mutta mitä sitten? Polle pysy ruodussa eikä tullut aidoista yli ! Aivan mahtava eka rata, hyvä me !

 

yksi-kaksi-koli-vaihto