Mitä meille kuuluu ?



Oliko tässä huhtikuu jo ?

 

Mitä meille kuuluu? Kiirettä. Projektien ja töiden parissa kuluu enemmän aikaa mitä kotona, harkitsin jo patjan sijoittamista autoon. Ratsastaja jäi myös äitiyslomalle ja hätä meinasi tulla puseroon hevosen kannalta. Jos hevosen on hankkinut, sitä pitää käydä hoitamassa, liikuttamassa edes katsomassa vähintään se viisi kertaa viikossa. En siedä ajatusmaailmaa, jossa omistaja ilmaantuu tallille kerran viikossa jos silloinkaan. Sylvin kohdalla varamiespalvelun etsiminen kuulosti korviini samalle kuin etsisit neulaa heinäladosta. Varamiespalvelun pitäisi pystyä tarvittaessa myös liikuttamaan hevonen itsenäisesti.

 

Hyvä etten itkenyt onnesta kun luottohoitaja Sina tuli juttuun meidän kummallisen tamman kanssa. Olen huoletta voinut jättää hevosen hänen hoiviinsa kun itse en ole paikkakunnalla.  Mikä onkaan parempaa kuin ihminen, kenen hoiviin voi hevosen huoletta jättää ilman, että itse olet paikalla. Ja varsinkin löytää ihminen joka jaksaa ymmärtää tuon hevosen toilailuja eikä säikähdä ihan pienistä.


Hackamoren testailua, koska omistaja unohti hoitaa rouvan hampaat.

Huhti-toukokuussa kesä teki tuloaan hitaammin kuin koskaan ja päivittäin sai arvuutella mitä hevosen kanssa pystyy tekemään. 

Sylvin kanssa ollaan humputeltu. Kilpailut ja valmennukset ovat jääneet hetkellisesti telakalle Mariannen ollessa lomalla. Hevosen turha liikaherkkyys alkaa ratsastaen kadota. Tammalla oli tapana esimerkiksi pukittaa jos tilanne ei miellyttänyt tai jalustin sattui kolahtamaan.  Tällähetkellä ollaan siinä tilanteessa, että hevosen selkään voi kuvitella laittavansa muitakin ihmisiä ilman, että hevonen vie täysiä ympäri kenttää tai saa muuten paskahalvauksen vieraasta ihmisestä. Itse olen innostunut maastoilemaan, aluksi mentiin tutun ja turvallisen kaverin kanssa ja nyt ollaan menty jo ihan yksinkin. Arvatkaa hurrasinko kun löysin itseni edelleen satulasta.

Loppukevennykseksi hieman maastoilua äänitehosteilla.