4.4.2016

Maneesin kammotuksia..



Päätettiin järkyttää Sylvin mieltä ja käyttää tammaa pääsiäisen aikaan uudessa paikassa maneesilla. Kenttä oli peilijäässä pidemmän aikaa, joka tarkoitti sitä, että kehnolla liikunnalla oltiin! Aamu alkoi kuitenkin tallinpitäjän soitolla, takakenkä oli puoliksi irronnut. Kenkä saatiin irti ja tuumailtiin, että eipä olisi onnistunut noin helposti vuosi takaperin. Sylvihän oli hieman hankala kengittää tullessaan ja sitä kengitettiin aluksi useamman kerran domon avustuksella.

Hevonen liikkui kuitenkin hyvin ilman kenkääkin ja päädyttiin, että lähdetään kuitenkin käymään hallilla. Paikalle päästyämme purettiin kopista hevonen, jonka silmät oli kuin leipälautaset tajuttuaan ettemme olleetkaan lähitallin, jo tutuksi tulleessa pihapiirissä. Hyvää harjoittelua vaikka tuumailtiinkin, että kisoissa otetaan kyllä aina päiväkarsina jos vaan hyvinkin mahdollista. Hevonen oli niin ihmeissään ja tohkeissaan, ettei paikallaan pysymisestä tullut yhtikäs mitään. Kokemusta, kokemusta, kotiin ei auta jäädä.
 

Pakka levisi siinä vaiheessa kun saavuttiin maneesiin sisälle ja iskettiin  perässä ovet kiinni. Mainokset seinillä, isompi peili, ikkunasta kajastava auringonvalo sai Sylvin herneet liikkumaan nopeammin kuin uskoikaan. Harmittaa etten saanut videota hevosen juoksutuksesta, koska siinä jos missä näkyi se kauhusta kankea Prinsessa, joka oli viety pakolla naapuri valtakunnan kakku kekkereille. Voimaahan hevosesta jo löytyy, liinanpäässä oli pikemminkin vermon 75-lähdöstä varastettu hyväaikainen juoksija. Ravissa polvet nousi kattoon ja tamma esitti liikkeiden laajuuttaan.
 
 

Prinsessa meloni nenässä -valtakuntaan tuli rauha ja päästiin vihdoin itse treeniin. Jännittyessään Sylvi käy todella vahvaksi kädelle ja tamma pitää, kannattaa pitää kahden ohjan välissä suhteellisen tiiviisti ellet halua kekkaloida sivuttaista slaidia pitkin pitäjää. Pitää kyllä nostaa peukku ylös Mariannelle, koska sai nyrpähtäneen ratsunsa hyvin aisoihin ja meno näytti maasta katsottuna mainiolle. Loppuajasta, hevonen alkoi keskittyä ja tuli lopuksi avuille.

Marianne teki siirtymisiä, ravilisäyksiä ja lopuksi kokeiltiin vähän uuttakin asiaa eli laukanvaihtoja sekä vastalaukkaa. Aikaisemmin ravilisäyksissä hevonen on lähtenyt heti laukalle ja raja on ollut todella häilyvä. Rajaa on pikkuhiljaa siirretty eteenpäin. Nyt hevosesta lähtikin jo lisäyksen alkuja ilman salamannopeita rikkoja. Toki voimaa tarvitaan ja tiedän, että hevonen pystyy paljon parempaan. Pikkuhiljaa hyvä tulee eikä liikaa kannata yrittää kerralla. Laukanvaihdoista hevonen heräsi henkiin ja alkoi innostumaan. Lopuksi kokeiltiin myös pätkä vastalaukkaa. Hyvä Syltterö, alat oppia !
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti