Nopein kisareissu ikinä..

Viikko takaperin kävimme kokeilemassa hallikilpailuja kotitallin estekisoissa. Sylvi ei ole  aikaisemmin ollut hallikilpailuissa mutta jostain sekin on aloitettava. Marianne oli töissä, joka tarkoitti sitä, että jouduin hakemaan ja tuomaan hevosen kilpailupaikalle itsekseni. Kävin katsastamassa ennen trailerin hakua tallin pikkutiet, koska en mielelläni ajele talvisäässä mondeollani traileri perässä.

Täällä Iisalmessa on ollut ihan järjetön sää, vuoronperään lunta ja vettä, tiet aivan hirvittävässä sohjossa. Onnekseni tiet oli aurattu eikä sohjoa ollut likimaillakaan. Sain onneksi ystävän kaverikseni hakemaan tammaa. Matka sekä lastaaminen sujui mallikkaasti ja hevonen seisoi kopissa kuin vanhatekijä. Itseasiassa, tamma huokaisi nähdessään trailerin ja laahusti kuin vanha lehmä kyytiin. (tosi hankala lastattava)
 

 

Päädyttiin, että mennään harjoitusmielessä 60-70cm luokkaan. Kilpailupaikalla tamma aavisti tilanteen ja laittoi ärhäkämpää vaihdetta. Intoa ei puuttunut ! Pientä järkytyksen vapinaa sai aikaiseksi katsomossa oleva ihmismäärä sekä taputukset, joita tamma ei ymmärtänyt yhtään.

Verryttely meni suhteellisen hyvin. Sylvi teki verryttelyssä olevalle okserille aivan jäätävän hienoja hyppyjä, harmittaa etten saanut niitä tallennettua videolle. Sanoin jo aikaisemmin ratsastajalle, että radalla on sininen aaltolankku, älä tuo laukassa sekä keskeytä jos siltä tunnustaa. Alkurata meni ok, hevonen oli todella jännittynyt joka söi laukan huonoksi. Rata loppui kyseiselle siniselle aaltolankulle ja ratsastaja jalkautui. Ei oikein voida puhua tippumisesta koska laskeutuminen oli todella tyylikäs, hidastettu, selästä jaloilleen poistuminen. Sylvi teki stopin lankulle, hyppäsi sivulle, jolloin ratsastajan paino tuli reilusti eteen ja hevonen säikähti vielä enemmän, herkkä kun on.

 

Sininen aaltolankku on meidän seuraava harjoittelukohde ! Hevonen menee risuesteet, portit, vedet, haudat, punaiset, pinkit sekä vihreät lankut mutta sininen lankku on jotain hirveää. Kokemuksena kisat olivat hyvät, hevonen sai uutta kokemusta aplodeista, katsojista, kisahulinasta sekä kuljettamisesta.

 

 

 

Kisoissa sää muuttui mielenkiintoiseksi. Vuoronperään vaakatasossa vettä, lunta, räntää sekä rakeita. (Pekka Poudalle etanat vaihtoon, piti paistaa aurinko.) Ei varmaan ikinä olla oltu niin nopeita liikkeissämme mitä näissä kekkereissä. Hevonen purettiin, laitettiin, verkattiin, kilpailtiin, pakattiin ja lähdettiin kuin liukuhihnalta. Kuvatkin unohtuivat.

 

Kaarani veti tuulen, tuiskun, lumisateen, pyryn, rakeiden, lumivallien, pikku-ukkojen sun muiden sääolosuhteiden läpi humman kotia. Kotiin päästessämme teki mieli pussata rakkaan autoni konepeltiä ja lupasinkin sille hemmotteluhoidon öljynvaihtoon.

Mietteitä Sylvin ruokavaliosta

Joku kysyi aikaisemmin mitä Sylvi syö. Hevoseni asustaa täysihoitotallissa, jossa ruokinta tapahtuu heinällä neljä kertaa sekä väkirehuilla kaksi kertaa päivässä. Heinä on hevosen tärkein elinehto ja heinän laadusta olenkin tarkka.  Olen niitä ihmisiä, jotka ajattelee 'maalaisjärjellä'. Jos hevonen on laiska, annan ruokaa enemmän, jos hevonen on liian pirteä, vähennän ruokaa.

En ole koskaan ryhtynyt ruokintalaskureihin, vaan hevoseni ovat saaneet ruokaa sen verran mitä tarvitsevat. Liiallinen ruoka, liian vähäinen ruoka tai täysin sopimaton ruoka näkyy mielestäni hevosessa jos puhutaan perusterveestä hevosesta. Yleensä kaviot, karva ja yleinen olemus kertoo jo jotain. Toki pitää muistaa, että kaikki ovat yksilöitä, jotkut pärjää pelkällä heinällä ja kauralla, toiset tarvitsevat toisenlaista evästä elääkseen, määristä puhumattakaan. Hevosen käyttötarkoitus pitää ottaa myös huomioon. Yhtä samaa hyvää kaavaa ruokinnalle ei siis ole.

Nykyään vaihtoehtoja on joka lähtöön. Sylvin kohdalla ruokintaa pohdittiin, koska hevonen oli tullessaan kuiva sekä lihasköyhä.  Hevonen tarvitsi reippaasti massaa ympärilleen, jotta pääsisimme treenaamaan sekä kasvattamaan sitä mukaa lihaksia ympärille. Ilman massaa, ei tulisi myöskään lihaksia. Liian energiapitoista ruokaa vältettiin, koska hevosella oli intoa omasta takaa eikä lisää todellakaan kaivattu.

Kokeiltiin aluksi kauraa sekä prixiä mutta Sylvin ruokakuppiin päätyi lopulta racing regularia. Regularia syötettiin edellisellä tallilla kaikille hevosille ja se on jäänyt myös Sylvin ruokavalioon. Regular on todettu Sylville hyväksi ja tamma saa edelleen litran aamuin sekä illoin.

 

..Tuotteen energiapitoisuus on varsin alhainen, ja se sisältää kaikki tarvittavat hivenaineet ja vitamiinit sekä runsaasti kuitua, joka edistää ruoansulatuskanavan hyvinvointia..

 

Racing regular on ollut Sylvin kohdalla nappiosuma. Hevonen syö regularia mielellään, rehu on helposti saatavilla sekä hinta-laatu suhteiltaan 'ok investointi'. Saatavuus on tärkeää, syötin yhdelle hevosistani aikoinaan havensin rehuja, joita sain hakea milloin mistäkin naapuripitäjistä.

 

 

Lisärehuna meillä on käytössä racing mash. Mash on jäänyt ruokavalioon hyvänä lisänä.  Mashiä hevonen saa pääsääntöisesti kaksi kertaa päivässä 3dl kerta-annoksina.

 

..Rehulla voidaan korvata osa kaurasta, jolloin rehuannoksesta tulee monipuolisempi ja maittavampi. Mash sisältää myös lesettä ja pellavaa, jotka edistävät suoliston liikettä ja rehu sopii siten myös ähkyherkille hevosille...

 

Mash on turvotettavaa rehua, jolloin 3dl määrästä tulee vajaa litran. Olen antanut mashia myös liikutuksen jälkeen palauttavana, johon sotken sekaan biotiinin. Muita erikoisempia lisärehuja hevonen ei tällähetkellä saakaan. Vitamiinilisän olen antanut pari kertaa vuodessa. Olen pyrkinyt pitämään ruokinnan yksinkertaisena. Kilpakauden ruokintaa katsotaan taas uudelleen ajan koittaessa. Regular ja mash yhdistelmällä myös tulokset ovat olleet tämän hevosen kohdalla toivotut.

Talven riemuja

 

Meillä treenikauteen kuuluu ratsastuksen sekä muun toiminnan lisäksi myös irtojuoksutusta. Säännöllisin väliajoin Sylvi pääsee irrottelemaan kentälle tai maneesiin. Ensimmäisellä kerralla juoksutin hevosen ensiksi liinassa ja sen jälkeen laskin irti maneesiin. Ensimmäisillä kerroilla tamma kasvatti siivet ja lähti lentoon kuin pegasos. Käytännössä istuin maneesin laidalla ja katsoin  kun hevonen menee  tukka putkella ympäri maneesia pukkeja heittäen. Tällä hetkellä homma on jo niin tuttua, että tammaa saa välillä hoputtaa liikkeelle. Pahempi riehuminen on jäänyt taakse ja irtojuoksutuksessa voi tehdä jo töitäkin.

 

 

Tästä tulikin mieleen Hoffman (Heikki hevoinen) eli yksi edellisistä hevosistani. Ruuna toimi niin kuuliaisesti, että pystyin huutamaan maneesin yläkerran oven suusta hevoselle askellajeja ja rupattelemaan samalla kaverini kanssa. Ruuna toimi kuin kello ! Mahtavan helppoa liikutusta omistajan laiskuuden sattuessa kohdalle. Kyseinen ruunahan hyppäsi myös maneesissa olevia esteitä yksinään silloin kuin halusi. Taisi olla vinkki siitä, että itse hyppäsin kyseisellä hevosella aivan liian vähän.

Viimeisimpänä irtojuoksutuspäivänä meillä oli tehtävänä pukittelun jälkeen kahdeksikko ja siirtymiset. Olen pyrkinyt siihen, että hevoset reagoisivat käskyihin yhtälailla selästä kuin maastakin. Sylvi on alkanut hoksata hommaa sen verran, että suunnanmuutos kahdeksikko sekä ravi-laukka siirtymiset onnistuivat kuin ammattilaiselta. Myös tempoa saa muunneltua jo melko hyvin. Hankalinta tämän hevosen kohdalla on selkeästi käynnissä, koska hevonen haluaisi tulla heti luokse kun pyydät hevosen käyntiin.

 

 

Mitä hyötyä on irtojuoksuttamisesta ? Mielestäni irtojuoksutus on terapiaa hevoselle. Hevonen saa toteuttaa itseään vapaasti ja purkaa energiaa ilman, että ihminen on selässä. Sylvi esimerkiksi vetristelee paikkojaan aina irtojuoksutuksessa ja vetää sellaisia pukkeja, että en tahtoisi olevan niissä kyydissä. Irtojuoksutus tuo myös vaihtelua arkiliikuntaan. Käytän irtojuoksutusta esimerkiksi liina työskentelyn loppuverryttelynä, sivuohjia käyttäen tai ilman.

 

 

Irtojuoksutuksessa on myös vaaransa, pari kauhuskenaariota olen kuullut ja nähnytkin. Kyseinen 'liikuntamuoto' jakaa mielipiteitä. Tästä syystä en irtojuoksutusta kuitenkaan pois jättäisi, koska samalla tavalla hevonen voi katkaista jalkansa niin  ulkoillessa tarhassa, ratsastajan kanssa tai tallissa ollessaan jos huono tuuri käy kohdalle. Nämä kuvat on otettu edelliseltä irtojuoksutus kerralta. Kevennyksenä Sylvin näyte pukittelusta.

 

 

 

 

 Irtojuoksutatteko te hevosia?

Tavoitteita ja salakavalia metsän asukkeja

 

Treeniä, valmennuksia sekä kisoja, niitä me odotetaan ! Mitä meillä on tavoitteena ? Ainahan tavoitteita löytyy mutta on eriasia miten ne toteutuu tai toteutuuko ne. Onko hevonen kunnossa, tuleeko takapakkia, aina voi sattua mitä vain. Pessimisti ei pety vai miten se oli..

 

Jos tavoitteista lähdetään puhumaan niin lähimpänä tavoitteena on varmaan kierrellä aluksi lähialueen kilpailuja sekä valmennuksia ja siirtyä sitä mukaa 2-tasolle jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti.

 

 

Lopullisena tavoitteena olisi saada hevonen toimimaan kenttäpuolella, johon hevosella onkin näyttänyt olevan piileviä kykyjä. Ennen kenttäkilpailuihin pääsemistä treenaamista on tiedossa joka lajissa, kisoja kierrettävä sekä kvaalejakin täytyy hakea.

 

Jos oikein sukua ollaan tulkittu niin Sylvin sukujuurista löytyy runsaasti holstein linjaa isän sekä emän puolelta.

 

Holsteininhevonen on menestyksekäs kilparatsu, jolla kilpaillaan olympia- ja maailmanmestaruustasolla muun muassa kenttäratsastuksessa, esteratsastuksessa ja valjakkoajossa.

 

Näin kertoi wikipedia. Ihmekkös ne vesiesteet, haudat, risut sekä ohjasajo sujuikin niin mallikkaasti heti ensikättelyssä. :D

 

 

Kenttäratsastus on itselleni melko uusi juttu, olen kolunnut kyllä este- ja koulukilpailuja ympäri suomen oman sekä muiden hevosten parissa mutta kenttäkisoissa en ole ollut hevosen kanssa koskaan, edes groomina. Ratsastajalla onkin homma enemmän kuin hallussa, koska näytön arvoisia meriittejä ja hienosti saavutettuja kilpatuloksiakin löytyy pino aiemmilta vuosilta. Pidän groomina olosta, joten odotankin kisakautta innolla puhkuen ! Toivotaan, että polle pääsisi johonkin helpoimpaan kenttästarttiin tällä kaudella. Pienenä miinuksena on kauppalista, joka tuntuu olevan (aina) loputon.

 

Viikonloppuna jännitystä toi ilmaan ensiksi metsästä kuuluvat äänet sekä seuraavana päivänä löydetyt jäljet. Oltiin treenarin kanssa illalla pimeän aikaan hevosen kanssa tallin kentällä, jossa toisella puolella on umpi metsää ja toisella puolella peltoa. Asutusta ei ole lähellä, eikä myöskään polkuja tai reittejä missä voisi kävellä tai liikkua. Viistosta selkäni takaa metsästä kuului ensin selkeä ison oksan katkeaminen ja hetki perässä samanlainen ääni mutta pienemmän oksan katkeaminen. Ääni oli voimakas, se tuli läheltä sekä kuulosti samalle kuin joku olisi kävellyt oksien yli jotka katkeavat jalan alla. Ääni tuli niin läheltä sekä voimakkaasti, että hevonenkin havahtui samaan suuntaan. Iho meni kieltämättä kananlihalle ja aloitin turhan päiväisen kovaäänisen haloo mikä ikinä oletkin, täällä on ihmisiä- tyylisen jutustelun samantien.

 

 

Pakkasta ei ollut, joten pakkanen ei todennäköisesti ollut syypää. Mietimme ensin jos lumi on painanut oksia ja oksat katkeilleet. Seuraavana päivänä mentiin kentälle valoisan aikaan ja kappas. Koskemattomassa lumessa näkyi juuri samassa kohdassa minusta vinosti metsään isot jäljet. Jäljet olivat valitettavasti hautautuneet lumen alle eikä tultu yhtään viisaammaksi siitä mikä olisi voinut ryskeen aiheuttaa. Jäljet, jotka johtivat kentänaidan viereen eivät kuitenkaan kuuluneet millekään pupujussukalle, koiralle, enkä usko, että sudellekaan, koska jäljet olivat massiiviset. En usko myöskään, että koira tai jänöjussi saisi aikaan tuollaista ääntä, ellei kyseessä ole sitten vihreä Hulk tyypin jätti Puputupuna. Lopuksi selvisi, että tallikaverin hevonen oli havahtunut ratsastajineen samoihin ääniin pari päivää aikaisemmin sekä heidän hevonen oli selkeästi hermostunut 'metsän liikkeisiin'. Ilves, peura, hirvi, jaa a ? En taida vähään aikaan pimeällä kentälle lompsia, meillä nimittäin kenttä ei sijaitse aivan tallin nurkalla.