Entäs jos.. ?

 Puhelinmateriaali kunniaan, sisältää siis vain huonolaatuista kuvaa paremman puutteessa. No mutta Kekkonen. Kekkosella oli viikonloppuna kahdenpäivän kouluvalmennusviikonloppu. Sanoinkin alussa valmentajalle, että ruuna on vähän estemoodissa ja ongelmana on pidätteet ja tehtäviin keskittyminen.

 

 

 Ruuna haluaisi mennä kokoajan korvat tötteröllä vermo vauhtia. Mitä kovempaa mennään sen parempi ja auta armias jos päästät ruunan keskiraville. Pidätteet jäävät unholaan ja ruuna painelee koko ratsastuksen loppuun mielissään tukkaputkella keskiaskellajeja. Yritäpä siinä keventää ja keskittyä edes pysymään kyydissä. Ruunalla on siis entäs jos-vaihde.

 

 

 Valmennuksessa tehtävinä oli väistöjä, avoja sekä keskilaukkaa. Tehtävät meinasivat kaataa Kekkosen kupin nurin useamman kerran, koska nyt ei voinutkaan hiittailla ympäriinsä ihastellen itseään peilistä. Ruunan tempauksille ei voinut kuin nauraa, taisi siellä nauraa kuskin lisäksi valmentajakin useamman kerran.

 

 

Laukassa ruuna yleensä innostuu vähän liikaa. Laukan jälkeen ruunasta kuoriutuu  yliaktiivinen malli ja polle yrittää tarjota entäs jos- tyylillä mitä tahansa. Ruuna ei siis malttaisi kävellä metriäkään vaan tarjoaa mitä erikoisempia tehtäviä itse. Entäs jos nostan tästä laukan, entäs jos väistän sivulle, entäs jos nakkaan etujalan fiinisti ulos,  entäs jos heilautan mun etuharjaa, entäs jos käännän mun pään sivulle, entäs jos räpsyttelen mun ripsiä, entäs jos, entäs jos.. joko-joko-joko lista on loputon.

 

 

Ruuna esitti myös pitkästä aikaa en muuten tee- nelitelinsä. Kyseisessä harjoituksessa vaadittiin jalkojen asettelua hitaassa temmossa, joka oli aluksi pitkäjalkaiselle ruunalle hiukan hankalaa ja hermoja raastavaa. Mahtava valmennusviikonloppu siis takana ihanien ihmisten parissa. Valmennus antoi taas paljon uusia ajatuksia jatkolle ja treenaritkin tuli selästä hymyssä suin..



En muute tee..- neliteli

Mitä on klippaaminen ?

Loimiklippaus

Mitä tarkoittaa klippaaminen ? Klippaaminen tarkoittaa suomennettuna hevosen karvapeitteen pois ajelua. Klippaamisesta ollaan montaa eri mieltä. Osa on klippauksen puolella ja osa vastaan. Tämä julkaisu sisältää omia kokemuksiani, toki jokainen tekee asiat omalla tyylillään.

 

Miksi klipataan ? Klippaaminen helpottaa varsinkin talvisin hikoilevan hevosen kuivatusta. Klipattu hevonen on myös helppo pitää puhtaana ja siistinä. Joissain tapauksissa vanhemmilla hevosilla saattaa olla hankaluuksia tiputtaa talvikarvaa, jolloin klippauksia saattaa nähdä myös kesäisin. Klippauksen miinuspuolena voisi sanoa loimituksen. Klipattu hevonen tarvitsee kunnon loimituksen tallissa sekä tarhailuaikana. Loimitus pitää valita huolella  ja sään mukaisesti, loimia saattaa siis tarvita useita eri vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja pitää siis löytyä esimerkiksi -5 kuin -30 asteen pakkasille. Pihatossa asuvaa hevosta en itse lähtisi klippaamaan heti ensimmäisenä.

Klippausmalleja löytyy paljon, malli kannattaa miettiä tarkkaan hevoskohtaisesti. Jollekin riittää pelkkä etuosan klippaaminen kun toinen valitsee koko klippauksen. Yleisimpiä malleja taitaa olla hunter ja loimiklippaus. Hunter mallissa karvat jätetään ajamatta jaloista, päästä sekä satulankohdalta. Loimi klippauksessa hevoselle jätetään loimen mallisesti karvat kylkiin ja selkään. Itse käytän paljon loimi sekä hunter klippausta.

Heikki hevosen kohdalla aloitin klippauksen aina pikkuhiljaa, koska klippaaminen toi hevoseen myös  lisäenergiaa. Yllä kuva lievästä luotiviiva klippauksesta jonka muutin myöhemmin loimiklippaukseksi.

Klippauskoneita eli karvaleikkureita on laaja valikoima kalliimmista ammattikoneista huokeampiin trimmereihin. Kone kannattaa valita käytön mukaan, haluaako ajella vain pientä osaa satunnaisesti, jolloin käyttöön riittää ehkä pienempi edullisempi vaihtoehto vai haluaako koneen vaativampaan aktiivikäyttöön. Yleisesti isommilla, leveä teräisillä koneilla on helppo ajaa hevosen laajemmat osat esimerkiksi runko. Hankalia kohtia klippaamisessa on usein kainalot, pää sekä jalat, näihin kohtiin soveltuu usein pienempi trimmeri. Iso, leveä teräinen kone saattaa tehdä kainaloissa helposti haavaumia. Klippauskonetta hankkiessa kannattaa miettiä haluaako akulla toimivan vai johdollisen mallin, mihin tarkoitukseen kone tulee sekä koneen käyntiääni. Karvaleikkureiden äänissä on valtavia eroja ja osa hevosista myös saattaa vieroksua ääntä.

Itse käytän klippaamisessa delavalin hcp65 hevosklipperiä sekä moser rex1230 mallin trimmeriä. Delavalin isolla koneella ajan isommat osat ja moseria käytän siistimiseen sekä pään/jalkojen ajeluun.

Delaval Hcp65

 

Onko hevonen ensikertalainen klippaamisessa? Hevonen kannattaa totuttaa rauhassa ja ajan kanssa koneen ääneen, jotkut hevoset sietävät klippaamista hyvin ja osa voi tarvita esimerkiksi huulipuristimen tai eläinlääkärin antamaan rauhoittavaa ! Jokainen hevonen reagoi omalla tavallaan, joten ole varovainen ja pyydä ensimmäiselle kerralle apua. Klippaus ajankohta kannattaa myös miettiä huolella, mitä enemmän talvikarvan kasvatus on kesken sen useammin klippaat.

Omien hevosten kanssa Kekkonen on tähän asti kaikista helpoin klipattava, tämä ruuna ei pahemmin korviaan lotkauta. Muiden hevosten kanssa olen käyttänyt apuna ravihevosten korvatulppia sekä vaimentavaa korvahuppua.
 

Moser rex1230

 

Ennen klippaamisen aloittamista valitse tilava paikka ja varaa aikaa reilusti. Klippaus voi vaatia aikaa enemmän kuin osaa kuvitella. Esimerkiksi itselläni menee Kekkosen pika klippaamiseenkin vähintään pari tuntia. 

Pesukarsina ei ole välttämättä paras vaihtoehto, koska viemäri voi helposti tukkeutua karvoista sekä vesipiste ja sähkö eivät ole hyvä yhdistelmä. Huolehdi, että hevosen karva on kuiva, märkää hevosta ei kannata klipata. Hevonen kannattaa myös harjata huolellisesti ennen karvojen ajamista, leikkausjäljestä tulee paljon siistimpää sekä kaikki ylimääräinen hiekka ja lika kuluttaa koneen teriä. Suunnittele klippausmalli ja rajat ennen aloittamista, se nopeuttaa työtä. Rajojen suunnitteluun voi käyttää apuna esimerkiksi liitua. Ennen aloittamista muista myös öljytä kone ohjekirjan mukaisesti ja pyörittä konetta hetki käynnissä.

 

 

Jos koneesi on johdollinen malli, varo johdon joutumista hevosen jalkoihin. Itse pidän johtoa klippaustilan seinustalle kevyesti kiinnitettynä ja loppua omalla olkapäälläni.

Hevosta klipatessa pidä kone kevyesti ihoa vasten. Itse pyrin tekemään pitkiä, tasaisia "vetoja", koska jälki on usein siistimpää eikä karvaan jää niin paljoa rantuja. Karvat ajellaan aina vastakarvaan ! Harjoitus tekee mestarin.. 

 

Klippausmalleja löydät tästä..

Lapiollinen hiekkaa

 

 

Kuvituskuvissa poseeraa Irlanninsusikoirani- Väinö Elmeri. Kävimme Mintun kanssa loppukesästä yhdessä lenkillä ja Minttu otti samalla kuvia Väinöstä. Kuvat onnistuivat juuri niin kuin pitikin. Kuvat ovat jääneet arkistoon ja ne saivatkin luvan koristaa nyt tätä julkaisua.

 

 

Tästä pääsemmekin lampaisiin.. Ajelin yksi syyspäivä tallille ja huomasin, että parkissa olikin jo melkoinen ruuhka-aika. Naapuri tontin väki oli tullut kyläilemään ja asukit olivat silmin nähden innostuneita huomatessaan minut ja sen jälkeen kädessäni olevan Kekkosen ruokasankon.  Kieltämättä, olo oli kuin pillipiiparilla. Harmi vaan ettei hevoseni ole samaa mieltä. Kepu sai hyvää siedätyshoitoa, koska lampaat napottivat puoli päivää aterioimassa ruunan tarhan edustalla.
 

 

Kepu on saanut tarhaan uuden ystävän, nimittäin turpakopan. Ruunan ruokalistalta löytyi vieras ruokalaji, joka ei todellakaan kuulu tämän ruunan ruokavalioon. Ruunan rutjake päätti alkaa ahmimaan päivälliseksi tarhan pohjamateriaalia ja tonki sieltä suuhunsa mehevästä mutakuopasta mitä irti sai. Onneksi tajusin kyseisen ongelman ajoissa ja sain puututtua peliin. (Varmasti ongelman huomasivat kaikki naapuritkin, tallin pihaan kurvatessani karjuin-mölisin auton   ikkunasta tarhailevalle jätille, että Kekkonen per*ele nyt loppuu se mullan mussutus) Hiekka nimittäin laittaa ruunan vatsan aivan sekaisin, jolloin myös lopettaa syömisen. Tällähetkellä vatsa on jo hiukan parempi psyllium kuurin ansioista. Vitamiini kuuri alkaa myös, koska yleensä hiekan/mullan/saven syöminen kertoo puutostilasta. Ruuna saa nyt tarhailla ystävä kopan kanssa jonkun aikaa.

 

 

Aloitin myös klippauskauden. Klippaamisesta ollaan montaa erimieltä, mutta itse olen melkeinpä aina klipannut hevoseni tavalla tai toisella, mikä tyyli millekin hevoselle on vain sopinut. Tällä kertaa olin liian innokas karvakasani parturoinnissa ja klippasin ponin kirjaimellisesti päästä varpaisiin. (..jaloissa tosin on vielä karvat) Aikaisemmin olen jättänyt pään klippaamatta, mutta tänä vuonna repesin liitoksistani ja klippasin koko ruunan päästä lähtien. Olen hyvin ylpeä Kepusta, ruuna napotti tyytyväisenä koko parturoinnin ajan. Korvien kohdalla oli havaittavissa vain pientä kulmien kurtistusta ja ihmetystä, että liekköhän tuo ihminen nyt täysin järjissään. Tungin ruunan suuhun ruisleivän käntyn niin tuokin pieni ihmetys loppui kuin seinään. Hieno polle!