Jalkakramppeja ja hankintoja

Slorina

Kuvauskausi olisi pitänyt aloittaa Kiuruveden Orinäyttelyistä, mutta en saanut raahattua itseäni sinneasti. Kevättä alkaa huomata jo hiukkasen enemmän esim päivän pituudessa ja valoisuudessa, aurinkokin alkaa pilkistellä esiin ja nyt alkaa olla juuri niitä mahtavia talvipäiviä kuvaukselle. Eli eikun kamerat kaapista käyttöön..
 

Mutta varusteisiin..Kuten aikaisemmassa julkaisussa kerroin uudesta Kekkonen kouluratsuksi varusteurheilustani, kantani on saanut aivan uuden ulottuvuuden. Löysin markkina löytöinä todella edullisesti kaksi super pehmeää, nahkaista kouluvyötä, jotka olivatkin todella hyviä ostoksia.  Kummatkin on aika samantyyppisiä, joustovöitä, toinen Glen Gordonin ja toisen merkkiä en edes tiedä.

 

Samaan syssyyn -edullisesti kun sai- floppasin tuotteeseen mitä olen karttanut, eli Eskandronin Generation malliston tummansiniseen estehuopaan. (Äidin hevostietouden mukaan huopa olisi "voi kuinka kauniin sininen" ) Tosin huovassa on vain reunus sitä kiiltävää materiaalia, mitä lienee. Olen vältellyt kyseistä mallistoa, koska omasta mielestäni huovat, jotka ovat kokonaan juuri sitä kiiltävää "muovipinnoitetta" näyttäisi ainakin meillä siltä, kuin hevosella olisi pvc rätti satulan alla. Generation mallistossa on toki hienoja huopia ja muita tuotteita, mutta mielestäni ne eivät esim meille sovi. Tämäkin on tosiaan mielipide kysymys, toiset tykkää, toisille sopii ja toisille ei sovi. Mutta.. kyllä se silti ihan kivalle näytti hummalla kun huopaa satulan alle vähän mallailin. Se siitä sitten, ompahan tämäkin testattu. Laadultaan pidän Eskadronin tuotteista, huovista, loimista ja päitsistä puhumattakaan. Eskadronin päitsiä en vaihda mihinkään, kestävämpiä päitsiä ei ole meille ainakaan vastaan tullut. Päädyin jälleen tilanteeseen -minulla on jo kaikkea, en tarvitse mitään..- Saa nähdä kuinka kauan ajatusmalli taas pitää.

 

Humelon ravista alkaa löytyä ja ennenkaikkea pysyä ihan kiva tahti. Ainut miinus on se, että samalla kun Kukkapuska koikkelehtii eteenpäin, ruuna ravaa myös ihan liikaa ylöspäin, jolloin ravi on jotain niin hirveää, ettei sitä voi sanoilla edes kuvailla. Käynnissä taas on niin paljon tekemistä, etten siitä edes jaksa kirjoittaa. Ratsastajan jalkakramppi kuvaa loistavasti meidän tämänhetkistä raviharjoittelua, tämän pahempaa en ole tähänpäivään mennessä edes kokenut. Eteenpäin sanoi, mummo lumessa. Olé

 

P:S Tässä kuussa lukijoilla mahdollisuus kisailla kuvien parissa ;)

 

© Ansku / ak.galleria.fi