Sain valtavan inspiraation kokeilla bannerin tekoa. 5minuutin söhellyksen tulos kuitenkin miellytti - yksinkertainen on kaunista- silmääni ja laitoin bannerin kuitenkin julkaisuun. Onhan se tylsä, mutta parempaa odotellessa saa kelvata. Kertokaa toki mitä mieltä olette..
Kuvaushommia on ollut satunnaisia siellä sun täällä. Kävin viikolla kuvailemassa Minttua ja Ventaa. Otin Venta tammasta hiukan rakennekuvia tai siis yritys oli todella kova. Kajaanissakin tuli piipahdettua 23.9 sunnuntaina, tosin enimmäkseen hevosen hoitajan roolissa kuin kuvaajana. Ihan mukavaa vaihtelua näinkin päin. Halli kuvaamista kerkesin sen verran harjoitella, että valokuvasin oman seuran edustajat. Oman seuran edustaja ratsasti myös 120 luokan voittoon ! Jes. Sain myös oman tallin harjoituskilpailujen kuvat esille
Harjoituskoulukilpailut..
Hevosten klippaus jakaa varmasti paljon mielipiteitä mutta..
Olen aina pyrkinyt pitämään kaikki omat hevoset siistinä, joka tarkoittaa suomennettuna ; ei resuista päätä, harjaa, häntää, karvaa, turkkia, karvaa, turkkia, karvaa, turkkia, karvaa, karvaa, karvaa.
Kaikki omistamani hevoset ovat olleet sitä "tussahtavaa" talvi mallia, talvella löytäisin tarhasta shetlanninponin ja jääkarhun sekoituksen, jos antaisin karvan kasvaa valtoimenaan. ( joka tarkoitti hirvittävää hikoilua ja kuivatusta Hyh hyh ) Olen myös huomannut, että pari viimeisintä hevosta omistuksessani ovat olleet erittäin nihkeitä ajatukselle, että ajelisin heiltä paidat päältä, eli erittäin hankalia tapauksia toteuttaa omaa näkökantaani. Toinen pyöri kuin väkkärä, yrittäen litistää minua seinille ja toinen karkasi paikalta mitä kummallisimmin tavoin. Kärsivällisyys onneksi palkittiin sain kuin sainkin klippauksen onnistuneesti aina suoritettua.
Kekkosen kärsivällisyyden testaus klippaamiseen tapahtui siis tänään. Länttäsin pollen pesukarsinaan ja sen kummemmin ajattelematta laitoin koneen päälle. Humma sai mutustaa samalla porkkanaa, ties vaikka stressi iskee ja löydän itseni tallin toisesta päädystä. Olin todella, todella yllättynyt positiivisesti ! Kukkapurkki ei korvaansa lotkauttanut ja sain käyttää konetta kaulallakin ilman, että hevonen aloittaa vuosisadan sambakarnevaalit. Kerrankin minulla on fiksu hevonen, joka ei turhista hötkyile.
Olin niin innoissani, että väkersin hummalle hieman epämääräisen sydämen takalistoon. Eläköön huudot hänelle kuka keksi klippauskoneet. Olé !!
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti