Ak.gallerian kilpailu

 Prinsessa Sylville kävi lääkärin puheilla nolosti ja joutui kertomaan tarkan tämänhetkisen painonsa.

Laitetaan lukijoille pienimuotoinen kilpailu pystyyn. Kilpailun nimi on -Arvaa Sylvin paino. Osallistuaksesi kilpailuun riittää kun olet blogin rekisteröitynyt lukija ja heität arvauksesi ilmoille. Arvauksissa mennään 5kg tarkkuudella.

Ilmoita julkaisun kommenttikenttään arvauksesi, rekisteröity nimimerkkisi sekä toimiva sähköpostiosoitteesi niin olet arvonnassa mukana.  Palkinto arvotaan oikein vastanneiden kesken.  Ellei oikeita vastauksia löydy niin palkinto arvotaan kaikkien osallistujien kesken.
 

Arvonta suoritetaan maanantaina 6.6 klo 20:00. Voittaja julkaistaan blogissa ja häneen otetaan yhteyttä sähköpostitse.

Kilpailussa mukana myös Ravi- ja ratsutarvike Aisakello. 

Arvonnan palkinnon löydät alempaa.
(setti : riimu full, sukat koko m, satulasaippua,tervalaastari) 

Onnea arvontaan !
 

Myönnetään, tarkkoja ollaan !

Tarkka, liian tarkka, tarkka, liian tarkka.. Kyllä, myönnetään! Tarkkoja ollaan, välillä jopa liian tarkkoja. Joskus tuntuu, että joitain asioita voisin jättää huomioimatta. Olisi helpompaa olla sokeampi hevosen käyttäytymiselle jos ei tietäisi mistään mitään. Toki, monia asioita voi myös ennaltaehkäistä tarttumalla ongelmiin ajoissa. Sappeni saa välillä kiehumaan ihmiset, jotka valittavat asioista tai ongelmista eivätkä tee mitään helpottaakseen asiaa. Asiaa, johon selkeällä maalaisjärjellä ajateltuna saattaisi todennäköisesti saada myös ratkaisun.
 

No mutta, heppa herkkis. Sylvistä huomaa heti, jos karvakaan on ristissä niskahihnan alla tai suoja on millinkään vinossa. Sylvi alkoi reagoimaan satuloidessa luimimalla ja näykkimällä. Myös ratsastettavuuteen tuli lievää outoutta. Hevonen halusi venytellä kaulaansa, kulkea nenä maassa sekä rentous alkoi kadota. Luimiminen, näykkiminen sekä rentouden puuttuminen viittasi selkeästi satula ongelmaan. Onhan tamma levinnyt rungoltaan melkoisesti verrattuna siihen mitä tamma tullessaan oli. Kävimme maailman tsiljoonat vaihtoehdot läpi, muummoassa hiekkaa vatsassa, selkä jumissa, satula epäilyn lisäksi. Sovitin satulan ja kapeahan se oli. Laitettiin seuraavana päivänä prestige selkään, hevonen kulki rennosti ja ongelmat hävisi. Kilautin tuttavalleni ja vein satulan pikaisesti levitykseen.

Voi ei, voi ei, voi ei, kukaan ei varmaan huomaa jos hiippailen tästä ohitse !

Lumet katosivat ja hevonen oli saanut päähänsä vetää tarhan pohjasta kaiken minkä irti sai. Hälytyskellot alkoivat soimaan ja omaan päähäni iski kauhuskenaario vatsaongelmista. Apua, uusiutuuko yhden aikaisemman hevoseni ongelmat. Soitin heti Mariannelle, joka tyynnytteli järkyttynyttä osapuoliskoa ja huomautti, että aikaisemmalla hevosellani oli taustalla sairaus. Totta ! Marssin kuin sotilas ostamaan putiikin tyhjäksi vitamiineista ja kivennäisaineista. Rinsessa nyrpisteli nokkaansa etovan hajuiselle sörsselille mutta paremman puutteessa tyytyi kohtaloonsa ja söi sapuskansa. Sörsselini oli sen verran tehokasta myrkkyä, että tallityöntekijä kertoikin nopsaan, että turha mutustaminen oli loppunut kokonaan. Yksi etappi saavutettu !

Voihan vesikuppi ! Sylvi ei syystä tai toisesta tykkää juoda tallilla olevista automaatti vesikupeista. Tallityöntekijä oli kantanut vettä tarhaan selkä vääränä. Vesiä tarhaan viedessä portilla odotti iloisesti tervehtivä hevonen, joka ryysti saavin kerralla tyhjäksi -saisinkos lisää ?  Alamaiset kantoivat hänelle isoon saaviin vettä. Ilmeisesti isosta saavista nenä ei mene ruttuun sekä vesi ei roisku huulille. Kerran olin pesemässä karsinassa olevaa juomakuppia, painoin automaatti nappia, jolloin rouva tuli iloisena juomaan kupistaan. Minä, alamainen, painoin rouvalle kupin nappia ja hevonen joi. Missä meni vikaan.. Marssin jälleen sangon ostoon ja länttäsin hevoselle lisäveden. Aamu ryystäminen saavutti loppunsa.

Lyhyesti virsi kaunis vai miten se oli. Kynttilänä kakun päällä, kuvioihin tuli yskä. Yskä, josta vedin herneen nenääni alta aika yksikön ja seuraavaksi olinkin jo varaamassa klinikka-aikaa. Sylvi on siis yskähdellyt satunnaisesti ja saanut yskän puuskia. Yskänpuuskahdukset tulivat ainoastaan tallissa ollessaan ja en keksinyt muuta syytä kuin kuivike. Voiko hevonen vetää heiniä syödessään kuiviketta naamariinsa ? Meillä tallissa on aivan loistava ilmastointi, hevoset ovat kokopäivän pihalla, heinä on super hyvää. En usko, että kyseessä olisi puhkurin tapaista yskää, koska luulisi hevosen yskivän tällöin liikkuessa ja tarhassakin.

Klinikka-aikaa varatessani näin jo sieluni silmin meidät änkäämässä prinsessa ruttua ahtaaseen pakkopilttuuseen. Kuinkahan ison tuhon ja laskun rouva nirppanokka saisi aikaan. Manasinkin kaverille, että toivottavasti tamman herkkään nekkuun ei tarvitse koskea, koska siihen loppuu tältä kesältä kärvähtäneen nenän rasvailut. Klinikkakäynti meni yllättävän rennosti ja helposti. Tarkistutin Sylvin hampaat sekä samaan pakettiin otettiin hengitystietähystys. Yleisesti mitään hirvittävän erikoista ei vielä löytynyt mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa eli odotellaan vielä jännityksellä koepalan tulokset.

 

Tehotreeniä..

Sylvi ja Markka on ollut oikeassa teho-treenissä  esteiden suhteen. Ollaan ahkerasti käyty visiiteillä  ympäri Pohjois-Savoa. Hevoselta puuttuu rutiinia, jota ei saa kuin kiertämällä uusia paikkoja.

 

Maaliskuun lopussa käytiin tutun estevalmentajan treenissä lähitallilla, jossa hevonen sai tuntumaa kauhistunutta ilmettä aiheuttaneisiin aaltolankkuihin. (Alimmainen video, pahoittelut jo heti alkuun videoiden laadusta) Hevonen oli olemukseltaan jostain syystä hieman vaisu. Tehtävät hevonen teki hyvin ja valmennus oli kuitenkin onnistunut. Linja tuotti harmaita hiuksia, koska ensimmäisessä osassa oli aaltolankku ja toisessa vihreä, iso portti.  Korkeudet oli kuitenkin sitä luokkaa, että kyseisistä esteistä päästiin yli vaikka käynnissä ja näin myös tehtiin. Tämän hevosen kanssa ei kannata jäädä hifistelemään vaan yli mennään tavalla tai toisella, mieluiten yhdellä kerralla.  Ratsastaja oli hyvin kartalla ja parin alku kieltojen jälkeen homma toimi ja aaltolankku-kammosta päästiin.

 

 

Viimeviikonloppuna pakkasin hevosen ja tavarat autoon ja kuskasin karavaanin Purolaan. Pidettiin lauantaina estetreenit ja sunnuntaina hevonen starttasi seurakilpailujen ulkopuolella ensimmäinen 80cm esteradan. Lauantain treeneissä Sylvi oli aivan käsittämättömän hyvä! Hevonen oli skarppina ja innoissaan päästessään isoille areenoille. Laukkaa löytyi ja laukat vaihtui kevyesti sarjassa. Estehevosen ruuti tuli esille mutta se pysyi siedettävällä tasolla. Melkein jokaisella esteellä oli jotain erikoista mukana, värikästä lankkua, porttia, vesimattoa eli juuri sitä mitä tämän hevosen kanssa tarvitaan. Korkeudet pidettiin maltillisena, koska tarvitaan edelleenkin malttia ja voimaa jota voi hakea pienemmilläkin esteillä. 

Tämän tamman kohdalla korkeuksissa ei kiirettä pidetä, esimerkiksi lähestymisiä on paljon helpompi harjoitella matalammilla korkeuksilla. Sylvihän haluaisi hypätä kaiken kovaa ja korkealta jos valtaa antaisi eli harjoittelu aloitettiin vuosi sitten nollasta. Hevonen hyppäsi esteet mukisematta, ainoa pieni päänvaiva löytyi okseri-pysty sarjalta. Hevonen otti isoa loikkaa a osalle, jolloin b osa tulikin nopeasti syliin. Sunnuntain rata meni hyvin. Puomeja tuli mutta ratsukko pääsi radan loppuun sujuvasti. Rata oli oikein mallikas ensimmäiseksi 80cm radaksi ja edellispäivän sarjastakin hevonen oli oppinut jotain, tamma puksutti sarjan maltillisesti kuin oppikirjasta. Hurraa.

 

 

Ajateltiin jättää hevonen pienelle lomalle, joka sisältää korkeintaan rentoa maastossa humputtelua. Esteet ja kentällä meneminen saa jäädä hetkeksi mietintämyssyyn. Ollaan  sitä mieltä, että kevyemmät viikot ja jopa pidemmät viikon-kahden mittaiset lomajaksot eivät tee huonoa. Meillä hevosesta näkee heti jos asioita on tehty samalla kaavalla tai vierailtu kentällä monta päivää peräjälkeen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että verenmaku suussa ei kannata edetä, useasti tuloksena on vaan takapakkia.