Pakkaset paukkui

Mitä ollaan tehty? Suoraan sanottuna, ei juuri mitään. Muutto maneesittomalle tallille ja talven kelit ovat hankaloittaneet treenausta. Ensiksi odoteltiin lunta kuin kuuta nousevaa, liikutus rajoittui maneesilla käyntiin, käyntimaastoihin sekä maastakäsin hommiin. Lunta tuli, jonka myötä -30 asteen pakkaset saapuivat ilahduttamaan talveamme.

 

Tällähetkellä lunta on onneksi sen verran, että pääsee kuitenkin liikuttamaan hevosta jollain tapaa monipuolisemmin ja tehokkaammin. Omasta mielestäni -20 rajan yli mentäessä voi jo höllätä liikuntaa kevyemmäksi. Parhaimmillaan täällä Pohjois-savossa taisi olla -32 astetta.

 

Pakkaskauden tullessa myös hevonen sai osansa, tamma jumahti takaa jumiin sekä virtaa kertyi melkoisesti. Tallissa siis seisoi melkoinen atomipommi, jonka liika energia ei onneksi näkynyt käytöstavoissa tallissa kuin tarhassakaan. Työmotivaatio tosin oli vähän liiankin huipussaan. Olihan täällä hyväkin jakso kelien suhteen mutta sekin kesti noin viikon. Kerkesimme purkaa hevosen suurimman energiat ja jumit pois, kunnes pakkaset iskivät takaisin. Pari valmennusta on jäänyt välistä tekemättömyyden vuoksi, ihan kevyellä olleen hevosen kanssa en lähtisi valmennustreeniin. Valitus ei auta ja näillä mennään mitä pystytään.
 

 

Viimeviikon mieltä nostattava kohokohta oli se, että Sylvi saatiin kengitettyä ensimmäistä kertaa ilman kevyttä rauhoituksen voimaa.  Tästä olen suuresti iloinen ja todella toivon, että sama meno  jatkuisi ongelmitta. (Pakkasetkin ovat jo lauhtuneet hellelukemiin, tänään -6 astetta. Oli kesäkesäkesä..)