Ostoslistaa sekä valmennuksia

Tavarat ja tavaran paljous. Itselläni Kekkonen on viides oma hevonen ja varusteitakin on kertynyt sen edestä.  Onneksi minulle on käynyt hyvä tuuri ja suurin osa esimerkiksi loimista on istunut hevoselta toiselle, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Siltikin yhteen väliin varastossani majaili noin 40 kappaletta pelkästään loimia ! Olen ottanut itseäni niskasta kiinni, tehnyt suuria inventaarioita ja päässyt melkein kaikesta ylimääräisestä eroon. Minulla on siis tavaraa sen verran, että voisin varustaa pienen tallin hevoset. Ostoslistaa kuitenkin löytyy. Tavaroitahan pitää myös uusia kun vanhat esimerkiksi hajoaa.

 

Ensimmäisenä, suurimpana ja kalliimpana investointina on oma traileri. Omaa kuljetuskalustoa olen haikaillut jo vähintään 3-vuotta. Asia on muhinut pidempään päässä, mutta auton puutteen vuoksi hankinta on jäänyt unelmaksi. Auto ongelma sai lopun heinäkuussa kun vaihdoin autoa. Nyt pihassa seisoo isompi farmari, jossa on myös niinkin tärkeä asia kuin vetokoukku. Koppi vain edelleen puuttuu.. Oma traileri olisi todella tarpeellinen, koska tähänasti olen kuljettanut Kekkosta kuorma-autolla, johon pitää aina hankkia esimerkiksi kuski.

Tämä talous on saanut kärsiä hirvittävän säästölinjan ja olenkin päättänyt toteuttaa unelmani ja hankkia oman trailerin. Haaveissa on 1,5 hevosen traileri jossa korkeutta pitäisi olla ainakin 230cm. Kahden hevosen trailereita on markkinoilla pilvin pimein, mutta tulin johtopäätökseen etten tee sellaisella mitään. Harmikseni näitä 1,5 hevosen trailereita on vähemmän tarjolla ellei budjetti ole rajaton. Listalla etsinnässä joko böckmann, blomert, humbaur, henra tjs.. Jos joltain löytyy kyseenlainen tarpeeton traileri niin ottakoon yhteyttä.

 

Toinen pienempi ja tarpeellinen hankinta on lapasuojus. Kekkosen tämänhetkinen lapasuojus on Weera-hevosen ajoilta. Kyseinen rätti on kestänyt siis 4 hevosen rymyämisen ja riepu alkaa olla niin kulunut ja reikäinen, ettei sitä edes lapasuojukseksi voi enää sanoa. Minulle naureskellaankin kun puen kyseisen rievun aina Kekkosen päälle, vaikkei siitä enää hirvittävää hyötyä ehken olekaan.

 

Kekkonen pääsi sunnuntaina jälleen kouluvalmennuksen makuun oman treenarin kanssa. Ruuna meni paremmin kuin odotettiin ja teki asiat suuremmin mukisematta korvat tötterössä. Useampi kehui ruunan menoa mutta itse treenari ei ollut ihan samaa mieltä. Alla olevassa videossa on tämän päivän valmennusmenoa. Valmennusta seuratessani itselleni iski taas ihan mieletön suomenhevoskuume. Saa nähdä miten putte-kuumeen käy ja mistä sitä itsensä taas löytääkään.

 

Vieraskäynnillä

Viikonloppu reissaten. Olin odottanut innolla tätä kyseistä pidennettyä viikonloppua. Lauantai hujahti pitkälti pakkaamisen merkeissä ja mietiskellen mitä ottaisi mukaan. Vaikka kyseessä on vain  yhden yön reissu niin siltikin koko elämä sai lähteä mukaan, kaikki tarpeellinen ja ei ehkä niin tarpeellinen. Mistä on kysymys ja minne ollaan menossa?

 

 

Keppana ja Keppanan naapurin emäntä Kikka (..Kvinta II ) pääsivät sunnuntaina siis reissun makuun. Reissun pääasiallisena aiheena oli osteopaatti Simone Kleinin tapaaminen. Olimme käyneet Kepun kanssa Simonen käsittelyssä viimeksi huhtikuussa. Viime kerralla, ensimmäisellä kerralla olin hiukan skeptinen asian suhteen, mutta kun näin omassa ruunassani muutokset liikkeessä vannoin käyttäväni ruunaa joka kerta hänen käsittelyssä, jos vain ajan satun saamaan. Valitettavasti Simonen maanantain käynti peruttiin kaikkien osalta, joten päivä hurahti lähinnä treenaten. Itse pääasian pois jäänti harmitti mutta otettiin reissu matkailun kannalta.  Hevoset saivat samalla hyvää ja tarpeellista kuljetus/lastaustreeniä.

Veimme hevoset siis jo sunnuntaina uuteen talliin. Kukkapurkki oli koko matkan yllättävän rentona, eikä kauhistellut yhtikäs mitään. Käytännössä ruuna oli koko reissun kuin kotonaan.  Keppana pääsi sunnuntaina menemään oman treenarin kanssa isossa hallissa ! Nyt sopi tämäkin ruuna laukkaamaan useammankin askeleen pitkää sivua. Ruuna käyttäytyi kuin vanha tekijä ja meni eteenpäin kirjaimellisesti tukkaputkella. Ruuna sai kevyen liikutuksen parin hypyn kera.

Maanantaina matka jatkui kotia kohti. Kyseisen -en tahdo lähteä mihinkään- tai -en varmana tule lähemmäs- hevospariskunnan lastaaminen on aina tuottanut hiukan harmaita hiuksia itse kullekin. Lähtiessämme kotitallista Kekkonen päätti ensimmäisen kerran jo kotitallin ulko-oven karmin kohdalla, ettei varmana mene askeltakaan lähemmäs ja meinasi asetella pitkiä kinttujaan jo neliteliin. Neliteli vaihteesta saatiin jo hidas ykkönen silmään ja päästiin jo lastaussillan kohdalle suhteellisen rivakasti. Ruunaa jännittää ensimmäiset askeleet sillalle, jonka jälkeen yleensä kävelee mukisematta. Kepussa rasittavinta on se, että ruuna kääntää korvat taakse ja saattaa alkaa vaikka päiväunille kesken lastaamisen eli käytännössä ruunan ruttelo asettautuu neliteliin eikä hievahda vaikka pommi tippuisi päähän.  Mikäs siinä odotellessa vaikka seuraava kuukausi, tein siis ruunan elämän mahdollisimman tylsäksi. Sivuille ei muuta elämää vilkuilla ja suunta on joka aistilla ainoastaan eteenpäin, johan alkoi jalan nostaminen maistua.
 

Pois lähtiessä lastaaminen oli kuin oppikirjasta. (..Kepu nyt järkyttyi autoa jo ensimmäisen kerran ennen kuin koko tallista päästiin pihalle :D ) Kappas kummaa, pari valjakko oli ottanut opikseen ja koko team sotanorsut oli kyydissä 15minuutissa. Lisää harjoittelua kehiin ja kylläpä kannatti käydä reissussa !