Hevoseton on todellakin huoleton mutta todella tylsistynyt sellainen. Mihin tämän kaiken ajan oikein edes käyttäisi. Sylvi lähti uuteen kotiin siitoskäyttöön kesäkuun alussa ja karsinapaikka ammotti tyhjyyttään. Tunnetusti en hevosta ihan hetkessä löydä, en ole löytänyt aikaisemminkaan. Sylviä etsiessäni taisin kääntää koko suomen ympäri moneen kertaan. Tein samaa siis koko kesälomani ajan. Kolusin hevosia suunnilleen parisen kymmentä kappaletta, loppu peleissä kuitenkin suhteellisen vähän. Äitini sanoikin, että kyllä se löytyy, ainahan se on löytynyt. Olen sitä mieltä, että hevosen etsiminen omalla kohdallani on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Budjettia minulla löytyy sopivasti, mutta on eriasia mistä suostun mitäkin sitten maksamaan. Toisekseen valmista hevosta en tarvitse, riittää kun se kantaa ratsastajan joka askellajissa, muuta ei osata tarvitse. Tietysti jos jarru löytyy, aina parempi. Hevosen täytyy myös kolahtaa, tämä on se.
En myöskään maksa kahdeksan vuotiaasta suomenhevosesta, joka ei tiedä edes mikä on satula yli hintaa. En näe myöskään he c - re60 luokkia meriitteinä. En tiedä sohaisenko ampiaispesää, mutta re60 luokan pääsee hevonen kuin hevonen vaikka se vetäistäisiin suoraan vermosta sinne radalle sopivan ratsastajan kanssa. Hevostarjouksia tuli siis paljon ja osan skippasin jo suoraan. Tuntui, että onko sitä lähdettävä tosiaan rajan toiselle puolelle hevosta hakemaan. Harva hevonen päihitti myös oman syynin. En etsinyt pegasosta kultaisilla siivillä mutta pään piti olla paikallaan ja jalkojen liikkua suht oikeassa tahdissa.
En tiedä miksi, mutta kävin katsomassa yhden hevosen jopa kahteen kertaan. Kummallakin kerralla tulin samaan lopputulokseen. Kysyin parin kaverinkin mielipiteen ja vastaus oli molemmilla aika samanlainen mitä omat ajatukseni. Ei löydetty hevosesta mitään huonoa, niin ei se voi kovin huonokaan olla. Hevonen läpäisi meidän vähäisen mutta tarkan kauppalistan. Pakan villikortti !
Suomenhevonen
