Kuvauskausi alkoi Kiuruveden harjoitusestekilpailuista. En edes muista milloin viimeksi olisin pitänyt kameraa kädessä ja sen kyllä huomasi kuvistakin. Tarkennus ja säädöt takkuilivat enemmän kuin koskaan ja siksi myös kuvasato jäi onnettoman pieneksi.
Lisää harjoitusta tarjosi seuraavan viikonlopun Kiuruveden estekansalliset, joissa piipahdin kumpanakin päivänä. Viikonloppu tarjosi lähinnä takkuilua, lisää takkuilua ja vielä enemmän takkuilua. Käsi vapisee, hitautta ilmassa, tarkennus ei pelitä, rajaukset päin mäntyä ja mitä vielä.
Lauantaina ongelman ydin oli se, etten saanut tarkennuspistettä kohdalleen. Sunnuntaina koko homma kääntyi ylösalaisin ja kuvista tuli liian tarkkoja. Sunnuntaina radat oli tehty kuvaajan taivaaksi ja yhdeltä radalta sai kuvia kuudelta eri esteeltä ! Yleensä estekisojen kuvauksen rajoittuu yhteen tai kahteen esteeseen.
Kiuruveden kuvasato jäi kokonaisuudessaan todella, todella pieneksi kuvaajan omien mökellyksen takia. Sainpahan kuvat ainakin julkaistua melkoista vauhtia.
Estekansalliset, Kiuruvesi
Hevoseton on huoleton vai onko ? Viimeisen kolmenviikon ajan olen ollut lähinnä puhelin kourassa tai auton ratissa. Olen tällähetkellä kolunnut reipas kymmenen hevosta ja matkannut ympäri suomen kamaraa pitkin poikin. Hevosia on ollut aivan laidasta laitaan.
Edellinen reissu oli pikainen reilu tuhannen kilometrin pikavisiitti. Reissuilta ei ole poikinut mitään sen kummempaa. Hevosvaihtoehtoja on ollut ihan hyviä mutta itselleni pitää tulla selkeä fiilis siitä, että tämä on juuri se minun hevonen. Olen varmaan löytänyt edelliset hevoseni vähän turhan helposti, koska edellisistä on tullut kyseinen fiilis heti. Reissujen päälle fiilikseni on ollut pikemminkin entä jos-tyylinen. Sanoinkin kaverilleni, että olisi paljon helpompaa jos olisi vähän tietämättömämpi eikä miettisi asioita liikaa. Useammat ovat tyssänneet jalka-asentoihin tai kokoon. Hitaasti hyvä tulee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti