Hevoseton on huoleton vai onko ? Totesin, että elämä ei ole sen huolettomampaa on se hevonen talossa vai ei. Aikani suomea kierreltyäni ja tutkiskellessani vaihtoehtoja taisin mennä ja ostaa hevosen. Ei, en päässyt suomenhevosten makuun vieläkään vaan jatkoin tyypillistä omaa linjaani. Äitini sanoja lainaten, "ei tuo suomenhevoselta kyllä näytä". Tallissa töröttää nyt iso, tumma, puoliveri-tamma jossa tekemistä riittää, hyvällä tavalla.
Tätä myötä saatiin myös pitkäaikainen suunnitelma käytäntöön treenarin kanssa ja yhteistyö jatkuu nyt todennäköisesti entistä tiiviimpänä. Toki uusi juttuhan tämä ei ole, hevoshomma on pyörinyt meillä samaa rataa jo yli kymmenen vuotta ja mikä parasta täysin ongelmitta. Kaverini vinkkasi kyseisen hevosen minulle ja lähdin reissun päälle katsomaan tammaa. Heti hevosen nähtyäni minulle iski selvä visio, mikä edellisistä hevosehdokkaista puuttui. Soitin heti kaverilleni ja kerroin, että tässä tosiaankin voisi olla hevosainesta. Videoita kotona katsellessani ajatus sai vahvistusta.
Sovittiin hevosen myyjän kanssa treffit Laukaan klinikalle ja päästiin yhteisymmärrykseen kaupoista. Kutsumanimen kohdalla päätettiin jatkaa samaa savolaista linjaa ja ristittiin uusi karvakorva Sylviksi. (..mitä nyt tästäkin kehkeytyy, Prinsessa Sylvi, Syltty) Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
