Vapaapäiväni kuvina..

 

Sain taannoin facebookissa arkikuvahaasteen. Jep, en ole saanut sitä vieläkään tehtyä loppuun. Ainoat päivät milloin muistan kuvia näpsiä on vapaapäivät. Tässä julkaisussa aiheena on vilkaisu vapaapäiviini.

 

Vapaapäiväni saattaa alkaa minä aikana tahansa, tämänpäivän kohdalla
päivä oli jo täydessä vauhdissa yöllä 02:33. Hevoset lähtivät maaseutu matkailulle klo 05:00
jonka jälkeen kotona odotti toinen karvaturri. Kävin myös ottamassa kuvia Mintusta ja Ventasta.

Jokainen päivä alkaa yleensäkin kotona olevalla turrikarvalla.

Mitä, missä, milloin ?

Sää näytti viimeiseen asti forecan mukaan vettä, räntää, lunta. Yllätys oli kuitenkin positiivinen sunnuntai aamuna, jolloin säätiedote näytti kuitenkin enemmän aurinkoa kuin lunta. Eikun siis kamera mukaan ja autolla kohti Kuopion sorsasaloa. Olen aina tuntenut kuvauksen Sorsasalossa jokseenkin haastavaksi. Ensinnäkin, jos aurinko sattuu paistamaan paikassa on vain yksi sivu mistä järkeviä kuvia saa, ellei halua kuvata tylsiä verryttelykuvia. Tällä yhdellä "järkevällä" paikalla on myös hintansa, räikeän kirjava tausta. On heppaa, ihmistä, autoa, tornia, hevoshullun polle mainosta, eli kaikkea mitä yleensäkin kisoissa todennäköisesti näkeekin.

Kyseessä oli siis aluekoulukilpailut. Radalta parhaimmat kuvat sai ainoastaan alkumetreiltä alkutervehdykseen asti. Suurin osa kuvista saikin kokea suoraan delete -näppäimen voiman. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kuvista tuli mitä tuli, mutta sainpahan edes pari hassua otosta  esille galleriaan.

 

Päivittelin myös kilpailukalenterin uuteen uskoon. Suunniteltiin Mintun kanssa, jos tänävuonna lähdettäisiin käymään kuvaamassa jossain uusilla huudeilla. Tästä syntyikin kysymys, minne? Yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona on Lapland trophy, joka järjestetään heinäkuussa. Ainut kriteeri on, että kilpailut olisivat mieluiten  estekansalliset.   Ehdotuksia kuvattavista paikoista saakin heittää ja ne ovatkin täysin tervetulleita! :)  Kuopion koulukuviin pääset tästä..

Mitä lukijoilla tulee mieleen ?

Satuloita, satulavöitä ja villi mustangi

Voihan satulat ja satulavyöt. Uljas polle pontevani Kekkilän kukkamulta on kasvanut (..läskistynyt) taas siihen malliin, että uuden satulan hankinta on väistämättä edessä. Pfiffin koulupenkillä voisin heittää vesilintua, donau estepenkki menee vielä vähän aikaa ja albionin koulusatula on nakottanut eteisessäni pahvilootassa jo liian kauan.

Pidettiin kaverin kanssa satulansovitukset Prestige Meredith mallista ja sehän natsasi melko hyvin ruunan selkään. Perässä tuleekin iso kysymysmerkki, hankkisiko koulu-vai estesatulaa näin ensi alkuun. Tosin mitään suurempaa en ala hankkimaan ennen kuin pääsen nykyisestä satulapinosta eroon. Toinen pienehkö probleema on ollut myös satulavyöt. Ruunallani on käytössä 135cm satulavyöt, jotka ovat osoittautuneet nopeaa tahtia melko lyhyiksi. Vyön soljen ja vastinhihnan välissä on 5cm tyhjä aukko, asiaahan ei auta se, että ruuna osaa pullistelemisen taidon.

 

Tallissa asustaa tällähetkellä töistä yli-innostunut virtahepo. Lapatossustani on kuoriutunut talla pohjassa menevä villi mustangi. Viimeviikkojen askellaji on ollut enimmäkseen laukka, kiitolaukka, mitä kovempaa mennään sen parempi.  Laukkaan kuuluu myös ilo hypyt, pukit, levadet, joita ruuna saattaa innostuessaan esittää.  Harmi vaan, olen korkeanpaikan kammoinen ja en innostu kolmenmetrin näköala loikista. Olen ylpeä saavutuksestani ja olen pysynyt kyydissä tippumatta ! Supi suomalainen perkele-kirosana on erittäin tehokas meidän käytössä ja epämääräiset loikat loppuu siihen.

Mun suomenhevos-kuume vaan kasvaa ja kasvaa..

Päivä täynnä valokuvausta

Iina & Sjors

Kuvia, kuvia, kuvia ja lisää kuvia. Mikä parasta, kaikki julkaistu myös gallerian puolelle. Torstai hujahti kirjaimellisesti kamerakädessä. Hyvä ystäväni kysyi, että haluanko lähteä mukaan katsomaan hänen kenttävalmennustaan, suomennettuna minulla oli tilaisuus lähteä kuvailemaan kenttätreenejä. Pikainen forecan vilkaisu ja olin samantien ajatuksessa mukana. Kenttätreenejä pääsee kuvailemaan niin harvoin, että tuntuu enemmän kuin luksukselle päästä katsomaan niitä varsinkin kameranlinssin läpi.

Marianne & My Mistake

Kameran kanssa tunnusti siltä, että olen pahemman kerran ruosteessa. Asetuksissa mikään ei miellyttänyt tavalla tai toisella ja automaattia en halunnut käyttää. Noh, pari mukavaa ruutua osui kuitenkin onneksi kohdalle.

 

Kvinta

Päästyäni kotitallille, toinen kaverini puheli, että laskee tammansa irti kentälle. Onni onnettomuudessa, minulla sattui olemaan kamera edelleen mukana ja sain napattua kuvat Kvinta tammasta, joka lenteli onnesta soikeana ympäri isoa kenttää häntä tötteröllä.

 

Loput kuvat Kvintasta sekä kenttävalmennuksesta löydät täältä..