Pitkästä aikaa tekstiä tätäkin kautta. Into kirjoittamisesta on ollut kadoksissa, olen ollut aktiivisempi enemmän snapin ja instagramin puolella. Nyt sain inspiraation kirjoitella taas kuulumisia. Julkaisun piti tulla jo paljon aikaisemmin, mutta itseäni ärsytti uusien kuvien puuttuminen. Tyydyin kohtalooni ja kaivoin arkistosta vanhoja talvikuvia lukuun ottamatta paria tylsää selfvietä hevosen kanssa.
Hevosen omistaminen ei ole aina sitä ihanaa hevosenomistajan arkea vaikka kuinka tahtoisikin. Arjen luksusta hevosenomistajana on omistaa terve ja ongelmaton hevonen. Meillä arjen luksuksen katkaisi kuukauden mittainen alamäki, jonka aikana huokailin varmaan enemmän kuin ikinä. Mitä uskomattomimpia ongelmia peräjälkeen. Mistä edes aloittaisin.
Loppusyksystä, tippumiseni jälkeen Ässä (Sylvi) alkoi olla hieman ärtynyt vyötä kiristäessä ja harjatessa. Tarkkaakin tarkemmat hoksottimeni alkoivat raksuttamaan kun Marianne tuli ratsastamaan tammaa. Ratsastaessa huomattiin oireita, jotka eivät vastanneet sitä normaalia Sylviä. Hyvin nopeasti huomattiin, että vasenta jalkaa käyttäessä, varsinkin laukannostossa tamma saattoi potkaista taaksepäin ja pukitti herkästi jos käytit jalkaa perus jalan kiinni pitämistä enemmän. Hevonen liikkui myös oudosti, hieman selkä köyryssä. Vieras ihminen ei todennäköisesti olisi huomannut liikkumisessa yhtään mitään, niin pienestä erosta oli kyse. Tarkemmin vatsaa räpellettyämme ilme kertoi hevosessa kaiken. Loppusyksy, Sylvi, joka syö kaiken mitä irti saa. Jep, epäilen hiekkaa, psylliumin hakuun. Ostin agrista psyllium eclipse törpön ja laitoin kuurin päälle. Laitoin sekaan hurjat 2dl mashiä (kuivana mitattuna) ja loput psyllium siementä. Seosta oli niin paljon, että sitä olisi voinut kodittomillekin jakaa. Ihme kyllä, tamma suostui syömään koko jätti annoksen kertaheitoilla. (Tästä videoklippi instan puolella)
Kaverin hevoselle oli tulossa rokotus. Ajattelin, että tungen Ässän samaan syssyyn rokotukseen, koska seisotaanhan ratsastamisesta jo muutenkin vatsan ärtyneisyyden vuoksi. Heppa rokotettu, merkki lyöty passiin, jes homma hanskassa. Seuraavana päivänä laitoin hevosen tapani mukaan pesukarsinaan ja hain kaapista harjat sun muut. Vilkaisen hevosta uudelleen ja tamma seisoo kuin betoniporsas käytävällä. Epäilyttävän rauhallinen. Hevonen oli irti pesarissa ja sain hakea tavaroita ympäri tallia eikä tamma ota askeltakaan. Silmät liikkuu menoni mukana mutta pää ei liiku senttiäkään. Mitä tällä kertaa ?! Aikani huokailtua ja kyseltyä mikä nyt mättää huomasin, että kah. Rouvalla on kaulassa kämmenenkokoinen paukama rokotuksesta. Paukama oli niin kuoleman vakava, ettei siihen saanut koskea ilman, että silmät tippuu päästä mulkoilusta. Eikun heinäverkkoa täyttämään, koska hevonen ei voinut syödä maasta. Paukama vaati ainakin viikon toipumisaikaa. Rokotuksen aiheuttamasta reaktiosta päästiin ja vatsaoireetkin alkoivat hävitä. Luojan kiitos, selvittiin ilman hiekkakuvia. Jalkaakin kärsi jo käyttää ilman, että potkuja sateli ja nyrpeää naamaa näytettiin.
Hevonen oli suht normaali ratsastaa mutta väistöissä ja taivutuksissa oli ihme mutkittelua havaittavissa. Hevonen haki paikkaa miten mennä ja rentous oli kaukana. Tasapainoiset laukannostot oli edelleen kadoksissa ja nostot olivat suorastaan perseestä. Aikani tutkiskeltua ja satulaa tuumailtua, huomasin että hevoseni on levinnyt omasta kenttäsatulastaan ulos. Selkärangantila jäi ahtaaksi ja satula veti ratsastajan taakse. Levittää tätä satulaa ei kannattanut, koska se olisi tullut säkään kiinni. Luuri kouraan ja soittamaan satulaystävilleni. Sain satuloita sovitukseen nopealla aikataululla.
Hevoseni on hieman hankala selkäinen, joten satuloissa oli kaikissa sama vika. Runkomalleja hevoselle löytyy passeleita, mutta hevonen on niin ylälinjainen, massiivinen etuosasta, iso säkäinen, pitkä säkäinen, pyöreä selkäinen jolla ei ole lapakuoppia niin jokainen satula vetää painopisteen lievästi taakse. Hevonen reagoi tietysti ratsastajan takapainoisuutta ja soppa on valmis. Ratsastaja istuu hieman takakaarella ja antaa helposti kuvan, että satula olisi liian kapea. Hevosella on niin massiivinen etuosa, että passeleita runkoja ei voi levittää etuosan tiputtamiseksi, koska satulat tulisivat säkään kiinni. Kokeilin parikymmentä satulaa, joista paras jäi testiajolle. Pääsin aika vähällä toistaiseksi, yhdelle edelliselle tammalleni kokeilin reilu 60kpl satuloita.
Hevonen oli suht normaali ratsastaa mutta väistöissä ja taivutuksissa oli ihme mutkittelua havaittavissa. Hevonen haki paikkaa miten mennä ja rentous oli kaukana. Tasapainoiset laukannostot oli edelleen kadoksissa ja nostot olivat suorastaan perseestä. Aikani tutkiskeltua ja satulaa tuumailtua, huomasin että hevoseni on levinnyt omasta kenttäsatulastaan ulos. Selkärangantila jäi ahtaaksi ja satula veti ratsastajan taakse. Levittää tätä satulaa ei kannattanut, koska se olisi tullut säkään kiinni. Luuri kouraan ja soittamaan satulaystävilleni. Sain satuloita sovitukseen nopealla aikataululla.
Hevoseni on hieman hankala selkäinen, joten satuloissa oli kaikissa sama vika. Runkomalleja hevoselle löytyy passeleita, mutta hevonen on niin ylälinjainen, massiivinen etuosasta, iso säkäinen, pitkä säkäinen, pyöreä selkäinen jolla ei ole lapakuoppia niin jokainen satula vetää painopisteen lievästi taakse. Hevonen reagoi tietysti ratsastajan takapainoisuutta ja soppa on valmis. Ratsastaja istuu hieman takakaarella ja antaa helposti kuvan, että satula olisi liian kapea. Hevosella on niin massiivinen etuosa, että passeleita runkoja ei voi levittää etuosan tiputtamiseksi, koska satulat tulisivat säkään kiinni. Kokeilin parikymmentä satulaa, joista paras jäi testiajolle. Pääsin aika vähällä toistaiseksi, yhdelle edelliselle tammalleni kokeilin reilu 60kpl satuloita.
Parhaaksi todettua mallia joutui fiksaamaan mattesin romaanilla takaa, mutta tämän halusin testata ratsasin kunnolla. Romaani fikseistä en hirveästi perusta ellei ole pakko. Satulan pitäisi istua niin hyvin, ettei väliin tarvitse ylimääräisiä vällyjä. Varsinkin jos hevonen on aktiivikäytössä. Olimme tottunut menemään yksisiipisellä kenttäsatulalla ja arvata saattaa mikä kriisi mattesin karvasta iski. Aivan jäätävä ero ! Mariannekin valitteli, että satulan ja hevosen välissä on 20 senttiä liikaa tavaraa, eikä lähelle pääse ei sitten mitenkään. Tiedän ! Kyseinen estesatula vaati kaksi palaa taakse, jotta painopistettä saatiin korjattua tasapainoiseksi.
Kerettiin testata satulaa tasan kerran kunnes hevonen tuli paksun kintereen kanssa tarhasta. Potkuhaava, takana, suoraan kintereeseen. Kinner oli kuin tennispallon syönyt. Ontuihan se. Huokailin vähän lisää ja pidettiin taas breikkiä. Kestihän ilo jo kokonaisen päivän. Ontuminen lieveni yllättävän nopeasti. Pientä hitautta oli havaittavissa alkumetreillä mutta hevonen liikkui mielellään itse. Ehkä vähän liikaakin. Hammastarkki oli onneksi tulossa, joten ajattelin että tsekkaan kintun varmuuden vuoksi samalla syssyllä. Kintun takia elbattiin siis vähän lisää ja satulat odotti testiajuaan. Huokailu jatkui..
Päästiin viimein testaamaan meille testiin jäänyttä estesatulaa. Romaanin kanssa hevonen liikkui rennosti eikä laukannosto rykäisyistä ollut tietoakaan. Päätin jättää satulan vuokralle, jotta päästään kokeilemaan sitä pidemmällä tähtäimellä. Toivottavasti alamäet olisi tältä talvelta käsitelty. Satulan testaus jatkuu ja pidän sormet ristissä, että se soveltuisi meidän käyttöön. Seuraavaksi pitääkin harkita hevosen kuskaamista etelään satulastudioille. Alla videopätkää satulan testiajosta ja hevosen laihduttamisesta kaikkien ongelmien jälkeen.
