Hiljaisuus päättyköön..

Heinäkuu meni blogi hiljaisuudessa ja omien kiireiden lomassa. Kuukauden alkupäässä kävin valokuvaamassa Kuopiossa 3-tason estekilpailuja, jotka kuvattiin hyvin epävakaisessa säässä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Summarum heinäkuussa käytettiin hevosia uimassa, estevalmennuksissa, hoidettiin haavoja ja yksi etappikin saatiin täytettyä.  

 

 

Heinäkuun loppupuolella hoideltiin jälleen haavoja, tällä kertaa etujalassa olevaa märkivää reikää. Jalka oli pahimmilleen kolminkertainen reiän kohdalta. Hevonen ei kuitenkaan ontunut, joten tavallista treeniä pidettiin yllä sen takia, että moska tulisi reiästä ulos. Paskaa täynnä olevaa taskua ja sitä mukaa dreeniä en nimittäin jalkaan halunnut. Reikää pidettiin auki mahdollisimman pitkään, jotta kaikki mätä pääsisi helposti pois. Oriprim, betadine, vetramil ja delaval combolla tästäkin päästiin. Kaksi kertaa päivässä oriprimiä ja useita kertoja päivässä kylmäystä ja puhdistusta. Tällä meiningillä mentiin kaksi viikkoa.

Jo aika siisti..

Matamin kinttu saatiin kuosiin ja seuraavaksi päästiin käyttämään kanget päähän-kortti. Otin kuolainvalikoiman mukaan ja sovitin Keppanan perintösuitset Matamin päähän. Suitset istuivat hyvin jos turparemmin leveyttä ei lasketa. Kuolaimistakin löytyi oiva valinta ensimmäisiksi kankikuolaimiksi. Sylvi ei virkannut kangista mitään, joten päätettiin testailla yhdistelmää seuraavana päivänä. Tehtiin lyhyt tutustumis mutustelu ja testailtiin siihen asti, että hevonen hyväksyi jonkinlaisen kevyen tuntuman.



Rullaatirullaa

Ylämäki ja ohjastuntuma löytynyt

Sylvin laidunmaha alkoi kadota hyvää tahtia, eikä hevonen näyttänyt enää niin järkyttävälle tankkerille mitä heinäkuussa. Seuraava murheenkryyni teki myös tuloaan. Aloin ihmetellä kun hevonen alkoi liikkua jännittyneesti eikä työntänyt takaa ollenkaan tavalliseen tapaansa. Hevonen oli jännittynyt eikä halunnut kantaa itseään Marianne varmisti asian samat piirteet ja tarkemmassa tarkastelussa löysimmekin hevosesta kipupisteitä takaosasta. Muistin Sylvin riehuneen tarhassa laidunloman loputtua ja epäilen vahvasti, että hevonen oli samassa rytäkässä liukastunut tai kaatunut. Kipupisteiden paikat  takaosassa viittasivat myös liukastumiseen. Takaosan jumit kipeytti myös etuosan, lavat olivat kuin betonia. Linimenttejä, hierojia, hevosen ehdoilla liikkumista, satuloiden tarkastelua. Hieroja löysi samoja kipupisteitä mitä olimme löytäneet.
 

 

Jumeista päästiin ja kisaviikonloppu lähestyi. Päätettiin kuitenkin jättää esteet välistä ja vietiin estehevonen ensimmäistä kertaa kouluaitojen sisälle. Radat oli pitkän radan ohjelmia joten ajateltiin startata luokan ulkopuolella helppo c, tutustumisluokan kouluohjelma, jossa oli kuitenkin kaikki keskiaskellajit. Verryttelyssä hevonen oli rento ja hyvä. Sylvi ja Markka starttasi ensimmäisenä, jolloin aikaa jäi tutustua aitojen sisäpuolelle. Aidoista hevonen ei välittänyt mitään, mutta kummastusta aiheutti pienillä aidoilla aidattu hiekkalaatikko, jossa olisi pitänyt piipertää.

Hevonen kävi mitäs nyt, miksi näin, entäs sitten-kierroksilla. Keskilaukassa tuli ahaa, mä niin tiedän tän, yksi-kaksi-koli, vaihto-elämys ja tamma linkosi puhtaan vaihdon. Olisi tehnyt mieli käydä antamassa sokeri kesken radan ja ratsastajakin meinasi taputtaa kaulalle. Pysähdystä ja peruutusta ollaan harjoiteltu kotona, ilmeisesti liikaa. Sekin tuli kuin apteekin hyllyltä 'tän mä osaan, nyt kävellään taaksepäin', peruutus esitettiin bravuurina pysähdyksen sijaan. Lievää monimuotoisuutta oli ympyröissä ja numero kirjo oli laaja mutta mitä sitten? Polle pysy ruodussa eikä tullut aidoista yli ! Aivan mahtava eka rata, hyvä me !

 

yksi-kaksi-koli-vaihto