Pakkaset ja vuoden 2014 ensimmäiset kuvat !

Armas kotitalli..

Pakkaset ovat aiheuttaneet pohdintaa ja mietiskelyä hevosen liikutuksessa. Näillä ilmoilla naamalle iskee klipatun hevosen hankaluus verrattuna karvaiseen versioon. Aina ratsastamaan lähtiessäni, saan miettiä mitä vaatetusta armas hummani tarvitsee ja pärjääköhän se kyseisillä vaatteilla. Ei siinä, onneksi loimia löytyy tästä pitäjästä enemmän kuin laki sallii, joten vaihtoehtoja löytyy vaikka kuukauden jokaiselle päivälle.

 

Tänään olin aamulla tallilla 9:30 aikoihin ja auton mittari näytti -25 astetta. Kylmähän siellä oli kuin Siperiassa ja Keppanakin näytti siltä, että lämpimässä tallissa heinän syöminen on paljon mukavampaa kuin ulos tai halliin meneminen. Puin urhean karvattoman ratsureimani talvivaatteisiin ja humma sai mennä urheilemaan kevyesti maneesiin. Lopuksi kävin maastossa heittämässä lyhyen talutuslenkin.

 

Kello löi pykälään ja lähdin Mintun mukaan Ventan luokse. Sää oli aurinkoinen ja Mintulla oli kamera mukana, joten päätin napsia pari mukavaa talviotosta parivaljakosta. Itse kuvaaminen oli melkoisen haastava kokemus, koska itselläni oli vaatetta päällä kuin -40 asteen pakkasessa ja vaapuin pitkin pellon reunaa kuin raskaana oleva pingviini.

 

 

Kuvatessa sormet jäätyi ja en yhtään ihmettelisi, vaikka osa räpylästä olisi jäänyt kyseiselle pellolle. Kuvaamista ei todellakaan helpottanut lämmin höyry mitä höngin jatkuvasti kameran etsimeen. Kuvasin käytännössä kokoajan sokkona etsien mustaa hevosennäköistä länttiä pellolta. Välillä piti pitää lämmittely tauko ja vuorautua Ventan enkkuvilttiin niin, ettei minusta näkynyt kuin silmät. 

 

Kuvat olivat siis täysi arvoitus siihen asti, kun Minttu laittoi ne koneelle. Mukaan mahtui onneksi pari onnistunuttakin otosta ! Samaan aikaan pellon yläpuolella lenteli lentokoneita suhteellisen matalalla. Lienekkö ihmetelleet toimintaamme pakkassäässä ! 

 

Lukijat, kiinnostaisiko kilpailu ?

Irtohypytystä ja joululahjoja

Videolta kaapattua kuvaa

 

tolpat loppuu

Julkaisu sisältää ainoastaan puhelin materiaalia paremman puutteessa. Eilen saatiin idea irtohypyttää Kekkosta pitkästä aikaa. Kutsuinkin kokonaisen armeijan auttamaan kyseisessä hommassa, koska edellisellä kerralla sain juosta hevosen perässä maiskutellen niin että sylki roiskui ja meistä enemmän liikuntaa sain minä kuin itse hevonen. Annoin ruunan rupsakkeeni kaverilleni juoksutettavaksi liinan päähän sillävälin kun kannan loput esteet valmiiksi. Tarkoitus oli hieman alkuverrytellä liinassa ravaillen. Ilmeisesti humma tajusi mitä tuleman pitää ja alkuverkka menikin lähinnä laukassa estettä kyyläillen.

 

 

Päästettiin humma irti, jotta saa mennä aluksi kujaa läpi ilman esteitä. Ruuna oli niin innoissaan, ettei laukka spurteista meinannut tulla loppua. Saimme laitettua esteet paikoilleen ja lopuksi sitten nakotimme keskellä maneesia katsellen kun hevonen hyppää vähän liiankin iloisena kujan esteitä uudelleen ja uudelleen. Edellisestä kerrasta ero oli ihan huima. Ruuna on alkanut löytää omien jalkojensa paikat ja tietää minne pitkät jalat pitää asettaa.
 

 

Joulu tuli ja meni. Joulupukki toi odotetut uudet jin stirrupit, joista olin haaveillut pidemmän aikaa. Olisin halunnut jalustimet alun perin alumiinin värisenä, mutta kyseistä väriä ei ollut tarjolla, joten päädyin tummansinisiin. Meillä on jo yhdet oranssit jinit  käytössä estesatulassa ja meinasinkin olla tosi true kouluratsastaja ja ängätä uudet siniset koulupenkkiin. Keppanalle piti sponsoroida uusi equilinen ruskea kouluhuopa, jota odotellaan postista.

Joulukuun viimeisiä päiviä viedään ja meillä ulkokenttä näyttää tältä. Joulukuu, +5 astetta lämmintä ja nurmikko rehottaa. Onko teillä lunta?

Voihan nutut..

Olen ollut laiska bloggaaja. Kyllä, blogi on elossa mutta kerrottavaa ei juurikaan ole. Viimeiseen kuukauteen on kuulunut loimia, loimia, loimia ja loimia. Talven tullessa huomasin, että polle pontevani on kasvanut sitä tahtia, että viime talven loimet eivät mahdu enää herran päälle ! Varastossani on valehtelematta 6 erilaista fullneck talvitoppaloimea ja yksikään ei herran päälle kunnolla mahtunut. Takaosasta jäi paistamaan paljas persus ainakin 30-40cm matkalta. Hienoa! Näinpä hommasin jälleen pari uutta nuttua rakkaalle karvamööpelilleni ulkoiluun. Olen nykyään aika kranttu loimien ostossa, koska loimen pitää olla ensinnäkin. A.) mahdollisimman helppo pukea. B.) ei normaaleja pujotettavia solkia, vaan ehdottomasti pikalukot tai t-kiinnitykset . C.) Jos kyse on kaulakappaleellisestä mallista, ehdottomasti fullneck kiinteällä kaulakappaleella !

Huomatkaa Kepun Monsterit oy joulukalenteri pakin ovessa..

Joten, ulkoloimeksi valitsin Amigo Horseware  Mio One Piece heavy mallin, joka on fullneck toppaloimi 350g täytteellä. Mitä tulee Amigon uuteen One Piece malliin, loimessa on ihan super hyvä leikkaus ja täytettä piisaa, ainut miinus loimessa on se, että jalkaremmit on korvattu yhdellä takaosan remmillä. Kyseisessä mallissa kaulakappale osa on todella hyvin peittävä. Useimmissa loimi malleissa kaula jää paljaaksi alapuolelta ja pitkälti sivuilta kuten vanha kännykkä laadun tarhakuva antaa alempana ymmärtää. Mukaan lähti myös Amigon jersey cooleri, jota en voi kuin kehua ! Loimi on jämäkkä fleece malli ja siinä on irroitettavat mahavyöt. Suosittelen!

 Juuri kun sain loimi episodin päätökseen ja hankittua ponilleni uusia vaatteita täällä alkoi kesäkelit. -20 pakkasesta siirryttiin keväiseen +4 asteeseen päivässä. Samaa rataa seilaillen jatketaan edelleenkin ja pollen uudet nutut nakottaa varastossa. Kiitos ja kuittaus.

Reissun päällä..

Blogissa on ollut hiljaista, koska täällä ei ole tapahtunut mitään erikoisempaa. Blogin julkaisujahan löytyy aktiivisesti myös instagramin puolelta, jonne olenkin päivitellyt kuvamateriaalia enemmän mitä blogin puolelle. (Nimimerkki ANSKYK) 
 

 

Kävimme pari viikkoa sitten kaveriporukalla pienen rapakon toisella puolen virkistäytymässä, eli suomennettuna Tallinnassa. Olimme reissun päällä torstai illasta sunnuntai iltaan. Reissu meni lähinnä shoppaillen, syöden ja juoden. Kerkesimme tosin käydä myös Mailikan luona ostamassa tuliaiset karvakorville. Yllättävää, en ostanut koko puljua tyhjäksi vaan mukaan tarttui vaan koulusuojat ja hattu. En sano suojia suotta koulusuojiksi nimittäin ne ovat kokonaan kiiltonahkaa ja tarroissa on timantti bling blingit. Saa nähdä millaisella hammasharjalla niitä syynäilen sitten puhtaaksi !

 

 

 

 Polle ponteva on ollut virkeä ja yllättävän iloinen persoona. Olin lähdössä jokunen viikko sitten ratsastamaan maneesiin. Tuttuun tapaan joudun laskemaan oven kohdalla hieman ohjista, että saan tönäistyä oven kiinni ilman, että käännän koko afrikannorsu yhdistelmän ympäri. Sen sekunnin mitä selkäni käänsin niin ratsu reimani oli jo painellut maneesiin ravailemaan itsekseen.

 

Olen aina käyttänyt hevosten liikutuksessa paljon irtojuoksutusta. Edellinen hevoseni Heikki oli mitä mahtavin maastakäsin treenattava. Käytännössä, laskin hevosen maneesiin irti ja huusin keskellä maneesia  mitä tahansa niin ruunahan teki. Saatoin teettää Heikillä harjoitusta, jossa esimerkiksi lyhyet sivut mennään niin matalalla ravitemmolla mitä pääsee ja pitkällä sivulla reilua lisättyä. Siirtymiset onnistuivat myös huusit sitten käynti- laukka- käynti-ravi sarjoja ja ruuna toimi kuin unelma, kyseinen hevonen teki myös suunnanmuutokset ja laukanvaihdot pelkillä ääniavuilla. Olemme myös huomanneet, että voimme kavereiden kanssa istua lämpimässä maneesin yläkerrassa syömässä ja huutaa välillä hevoselle ohjeita maneesin ovelta. Heikki hyppäsi myös maneesiin jääneet esteet itsekseen, oli se sitten 50cm tai 110cm. Tämä ruuna oli oma-aloitteinen ja ennenkaikkea helppo !
Jos juoksuttamisesta puhutaan niin nykyisessä nuorikossa ei ole mitään hyvää sanottavaa ei liinassa juoksemisesta eikä myöskään irti. Saat huitoa ja maiskuttaa sylki roiskuen eikä yleensä tapahdu mitään, jos selkäsi käännät on ruuna jo pysähtynyt peilailemaan itseään maneesin peileistä tai nököttämään nurkkaan.

 

 

Tänään oli Paken kouluvalmennus, jossa ruuna porskutti mennä kaverini kanssa. Valmennus meni aika nappiin ja polle sekä ratsastaja oli tyytyväinen!