Extreme hevosurheilua

Edellisestä valitus-tekstistä huolimatta, ilmat ovat jo lauhtuneet, luntakin on tullut lisää ja treenin makuun on päästy. Tallikaverit kertoivat, että olivat treenanneet tallin vieressä olevalla jäällä. Pohjakin oli kuulemma hyvä.  Tästä innostuneena ajateltiin, että mekin voisimme käydä vähän laukkailemassa, koska kerrankin suora baana ei loppuisi ihan hetkeen kesken.

 

Sovittiin Mariannen kanssa, että mennään yhdessä, jolloin voisin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja tulla kuvaamaan. Hevonen kuntoon, GoPro kypärään ja menoksi. Jäälle päästyämme (..tarvottuani) todettiin, että pohja todellakin oli hyvä. Mitään älytöntä ympyrä-voltti ratsastusta en lähtisi tekemään mahdollisen lipsumisen takia mutta laukka suoriin pohja oli loistava.

 

Tilaa riitti jokusen derbykentän verran ja hevonenkin oli innoissaan, vähän liiankin innoissaan. Viimeisellä laukkaosuudella tamma laittoi liian ärhäkän vaihteen silmään ja teki pienen ilo loikan. Ratsastajalta lipsahti (jääkerroksen saanut, jäätynyt) jalustin jalasta ja samalla potkaisi arvon Prinsessaa vähän kovemmin kylkeen, lopun kruunasi kylkeen perässä tuleva jalustin.

 

Arvata saattaa. Rinsessalla meni melonit syvälle nenään, heitti nuppinsa alas ja jätti ratsastajan tantereeseen. Ratsastalle ei onneksi käynyt kuinkaan, hevosesta viis kunhan ihmiselle ei käynyt mitään.  Rinsessa ruttuhan päätti sujuvasti jatkaa matkaansa ja hetken siinä katsoimme kun hevonen laukkailee tyynen rauhallisesti kohti tallin peltoja ja häviää näkyvistä. Tässä vaiheessa ei tiedetty olisiko itketty vai naurettu, koska tilanne oli jollain tapaa myös koominen. Kaksi ratsastajaa keskellä jäätä ja hevonen, joka päätti lähteä kotiin.

 

Päätettiin, että toinen lähtee perään ja toinen kiertää toisesta suunnasta. Jos hevonen olisi halunnut kadota, se olisi ollut hyvinkin mahdollista koska lääniähän riitti. Marianne löysi pellon reunasta tyynen rauhallisen Sylvin, joka oli kerennyt käydä puskasta hakemassa matkaevästäkin mukaan. Marianne soitti, että polle löytyi ja samalla näinkin kun ratsukko saapui parin kirosanan saattelemana takaisin jäälle jatkamaan treeniä. Ei mennyt kuin strömssöössä ja oli ihan mielenkiintoinen jäällä ratsastus-reissu.

Pakkaset paukkui

Mitä ollaan tehty? Suoraan sanottuna, ei juuri mitään. Muutto maneesittomalle tallille ja talven kelit ovat hankaloittaneet treenausta. Ensiksi odoteltiin lunta kuin kuuta nousevaa, liikutus rajoittui maneesilla käyntiin, käyntimaastoihin sekä maastakäsin hommiin. Lunta tuli, jonka myötä -30 asteen pakkaset saapuivat ilahduttamaan talveamme.

 

Tällähetkellä lunta on onneksi sen verran, että pääsee kuitenkin liikuttamaan hevosta jollain tapaa monipuolisemmin ja tehokkaammin. Omasta mielestäni -20 rajan yli mentäessä voi jo höllätä liikuntaa kevyemmäksi. Parhaimmillaan täällä Pohjois-savossa taisi olla -32 astetta.

 

Pakkaskauden tullessa myös hevonen sai osansa, tamma jumahti takaa jumiin sekä virtaa kertyi melkoisesti. Tallissa siis seisoi melkoinen atomipommi, jonka liika energia ei onneksi näkynyt käytöstavoissa tallissa kuin tarhassakaan. Työmotivaatio tosin oli vähän liiankin huipussaan. Olihan täällä hyväkin jakso kelien suhteen mutta sekin kesti noin viikon. Kerkesimme purkaa hevosen suurimman energiat ja jumit pois, kunnes pakkaset iskivät takaisin. Pari valmennusta on jäänyt välistä tekemättömyyden vuoksi, ihan kevyellä olleen hevosen kanssa en lähtisi valmennustreeniin. Valitus ei auta ja näillä mennään mitä pystytään.
 

 

Viimeviikon mieltä nostattava kohokohta oli se, että Sylvi saatiin kengitettyä ensimmäistä kertaa ilman kevyttä rauhoituksen voimaa.  Tästä olen suuresti iloinen ja todella toivon, että sama meno  jatkuisi ongelmitta. (Pakkasetkin ovat jo lauhtuneet hellelukemiin, tänään -6 astetta. Oli kesäkesäkesä..)

Vuoden 2015 viimeiset valokuvat

 

Pitkästä aikaa kokoonnuimme Mintun (aaveen.net) kanssa perinteisessä merkeissä eli valokuvauksen parissa. Minttu oli lomilla Iisalmessa ja ajateltiin käydä napsimassa kuvia Sylvistä. Polleni tosin ei ollut ihan siistimmästä päästä, koska klippaus oli valitettavasti pahasti kesken. Vuoden 2015 viimeiset valokuvat.